Siis jotenkin, minä olen oikeasti luullut, että nämä vapaapäivät ovat vapaita. Tuota, myönnän olevani väärässä. Täysin väärässä. Eilen nousin normiaikaan ja ennenkuin huomasinkaan, oli kelli reilusti yli puolen päivän ja hirmuinen nälkä. Siis vähän lueskelin, keittelin kaffet, tein ison pinon paketteja kaikkine vermeineen (eli osa pehmusteineen, etsin sopivat laatikot tai muunlaisen päällysteen jne) ja vähäsen *köh* nettailin. Nettailusta tulikin mieleen, että kaikkea sitä ihmiset kuukkeloivat :D
Sitten siinä laittelin vähän erinomaisen hyvää vihanneskeittoa, taas kerran. Se oli oikesti hyvää ja sitä oli juuri riittävästi meikäläiselle. Tänään saa siis jotakin muuta muonaa, mitä nyt keksisikään. Ei mitään heekkua, mutta jotakin mukavaa kuitenkin.
Tänään ulkoliikuntaa eli laidunnusta; vuorossa ensin posti, jonne vien seitsemän lähetystä ja noudan kaksi. Kirjastosta haen vähän yli yhden kädellisen kirjoja. Sitten pitää ruokakaupoille vihannestsioskin kautta. On sitä kuitenkin ostettava tuorettakin salaattia sun muuta härpäkettä sekä Belgaa varten jotakin lounasta huomiseksi. Lisäksi tapaan jälleen erään leidin vaihtamisen nimissä. Se on kuulkaas mielenkiintoista, ei se tapaaminen niinkään, mutta tämä vaihtaminen. Jotkut kuvittelevat todella omituisia asioita: Joku haluaa vaihtaa kirjekuoren tai rikkinäisen froteepyyhkeen tuliterään tarjoilulautaseen (erästä merkkiä) – noin vaan esimerkkinä. Tai on ilmoittanut antavansa ensin ilmaiseksi jonkin tavaran ja tarjoaakin sitä sitten vaihdokkina johonkin. Hjuu, ja jotkut taas pyrkivät oikein hemmetin hienoihin lopputuloksiin varsin epäkorrektilla tavalla. Mutta noin pääasiassa hommat ovat hoituneet kivasti ja olen saanut tarpeellista tavaraa itselleni sekä antanut niitä vastaan taas omia tarpeettomia kamojani. Katson siis olevani suht tyytyväinen, mitä nyt näytän tulleen pari kertaa ns. ammattilaisten pissittämäksi, mutta siitä sitä oppii. Aika äkkiä nimittäin eli joidenkin kanssa en enää kyllä tee ainuttakaan vaihtoa =(
Mutta, joristessa menee tämäkin aamu, jos en nyt lähde keittelemään kaffetta ja apehtimaan jotakin mömelöiden kera. Raporteeraamisiin – toivottavasti j-kansa ei ole vielä liikkeellä *pelottaa*...
Päivän slogan: Me kaikki olemme orjia – kuka milläkin tavalla. Paras tunnustaa se itselleen ja nauttia siitä, jos se on sen arvoista!
Päivän biisi: Third Eye
Luettua: Peter James – Kuolema ei riitä. Aika omela dekkari, jossa lukija luulee tietävänsä kaiken, mutta erehtyy. Miksi mies olisi murhannut vaimonsa – kaikki todisteet näyttävät siltä, mutta Roy Grace ei oikein usko tähän. Grace myös kuulee, että hänen kadonnut vaimonsa olisi nähty Saksassa ja paljon muuta miehen mielessäkin liikkuu. Tämä tykkäsi taas ja suosittaa. Lauren Conrad – L. A. Candy, jössus mitä soopaa, tunput käteen ja varokaa tätä, jäks! Veli-Matti Hyttinen – Kuolemaantuomittu. Tästä tykkäsin, suht hyvin kirjoitettu tarina kaverista, joka kuulee sairastavansa syöpää ja kieltäytyy hoidoista. Sen sijaan hän päättää kostaa kaikille, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäntilanteisiinsa ikävällä tavalla. Oikoluku olisi ollut paikallaan, mutta muuten kelpo opus. Lisäksi tässä syödään, juodaan sekä tupakoidaan erinomaisen hyvin, josta minä tietty tykkään. Tämä olisi minusta kelvannut kustantajallekin pienen siivoamisen jälkeen! Lisää, kiitos. Ritva Sarkola – Suukkoja murhaajalle. Hyi hemmetti ja tämä leidi luulee olevansa kirjailija. Tuo edellinen opus oli kuulkaas sata kertaa parempi. Pelkkää scheissea jaanausta ja pashaa paketissa. Lisäksi kammottavia virheitä! Viekää tämä tunkiolle... Katherine Neville – Tuli. Jahas, taas Tavinskikootin kopiointia shakkipelin merkeissä. Ei jaksa, ei sitten millään. En tykännyt, en sitten yhtään. Anna & Eppu Nuotio – Tuplana kiitos. Tyttären ja äidin yhteistyössä laatima opus, joka on aika mitäänsanomaton. Juu, on ruumis. On sisaruspari. On äiti ja kaikenmoista muuta, sisarkateutta ja silleensä. Mutta ei tämä vaan oikein toimi... Karin Ehrnrooth – Vinoon varttunut tyttö. Tästä minä pidin. Elämäkerta lapsuudesta ja nuoruudesta Kakskerran maisemissa ja tutussa koulussakin ;) Erilaisesta elämästä omanlaisensa äidin varjossa, sisaruksista kaukana, sairastumisesta ja terapiasta. Paljastava, avoin – tykkäsin ja suositan. Tämän luki ihan mielikseen, vaikka tarina onkin välillä rujoa ja henkisesti rankkaa. Ja muutakin tuli vähän vielä luettua – osa näistä ja muutakin Siellä Toisaalla!
POLKA – TUO KIIRUISA TULEVA JA MENEVÄ (!) VAJAAELÄKELÄINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti