Tai niin olisi ainakin tarkoitus, mikäli takso vain suo. Hemmetinmoinen myrsky siellä on riiponut puoli iltaa ja yötä. Käks. Märkää, pimeää, kylmää. Särkee, ketuttaa, väsyttää ja inhottaa. Miksi minä en saisi jäädä kotoon tekemään Tärkeitä Tehtäviä? Esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan. Tai hoitamaan kissaa. Saisiko kissalle kissan kotihoidon tukea? Tule apuun, HeSy?
Eilen kiukuspäissäni keittelin useammalla kattilalla vihannesmössöjä, joten apetta sain sekä eiliseksi että täksi päiväksi evääksi. Taisi tulla vielä huomiseksikin. Hah! Lisäksi imureerasin ja pesin tuon saastaisen kylppärin. Teki ihan hemmetin kipeää, mutta oli tropitkin sitten sen mukaiset. Lisäksi ilmakin sai jo vekkulit oireet irtoamaan, kun vielä laadin yhden vähän pidemmän kirjoituksen framille tietoinensa kaikkinensa. Hitsi, siihen yhteen juttuun saa kulumaan pari tuntia kaikkiaan! Ei ole kuulkaas ihan helppoa sekään, vaikkei sitä kukaan arvosta, ei kiittele. Hemmetisti aikaa ja vaivaa vie tuo asia ja taustatietojen (oikeiden!) hakeminen vielä. Eli koen siis tehneeni jotakin hyödyllistä, kun vielä pakotin itseni pakkoruiskuun kaiken tämän jälkeen. Hrrrr, sitten iski jämäkkä palelu ja flunssan tai jonkun vastaavan alku otti kunnon otteen. Tämähän se vielä tästä puuttui!
Saa nähdä, mitä kustannuspaikalla on tapahtunut... Mielenkiinnolla odotan. Heti keittelen kaffet ja syöksyn lukemaan sisäisen postin sekä mahd. Tärkeät tiedokkeet. Muuta odotettavaa tuskin on, töitä lienee iso pino, koska perstainahan oli jonkinmoiset pippalot tuollakin. Niihin en tietenkään edes ajatellut alunperinkään osallistua, pois se minusta!
Oikeastaan, ei tämä nyt inhota niinkään, mutta tiedän taas olevani iltakaudet kipeänä ja märiseväni sitä sitten taas täällä ja tuolla, kylillä ja toreilla. Ei ihme, että ihmiset välttelevät minua. Märisevä, känättävä, vanha ämmä. Vali-vali-vali, märi-märi-märi. Mikään ei ole koskaan hyvin (eikä muuten olekaan, sehän on selvä), koskaan ei saa sitä mitä toivoo (eikä muuten saakaan, sekin on ihan selvä), aina vaan muut pyytävät ja odottavat tahi vaativat jotakin (niinpä, näin on!). En minä kuulkaas jaksa! Minä tahtoisin olla vailla työn aiheuttamia ajatustoimenpiteitä ja fyysisiä rasituksia. Vaikka kotona kirjoittaisikin yhtä paljon määrällisesti, täällä pääsee välillä sentään lepuuttamaan ja voi tehdä jotakin muuta vaihteeksi. Työssä työaika taas ei. Etätyönä tuo homma ei tule onnistumaan varmaan koskaan – ikävä kyllä. Sehän olisi optimi vaihtoehto, mutta kun ei käy, ei käy!
Äh, mitä minä tässä taas aiheuttamaan muillekin pahaa oloa; viettäkää te upea työ-, koulu- tai vapaa- tahi eläkepäivä! Minä lähden ropottamaan ja katsotaan, miten ämmän käy. Lisärapoa viimeistään huomenna....
POLKA – TAAS TYÖN RASKAAN RAADANNASSA!
PS: Heräsinkin jo varmuuden vuoksi puoliltaöin......*manailee*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti