Olen todella edelleen siis erittäin väsynyt! Eilinen akutus toimi taas rentoutuksen kannalta kuin tauti - lähes nukahdin pritsille. Kun tulin takaisin Herjaamoon, aloin pilkkiä tässä näytön ääressä. Piti juoda litroittain kaffetta, että jaksoin työpäivän loppuun asti. Ihan kamalaa, nukutti sairaasti. Kun pääsin lopulta kotiin, vaihdoin yökkärin päälle ja painuin suoraan sänkyyn ja vedin kunnon unia pari tuntia. Sitten tein vain pakolliset eli kävin suihkussa, ruokin kissan ja tein muut kissahommat sekä laittelin eväät tälle päivälle. No, katsoin sentään uutiset. Ja ei kun uudestaan nukkumaan. Unta riitti taas klo 3 asti. Silloin alkoi riipiä ja Vincentkin muistutella olemassaolostaan eli oli pakko kiskoa itsensä ylös. Mutta koipiin akutus ei toimi. Eli kipusärkyjomotus ja aamujäykkyys ovat ennallaan ja tosi pirullisia. Alan jo valmistella itseäni huomiselle fysiatrin vastaanotolle. Sille hemmolle on nyt syötettävä tämä diagnoosi, ei tässä muu auta, eli kerrottava seikkaperäisesti kaikki asiat. Jos se ple suostuu kuuntelemaan. Äksy kirjeeni aiheutti siis sekä tämän akutuksen että uuden fysiatrin vastaanoton. Toivon vain, ettei kirje aiheuttanut hänelle äksyilykohtausta, koska silloin kaikki pitää aloittaa uudestaan työarvaushuollon kautta. Millään ei jaksaisi tapella itselleen mahdollisuutta saada tarvitsemaansa sairaanhoitoa, johon on kuitenkin oikeutettu.
Ja tästäpä tulikin mieleen - pakko kertoa. Eli muistattehan, että hain omalääkärin vaihtoa viime vkolla. Eilen tuli sitten oikein siisti kirje, jossa ilmoitettiin uuden omalääkärin nimi ja yhteystiedot jne. Liitteenä valitusosoitus sekä ohjeet siitä, että omalääkäriä ei nyt kuitenkaan vaihdeta useammin kuin kerran vuodessa jne. Asia siis toimii tosi hyvin eikä vaadi kummempaa, kuin sen kirjeen ylilääkärille. Asiallista meininkiä. Tosin tunnen tämän nyt minulle määrätyn lääkärinkin...ehkä kuitenkin vähän parannusta asiaan. Kummisetä vain pähki sitä, mitä tämä uusi lääkäri ajattelee siitä, että joku on hakenut tätä siirtoa. Suhtautuuko hän mahdollisesti eri tavalla asiakkaaseen, kun tämä on osoittanut omaa tahtoa ja kykyä hoitaa asioitaan? Se jää nyt nähtäväksi. Kummisedän kirje ylilääkärille lähti eilen, hän saa varmaankin kirjeen sitten ensi vkolla.
Pirulauta, kirjeistä, olen tässä odotellut verotoimiston kirjettä jo pari vkoa. Missä se viipyy! Täh? Welhotar korjasi vähän papereita eikä nyt ole vielä kuulunut mitään. Lähes kaikki tutut ovat jo korjatut versiot saaneet, mutta minä en. Tämä on taatusti tahallista kiusantekoa, ple. Odottelen kovasti veronpalautuksia, sen verran on tulossa, että sillä summalla jo voisi tehdä jotakin. Ei paljon, mutta kuitenkin!
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaverit! En mä sitte tolle mamiskan matolle mitää tehnykkää. Se onki nimittäin tosi hyvä matto, mistä ottaa spurtit, kun pitää ottaa kunnon hepulivauhdit. Kun se kerta on uusi, se pysyy ihan kiinni lattiassa ja mä saan siitä kunnon vauhdit. Se ei mee niinku ruttuu ja vauhtilähtö on paljo nopeempi ja kireempi. Nii ett matto saa olla, mun lupa. Eilen mäki kyllä otin ihan levon kannalta. Ku mamiska tuli duunista, mä goisin viälä mun tyynykolossa. Seki meni sitte goisaa, mitä mä ihmettelin. Se vaan sano, ett mun pitäis olla hiljaa vähä aikaa. Mä katoin ja annoinki sitte sen nukkuu, se näytti tosi väsyneeltä. Sitt mä herätin se kuiteski tekee päivän tärkeimmät velvollisuudet eli kaikki kissihommat. Laittaa mun ruuat ja vaihtaa vedet ja purut ja silllee. Ja sitt vähä leikkii edes, vaiks ei se oikee jaksanu. Mutt parit maitokaakit mä sain kuiteski. Ja kyll se jutteli mun kaa ihan nätisti, mutt sano, ett mennää vaan aikasi goisii. No, sopiha se mulle. Mä sitten yöllä tossa vähä hiippailin ja kävin kattoos mamiiki. Aamull mä sitte purisin se hereille, vaiks se oli jo muutenki heräämäs. Mull ei ollu mikää kiire ja orjaki huomas sen, nii sekää ei pitäny kiirettä. Ett oli ihan rauhalline aamu. Mä sain kaks kalkkunaheekkuva vahingossa, yesh! Ja sitte ku mami alko lukee, nii mä menin viälä istuu sen etee ja kattoo sitä syvälle silmii. No arvaatte kai, maitonappii tippu taas. Ja voi-voi, kissi jää nyt yksin taas, kun mami menee töihin ja läpäti-lää, oikeen lässytystä. Vaiks mä voin ihan hyvin olla päivän yksin, ei tee heikkookaa. Mutt on toi flöittaamine kyll noitten maitonappien arvosta! Ett joskus kannattaa olla orvon ja surkeen näköne kissi, yleensä se menee orjii täydestä.
Täss mä taas leikin oikee pirtsakan ja virkee näköstä kissii, mami nääs avas just broiskusuikalepaketin ;D Ja mun tarttee päästä osille, nii mä osaan sillon taas olla kiinnostuneen näköne ruuanlaitosta. Kyll mä sain niit suikiksii - et sillee. Nyt mä lähen taas aamu-unkoille, kun mamiskaki on lähtenyt duunii. Ehkä mä herään sitte siihe, kun se tulee duunista. On niin öklö keli, ett mä varmaa nukun aika paljo tänää! Se on kliffaa keskiviikkoo sitte taas kaikille kissinkoille, purrrrrrrrrrrrrrrrve!
-----------------------------------------------------
Vincent on kyllä aika hienostunut pummi, yleensä ei mitään suoraa rääkymispummausta (paitsi kalkkuna ja jauheliha), vaan anoen nätisti katsotaan, että eikö pieni kissiraukka EDES tätä pikkujuttua saisi. Höh - sehän hallitsee tätä residenssiä täysin, mokomakin!
Tämä täällä alkaa kohta taas pilkkiä, joten ämpärillinen kaffetta on hankittava jostakin ja pian.
Kesken oleva kirja: Alastair Reynolds: Lunastuksen arkki, tässä lähes 800 sivua kunnon scifiä. Pidin erityisesti Reynoldsin edellisestä suomennoksesta Timanttikoirat, turkoosit päivät, joten tämä uusi oli lainattava aivan siitä syystä!
Päivän slogan: Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille!
Päivän biisi: Me And Bobby McGee
Ja näin keksiviikon kunniaksi kasvissyöjille ompi tässä omat eväät - nauttikaa ja muistakaa 6 x päivässä ja suomalaissuositusten mukaan vähintään puoli kiloa päivässä. ;D Huomautuksena lisättäköön, että tämä liittyy Osakeyhtiö Huovisen maanantaiseen porkkanalokitukseen!
KIIHKEÄÄ KASVISKESKIVIIKKKOA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti