Siis - eilen ei ehtinyt iskeä mikään angst, kun nukuin ja luin taas koko päivän. Mutta nyt aamuyöstä, arghhh! Heräsin 3 tienoolla, luulin, että kello on enemmän, jotenkin en tihruisilla possusilmilläni nähnyt kunnolla. Ja Vincentkin jolisi herkkujolinaa. Joten nousin, totesin kellon, annoin Vincentille kalkkunaa ja painuin vielä tunniksi goisimaan. Ihme ja kumma, sain nukuttua ja kotivideokin jatkui. Se oli nimittäin oikein mukava ja mielenkiintoinen juttu. Sain sen katsottua juuri loppuun ja nousin 4 aikaan keittelemään kaffetta ja riipomaan mömmöt. Sitten aloinkin taas tuskitella tätä työmatkaa, kävelemistä ja kenkien valitsemista. Viikonloppuna tuntui lähes hyvältä, kun ei tarvinnut kävellä missään eikä mihinkään. Siis ei pidempiä matkoja. Päädyin taas vanhoihin maihareihin ja uskaltauduin hirmuisen itsetsemppauksen jälkeen kävelemään pysäkille. Mutta olikin oikein leppoisa ja hieno syysaamu, ei merkkiäkään sateesta, lämpöistä (no, olihan tuota vaatettakin päällä) ja mukavaa. Lähes nautin siinä pysäkillä odotellessani bussia...
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, ei tämä työnteko mitään, mutta nämä työmatkat. Ple soikoon, kun ei tunne talossa asuvia ihmisiä paremmin. Josko joku lähtisi samoihin aikoihin tänne päin ja tiputtaisi minut töihin ja iltasella hakisi pois...Meilläkin on talolla nyt omat nettisivut, mutta niitä ei ole vielä kukaan käyttänyt. Pitäisiköhän laittaa sinne kimppakyyti-esitys? Itse asiassa - tuli nyt vasta mieleen! Sehän se olisi paras tapa tsekata asia. Joku voisi hyvinkin olla menossa vaikka Vantaalle päin tätä kautta...
Oli jotenkin orastavasti flunssainen olo jo perstaina, joten senkin takia pysyin sisällä ja nukuin niin paljon kuin mahdollista. Ja riivin mömmöjä, vitamiineja ja vihanneksia kaksin käsin. Nyt se ei taas tunnu, mutta katsotaan taas illalla. Täällä Herjaamossa työkaverit epäilevät, että rakenteissa olisi hometta eli muita pöpöjä. Ainakin pari astmaatikkoamme saa aina oireita työviikon alkaessa, mutta ovat kotona ok. Suunnitelmissa on pyytää jonkinlainen työilmatarkastus. Pari muutakin ovat nyt kahden-kolmen vuoden aikana alkaneet saada allergiaoireita töissä ollessa. Minähän en niitä saa, koska syön allergialääkkeitä vuoden ympäriinsä. Eli ei ole Herjaamolla kaikki kohdallaan - ei työilman eikä työilmapiirinkään suhteen ,D
Ja vaikka tämä ei edelleenkään ole ruokaloki, olen jo useamman kerran aikonut laittaa tämän ohjeen tyrkylle, njam:
Polgaran peltiroskaleipä
- n. 25 g hiivaa
- 2 tl suolaa
- 0.5 l kädenlämpöistä vettä
- jauhoja (sämpyläjauhoja, grahamjauhoja, venhäjauhoja maun mukaan)
- 2 rkl öljyä
- n. 200 g pähkinöitä, leseitä, sesamin siemeniä, auringonkukan siemeniä, pellavan siemeniä maun mukaan, tai mitä kotona sattuu olemaan tahi halvalla löytyy lähikaupasta, kaikki käy...Parhainta on, jos sekoittelee erilaisia siemeniä keskenään!
Sekoita hiiva ja suola keskenään, kunnes sotku muuttuu juoksevaksi. Lisää vesi ja osa jauhoista sekä sotke ne keskenään. Lisää niin paljon jauhoja, että taikina on tukevaa, mutta vielä hyvin sekoitettavaa. Lisää öljy ja osa siemenistä (osa säästetään pinnalle) ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle. Laita nousemaan lämpöiseen paikkaan (meillä lämpöinen paikka on tiskialtaan päällä, tiskialtaaseen laskettuna kuumaa vettä). Kun taikina on noussut liinan alla, voit vielä voidella sen silkalla vedellä, ripottele päälle vielä osa siemenistä koristeeksi. Paista 200 asteessa n. 30 min. kunnes on kauniin ruskeaa. ÄLÄ laita tämän jälkeen enää leivinliinaa päälle. Tästä on tarkoitus tulla rapsakkakuorista leipää. Leipä on parhaimmillaan vähän lämpöisenä, hinajan, hillon tai levitteen kanssa! Helppoa, hyvää ja vaihtelua sämpylöille ;D
-----------------------------
Ai jaa, en mä tota leipää kyllä syö, nih! Mä syän mieluummi vaiks vaa sitte kissinruokaa. Eilen mami teki jäätyneestä fisusta safkaa ja mäki sitte sain sitä, kun se fisu ei ykätä mua! Ett se oliki namiskaa taas. Vaiks siinä taas oli jotai kummaa vihreetä ja ruskeeta seassa (toim. huom. kuivattua tilliä ja kuivattuja suppareita murennettuna). Kyll se silti mulle kelpas. Ja sitte tavallista kissinruokaa ja naksuja. Ja tiätty maitonappei. Mulle on tullu hirmune himo niihi maitonappeihi. Gummititin syy, mitäs toi niitä mulle, nyt mä oon ihan koukussa! Nytki aamulla, ku mä olin saanu mun heekkukalkkunapalan, nii mä jäin nököttää siihen lattialle mamiskan tuolin viereen ja istun ihan hiljaa - vaan tuijotin sitä tosi tiukasti. Sanoin mä kyllä sillee söpösti kurrrr-purrrrrrr-purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr. Et orja niinku huomais mut. No, kyll se huomaski. Eli mä sain 4 maitonappiiki viälä. Mutt enempää ei sitt tullu. Orja selitti, ett siinä lukee, ettei yli 10 saa antaa päivässä. Voi ällö! Mä voisin varmaa syödä koko pussin, mutt kai tota pitää sitte totella. Sitt mä kiltisti vähän siinä purrrrrrrrrrrrrrailin ku mamiska vaatehti itteesä. Hirveesti noi ihmiset tarvii muute vaatetta. Paljo kätevämpää ois, jos ne kasvattais kunnon turkin! Ja sitte ku mami oli lähtemässä, nii taas se leperteli mulle nii, ett mä jo menin ihan noloks. Kyll kai ny tän ikäne kolli jo osaa yksinki olla ja hoitaa yhen päivän kulumisen, kun on kaikenlaista tekemistä! Mutt toisaalta, on se aikastas kivaa, ett joku huolehtii musta ja mun päivästä ja silittelee aamullakii *vähän nolo kissavirn*!
Hähääh, mä löysinki tämmöse foto tuolt vrii-justkasta! Mamiska ja sen frendi ottaa tota hihitysjuamaa joskus ja irvistelee. Eikä toi kissikää ihan sen näköne oo, ett sill ois kaikki himassa. Vähänks täst tulee miälee kaikenlaista ;D Eli terkkuja vaan sinne jonnekin... Mä lähen nyt ensin partsille ja sitte mun tyynykoloon goisiin oiiiiiiiikeen pitkät unkot. Sitte mami jo kohta tuleeki, ett mä pääsen kiusii sitä vähän! Ai nii - kyll se on huutanu mulle sitä mattoo siältä Huutiksesta, mutt ei viälä tiedä, saanks mä sen. Mä rapotan sitte! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrjat maanantait vaan kaikille Lokistanian kissinkoille!
--------------------------------------
Kesken oleva kirja: Helena Kallio - Ennen kuin sielu puutuu,taidanpa peräti suositella...
Päivän slogan: Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta sitä on elettävä eteenpäin!
Tänään on Unkarin kansannousun 50-vuotisjuhlapäivä, 23.10.1956, juhlikaamme sitä tuon kirjoittamani, alunperin unkarilaisen leivän ohjeen myötä leipomalla peltileipää ja herkuttelemalla sillä!
MAANANTAITA KAIKILLE LOKISTANIAAN - LEIPOMAAN SIITÄ!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti