Ja samaa näytetään tarjoavan vielä tässä aamullakin. Hitsi, oli pakko käyttää sateenvarjoa, inhokki nro 2. Miten sen kanssa voi toimia? Jos on kassi ja olkalaukku. Kävelee jotenkin omituisesti vinossa. Seurauksena se, että toinen puoli vaatteista on aina märkiä, kuten nytkin. Onneksi sentään pää pysyy kuivana. Jalat ja pärshe ovat märät, grrrrr. On se nyt sitten taas kivaa kun on mukavaa. Myrsky on kiva, kun olisi saanut jäädä kotiin peiton alle lukemaan ja sitten päivittämään tätä lokia. Mutta ei, heräsin 3 aikaan ja nousin särkyilemään. Pirulauta, miksi minun ei anneta olla rauhassa kotona ja tehdä sitä, mitä itse haluan?
Tässä on pakko alkaa miettiä vaihtoehtoja. Eli pyytää jatkuvasti sairaslomaa, kieltäytyä suoraan mahdollisista jatkoista (tähän ei työvoimatsto varmaan reagoisi, koska määräaikaisuus vain päättyisi), yrittää pyrkiä työvoimatston kautta eläkeprojektiin (olen vain liian nuori ja liian terve, en pitkäaikaistyötön enkä juoppo, no tuo viimeinen järjestyy kyllä), yrittää vongata itseään eläkkeelle muuten vaan, jos arvoisa fysiatri suostuu jonkun diagnoosin lopulta antamaan. Vähiin jäävät vaihtoehdot. Siis ansiosidonnaiselle siirtyminen ja työn tekeminen friikkuna - eli silloin saisi sovellettua päivärahaa, jolla jo jotenkin eläisi. Tämä on jo pakko laittaa harkintaan. Minä en enää kohta jaksa!
Eilen kotiin päästyäni oli pakko mennä suoraan sänkyyn lepuuttamaan. Ei nukkumaan vaan lepuuttamaan tunniksi. En jaksanut edes avata postia, en laittaa ruokaa kissalle (sitä kyllä oli vielä), en tehdä yhtään mitään. 9 h työpäivä ja matka kotiin olivat vieneet fyysisesti voimat niin täysin, että ei uskoisi. Väkisin oli sitten noustava ja huolehdittava ainakin kissa-asiat, evästys tälle päivälle sekä tiski. Vähän nettailtava ja katsottava uutiset. En jaksanut enää muuta. Oli taas pakko mennä sänkyyn. Luin sitten ja lotkotin. Tiedän, että paljon asioita olisi pitänyt jaksaa hoitaa, ei vaan nyt onnistunut. Olen räähkä.
Vincent on ihastunut siihen, että katson pikkusoffalla lotkottaen ne päivän uutiset. Kissi kömpii päälleni hurisemaan ja haluaa silittelyä. Tätä ei kestä pitkään, mutta aina vähän aikaa. Vincent ei ilmeisesti ole kovin tottunut tällaiseen, mutta molemmista se tuntuu oikein mukavalta. Paitsi että Vincent ei osaa varoa kynsiään yhtään. Onneksi yleensä illalla on jonkunlainen aamutakin räsyriepu yökkärin päällä, etteivät kynnet aivan tunge läpi. Muuten tässä olisi aivan verinaarmuilla ,D
--------------------------
Purrr - nyt mami on saanu Kollilanterin avattuu ja se on kyllä älden upee! Kyllä meitä komeita kolleja onki löytynyt. Ja kyll Reetin mami on hianosti kaiken laittanut! Voi jummi - mä oon siällä kaa, ainaski kahdes eri kuukaudess. Nyt mä haluun mun oman kappaleen mein seinälle ja sitt mamin työpaikan seinälle ja Kummisedän seinälle ja Pojan seinälle ja vaiks kelle! Toivottavasti Gummititi, joka lupas sen rintata, saa sen nyt nätisti rintattuu - ois tosi kiltti titi *anova kissavirn*. Mä voisin sitt tehdä titille jonku takaspalveluksen. Ihan mitä kiltti kissi vaan voi tehdä - ihan mitä vaan. Olla tosi kiltti titille ja vaiks mitä - jookosta? Muute meill oli eiline ilta tosi kliffaa mamin kaa, vaiks se ensi meniki suoraa sänkyy. Ku se sitt laitto evästä, mä sain donarii ja ruokii ja aikastas monta maitonappii. Niis napeis on siis niinku maitoo, maitojalostetta, hivenaineita, vitamiineja, sokerii ja öljyy. Ett on kai ne sitt iha vähä terveellisiiki - mä ainaski luulen. Ja hurrrrrrrrrjan hyvejä ;D Taas mä aamulla yritin pummii niit lisää, mutt ei mamiska anna, kun muutaman vaa. Mutt sain mä kalkkunaa ja palasen juustoo, kun mä halusin nyt sitäki sitte. Ja sitt eilen mä kiipesin mamin päälle lojumaa ja paijattavaks, ku se katteli sitä laatikkoo! En mä yleensä, mutt eilen oli niin semmonen olo, kylmäki vähä, myrskys ulkona ja kaikkee. Sillo on kiva maata mamin masun päällä ja purrrrrrrrrrata vähä, hurista ja olla oikee lämpöses siinä. En mä pitkää osaa siinä olla. Mutt sitte mä tuun taas uudestaa!
Ku Gummitit eile sano, ett se tarvii jotai pualustusta, nii mä voin vaiks tällee sitte pualustaa sitä - mä pystyn mihin vaan. Nih! Nyt mä pystyn taas lopettaa tän ja menee goisiin. Kliffaa viikonloppuu kaikille kissinkoille ympäri Lokistanian vapaavaltiota!
-------------------------------------
Tämä täällä alkaa suunnitella iltapäivän päivystystä ja röntgeniin menoa, prle, kaikkea sitä onkin luvannut ja sopinut. Mikään ei huvita eikä innosta juuri nyt!
Juuri loppuun luettu kirja: Kristina Björklund - Rakas sinisilmä, kertomus vanhenemisesta ja sairaudesta, suosittelen, jos aiot elää pitkään tai läheisesi on joutumassa tai joutunut pitkään laitoshoitoon...
Päivän slogan: Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan!
Päivän biisi: Lucy In The Sky With Diamonds
Ja sitten viikonlopun puuhiin kaupan kautta - vai kuinka?
NESTEPITOISTA PERJANTAITA LOKISTANIAN HULTTIOILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti