Se on sitten kamalaa yrittää totuttautua tähän, että jo tänään on perjantai, ikäänkuin *kiero wirn*. En usko mitenkään, siis mitenkään, tottuvani tämmöiseen. Tosin, ne perhanan duunikaverit huomasivat sen kuitenkin eilen. Tuotiin nimittäin taas jömmattuja hommia pinosotalla tehtäväksi. Lisäksi eräskin leidi suorastaan ilahtui, kun olin paikalla ja kertoili yhtä ja toista, mitä oli tapahtunut ja no, näinhän minä sen, mitä oli tumpeloitu. Ei, en itseäni kehuakseni vaan muita mollatakseni minä tämmöisiä puhun. On se oikeasti karmeaa, jos semmoista tekstiä on lähtenyt torpasta ulos, fyi fan – kaikkine mokineen ja kirotusvihreineen. Nolottaa nyt kyllä jonkun puolesta.
Siinä se päivä muuten menikin. En ehtinyt taaskaan hoidella yhtään oikeaa asia-asiaa (sillä tarkoitan tietysti omia asioitani, nettailua sekä bloggaamista tms.). Piti vaan ropottaa koko päivä, hätinään ehti evästää ja kokoustaa välillä. Kokoustaminen oli ihan asiaa ja mielenkiintoista, enemmänkin haluaisin siihen asiaan satsata, mutta kun minulla ei oikeasti ole aikaa! Jostain kumman syystä olen näköjään eräs niistä harvoista, jotka tekevät myös töitä työaikana. Moni kuluttaa aikansa mm. kierrättäen akkainlehtiä (!), etsien neuleohjeita (!!), j-reseptejä (!!!) tai muuta kehittävää. Nettailusta en puhu sitten mitään, koska jos vapaata jää, netissä minäkin roikun. Mutta sitten on näitä ihmisiä, jotka valittavat töiden paljoutta ja kiirettä. Samat ihmiset istuvat kaffella 1 – 1.5 h, ovat ruokatunnilla parikin tuntia ja sitten valittavat, että joutuvat olemaan töissä pitkään, koska on niin paljon hommia ja kiirusta. Lisäksi he ilmestyvät ”aamulla” eli klo 10.00 – 10.30 tienoolla kustannuspaikalle. Veikeää tämä tämmöinen, ainakin kahden jollei jopa kolmen kerroksen väkeä meillä, nääs. Ja palkoissa se näkyy taas toisinpäin, mitä enemmän kulutat aikaasi työtä oikeasti tehden, sitä pienempi on palkka. Järkevää ja toki kannustavaa! *irwiö*
Piti myös tavata iltapäivällä kotoreissun varrella eräs henkilö, mutta juttu kuivui kasaan. Onneksi olin sopinut vain poikkeamisen taksolla enkä siis jäänyt sinne. Siellä olisin odottanut yli tunnin tai tilannut toisen takson ja odottanut ainakin 40 min. Eli oikeastaan parempi nyt kuitenkin näin. Eikä ollut hänen vikansa, muut aikataulut kun pettävät, ei asialle mitään voi. Toiste uudestaan ja paremmalla tuurilla.
Ja loppuviikko? Ettäkö muka laiskottelen? No en kyllä taatusti, minulla on tuossa kirjoja odottamassa lukemista, materiaalia odottamassa kirjoittamista ja editeerausta. Perjantaina on pakko poiketa normiroudauskeikalle. Tämän päivän ja huomisen pärjään vielä entisin eväin ja hyvä niin, ei tule syötyä ainakaan liikaa. Mutta perjantaina on pakko käydä hakemassa lisää kirjoja sekä kissalle muonaa ja hiekkatäydennystä, itselle muonaa ja vessapaperia- aika tasan menee meillä tuo kulutus näköjään *wirn*. Lisäksi olisi kaikenmoista muutakin puuhasteltavaa... työtä läheisesti muistuttavaa.
Ja toivoa sopisi, jos vaikka saisi edes yhtenä aamuna nukuttua uusiounet. En minä paljoa pyytäisi; uusiounet ja vaikka vaan yhdet päikkärit korjaamaan tilannetta! Alan olla melkoisen väsynyt valvottuani taas 3 – 4 yötä hyvin vähillä unisilla pätkillä...
POLKA - TUO LURPPASILMÄ, TÄHTIKORVA, PÄTKÄUNETTAJA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti