Niin, pitää ainakin poiketa työssä - täällä siis olen. Toisaalta minulla on taas koipioptio lääkärille aamupäivällä, joten uskon vielä potevani viikon. En pääse edelleenkään kävelemään kunnolla. Särky tointuu hirveällä mömelömäärällä ja vain jomotukseksi, joten ei kiva, ei hyvä. Ei ole kiva olla sairaslomallakaan, mieluummin olisi terveenä töissä ja valittelisi muita asioita kuin särkyä. Siihen täällä on jo kyllästytty, näemmä...
Outoja asioita tapahtuu. Olen jo kolme kertaa parin kuukauden sisällä nähnyt unta samasta tytöstä eri ikäisenä. Samassa ympäristössä ja tavallaan samoissa puitteissa. Tosin unet eivät ole edenneet kronologisesti vaan alkoivat rippikouluiästä, poikkesivat välillä aivan lapsuuteen ja viimeisin uni oli alakouluiästä. Kerronkin tästä siksi, että heräsin yöllä ääneen itkien, koska tyttö oli hyvin pettynyt erääseen asiaan. Kaikki on hyvin yksityiskohtaista ja selkeää. Kaikesta päätellen tyttö elää 1900-luvun alkuvuosia. Kummallista. Minulle ei ole kukaan tällaista tarinaa kertonut, en ole myöskään lukenut. Jollei tämä sitten ole vain kokoelmaa kaikesta lukemastani. Olen hiljalleen alkanut kirjata unia ylös muistamani mukaan. En kyllä ainakaan vielä lokita niitä. Mutta kummallista...toisaalta, olenhan Welhotar, mutta en osaa suhtautua siihen vielä ilmeisen oikein.
Lokistaniassa on tapahtunut ainakin kaksi minusta (hyvin subjektiivinen mielipide) hyvin ikävää asiaa: Prebenin seikkailut ovat loppuneet - jäämme kaipaamaan raportointia. Toivottavasti Rosetta jatkaa jonkun muun mielenkiintoisen asian parissa. Samoin itselleni tärkeä Taikkaril lopettaa - miten minä nyt muistan, mitä nuoruudessani tapahtui Salaman kulmalla ym. Toivottavasti ao. henkilökin jatkaa jossain muissa merkeissä. Onneksi iki-ihana SusuPetal on aloittanut mielettömän sarjan Miehen päiväkirja. Seuratkaa ihmeessä, suosittelen!
Työasiat näkyvät pyörivän jäljessä. Selvähän se, olen ollut sairiksella syyskuun lopusta. Kai se sentään jossakin näkyy. Kututtaa vaan alkaa nyt tässä koivet kipeänä vääntää hommia hätäpäissään, koska en usko tulevani huomenna töihin. Minä olen nipo, tunnustetaan. Ja sen, minkä jätän käsistäni, on oltava kunnollista. Jos se on tehty minun nimissäni. Hmph - tuo "työmoraali" on omituinen asia sekin. Tuntuu, että ei olisi lupa sairastaa, vaikka koivet näyttävät lähinnä omituisilta kavioilta. Mielenkiinnolla odotan myös eräiden työkavereiden näkemistä. Tiedän, että pari tosiystävää on ihan mukana, mutta muut ilmeisestikin epäilevät minun jollakin oudolla tavalla lintsaavan, vaikka olen aina hankkinut lääkärintodistuksen. Huijari(ko). Minun olisi päästävä työhaluttomuuseläkkeelle, jotta voisin tehdä mitä haluan. Tai oikealle eläkkeelle. Sille on nykyisin vain niin vaikeaa päästä, että on sitten heittäydyttävä kunnolla depression puolelle. Ei minulla ole depressiota. Minua yksinkertaisesti vituttaa sairastaa! Vaikka kyllä siitä saman asian saa väännettyä, ei siinä mitään. Täytynee aloittaa asian osalta jonkinlainen projekti, eli ottaa yhteyttä työarvaushuollon puolelle.
Haa - katselin eilen idioottilaatikkoa. Muistin, että sunnuntaisin tulee kaksi sarjaa, joita olen seuraillut. Hyvältä näytti uudesta laatikosta. Oli oikein mukava leikkiä tavallista ihmistä.
--------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr ja hyvää alkuviikkoo kaikille mun kissifrendeille! Mull oli eilenki tosi kliffa päivä mamiskan kaa. Se jakso taas leikkii pääpökkäystä mun kaa, siis sillee, ett päät kolisee vastakkain toss soffan kaiteella. Se on kliffa geimi kaa. Sitt me etittii mun kolffipallo ja mä vähä treenasi sillä. Se on taitolaji kattokaas, mä oon kuullu. Sitte mä sain kunnon nautajauhelihaa ku mamiska duunas safkaa. Mun mielestä sitä ei vaa ollu tarpeeks, mutt ku mamin mielest mun massu menee sekasi, jos tulee tollasta ruokaa ihan hirvee paljo. No, voi se olla vähä oikeeski. Mä oon joskus ykänny, ku oon syöny hirveesti lihaa tai semmosta. Äkkiseltää siis ku on tottunu enempi kissiruokaan. Mutt kyll mä taas tänä aamuna sain mun kalkkunaheekun ja sitte ihan ylimääräsenä heekkuna maitonappeja. Yks nappi pyöri jonnekki, enkä mä löytäny sitä mistää. No, mull on koko päivä aika ettii sitä, ku mami on duuniss. Nou hätä siis! Kyll se varpisti löytyy mun taidoilla.
Päh - Poika ei oo viälä ehtinyt purkaa MUN kuveja, mutt täss on melkee ku mä goisimassa. Nii ett pitäkää miälessä. Mun täytyy pyytää, ett mamiska kinuu ne kuvat huomiseks. Täss on menny jo hurjan pitkä aika ilman OMIA kuveja eikä se oo enää kliffaa, vaiks noit vrii-justkii löytyyki aikastas hyvi. No, mä lähen nyt ensin bastuu tai partsill goisaa. Sitt mä lähen ettii sitä mainonappii - tärkee tehtävä, nääs. Kliffaa viikon alkuu kaikille Lokistanian kissinkoille, se on purrrrrrrrrrrrrrrrrr taas huomiseen!
----------------------------
Uh ja minun on lähdettävä etsimään kohta sitä kahvia, minä en käynnisty ilman toista puolilitraista.
Kesken oleva kirja: Cormac McCarthy - Menetetty maa
Päivän slogan: Tee joku onnelliseksi - huolehdi vain omista asioistasi!
Muistopäivä: Tänä päivänä v. 1967 sissi ja kansallissankari Ernesto Che Guevera ammuttiin kuoliaaksi Boliviassa!
VENCEREMOS LOKISTANIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti