Tässä sitä vaan ollaan odoteltu, mutta mitään myrskyä missään ole! Vähän tuulee ja on vilpoisampi kuin eilen. Hmpph. Taas minua on huijattu, aina vaan luvataan kaikkea, mutta ei sitten kuitenkaan. Varauduin jopa kunnon myrskyyn eli varmistin parvekelasien kiinnitykset ja kaikki, siis minä. Eikä mitään ole tullut, ainakaan vielä. Yrittelin sitten nukkuakin. Mutta kuten Tikun nokassakin, Sandman välttelee meikäläistä. Oli pakko nousta, jo toisen kerran tänä yönä. Särkyilee aika pahasti. Olin eilen ip:llä röntgenissä. Eihän se satu, niin. Mutta kun väännetään sopiviin asentoihin, joissa pysyä vaikka vain hetki, niin tekeepä höpöä. Kotiin päästyä olin taas aivan repo. Ei kun suoraan sänkyyn ja pienet päikkärit. Sitten vasta alkoi jomottaa, taas oikein jännästi eri tavalla, koska koipia ja lonkkia sekä selkää oli vängerretty luonnottomiin asentoihin. Oli ihan pakko nousta 2 aikoihin mömelöimään itsensä ja marinoimaan lisää vielä kaffella. Nyt tässä vaikutuksia odotellessa samalla ilmaisen itseäni kirjallisesti (?).
Josta tulikin mieleen informeerata kaikkia, että tämä säälittävä lokin rääpäle täytti eilen puoli vuotta! Minä ja Vincent olemme siis saaneet jotakin aikaiseksi Lokistaniassa. Lokilistalla on nimittäin yllättävän suuri määrä lokeja, joissa on vain aloitusteksti eikä enää jatkoja... Me nyt sentään olemme jatkaneet! *Hurraa-huutoja, taputuksia, raketteja, yleistä hilluntaa!* Joku ehkä toivoo jo pääsevänsä meistä. Meillä ei, toistan ei, ole ainakaan toistaiseksi aikomusta muuttaa pois Lokistaniasta. Haluattepa sitä tai ette, pilaamme päivänne joka aamu, mikäli ei muusta muuta johdu. Tai satu eteen tärkeämpää juopoteltavaa.
Tänään taitaa olla pakko lähettää Belgarion yksin kaupoille ja kirjastoon. Minä en oikeasti taida nyt pystyä. Jos saa kaksi päivää lepuutettua, menee alkuviikko töissä vielä jotenkin. Pirulauta, että pitää ihmislapselle kaikki saakelin jutut sälyttää päälle. Kuten nyt tämä koipiongelma, juuri kun alkoi muuten olla asiat suht.koht. kunnossa, residenssi koottu uudelleen kasaan, duunissakin jatkuvasti jatkoja jne. Niin eiköhän sitten tyrkätä jotain tämmöistä päälle. No, ei tämä tietysti pahinta ole, mitä voisi tapahtua. Erinomaisen kiusallista ja elämää haittaavaa kuitenkin! Minulla ei ole enää lähes lainkaan ns. sosiaalista elämää, koska en pysty enkä jaksa lähteä mihinkään duunin jälkeen tai viikonloppuna. Ja yritän vielä jotenkin ärveltää tuolla Herjaamollakin, toistaiseksi. Olisi niin mukava lähteä ihan tuosta vaan käväisemään jossakin, jonkun luona kylässä, illalla kirjastossa, kaffella keskustassa - mutta ei, ei pysty kykenemään. Ai niin, valitusosasto loppuu tällä kertaa tähän. Siis tämänhän aina voi hypätä yli, mutta se nyt on vähän raponomaista tietoa Welhottaren jokapäiväisestä elämästä!
Josta taas tulikin mieleen, että ma-aamuna on mentävä labraan. Onneksi sain tosi varhaisen aamuajan. Kun on oltava syömättä ja juomatta. Ei se koskaan muutoin haittaa, mutta kun tietää, ettei saa syödä klo 18 jälkeen, tulee aina ihan pakosti hirveä nälkä, tekee mieli kaikkea mahdollista. Vaikka muulloin ei tee, niin silloin varmasti, kun ei ole lupa. Ihmismieli on outo kone. Samoin tuon juomisen kanssa. Aamulla saa aina ottaa sen vajaan lasillisen vettä lääkkeiden kanssa. Minun tekisi tuolloin mieli hulauttaa puoli kannullista jääkaapista otettua viileää vettä... Hmph. Tahallaan ihmisiä kiusaavat. Ja minun tuurillani labrassa on taas se leidi, joka ei koskaan osu suoniini. Löydän ne itsekin paremmin. Olen jo huomauttanut pari kertaa asiasta. Taidan pyytää toisen tätsyn, jos tämä on vuorossa. Minä en jaksa enkä halua. Nih - räyh!
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta vaan! Wau - mami herätti mut. Ei siis tahaltee, mutt mä heräsin siihe, ku se alko nakutella täll koneella. Se on taas sillä tuulella, näköjää. Pitääki taas olla oikeesti kiltisti. Vaiks oon mä nyt ollu. Ainaski kaks päivää. Eilenki meinasin ykättää baseen, mutt sitte ehdinki kuiteski just suihkun alle. Ai että, mami kiitteli mua fiksuksi kissaksi, ei tarvii ku huuhtoo vaan. Älkää kertoko, mutt se oli ihan vahinko, ett se ykä siihe just tuli *kissavirn*. Mä vaan yritin pois siält basesta... Voi hitsi, Vieno ja Kirre ei sitte oo saanu viälä Kollikalenterii auki. Ja hei, Gummititi, mihin meiliin sä sen laitoit. Ei mä eikä mamiska olla saatu sitä toista versiotakaa! Jos sä laitoit sen mamin duunimeiliin, ni se sano, ettei se eile iltapäivällä ehtiny tsiigaa sitä. Se päivysti 20 muun hommii, se sano. Ja sitt se meni röntkaamaa! Ett meill ei oo ku toi Vordi mein koneella. Mami sano, ett se voi yrittää joteski muuttaa sitä, mutt se ei usko ett se onnistuu täll matolaatikolla!!! Mä sain pummittuu mamilta just muutaman maitonapin. Nyt on taas hyvä olla, kun on saanu aamuheekut! Mutt niinku just Vienoki sano, mäki aina välillä ajattelen niit kissinkoja, jotka on yksin tuoll pimeessä ja märässä metässä tai vaeltelee jossai. Vähäks alkaa vanhaki kolli taas herkistellä. Ku siit on just öpaut vuosi, kun mä olin siinä tilanteess. Ja nyt mull on oma hima, oma partsi, oma base, oma mamiska, oma jääkkäri (toim. huom. Nyt alkaa riittää tuo omiminen ;D), kaikki on mun-mun-mun. Ja kliffoi kissikavereita netissä! On tää kissin elämä omituista välillä. Vähä niinku mami sano tuolla aiemmin. Ett ensin on kaikki piäles, siis niinku mulla, ja sitte on yhtäkkii taas ihan kaikkee mitä voi toivoo. Kavruja ja ihmisiä ja kaikkee! Ett kyll mä oon onnelline. Oikeesti. Nytki mä meen just käpertyy mun basen ylälauteille, kun siäll on nii rauhallista ja kliffaa!
Mä löysin tämmöse vaanimiskuvan, vaiks mamin mielest kurrei ei saa vaanii eikä syödä suihinsa... Mutt ne mun uudet kuvat on nii pimeitä, ett mamiska lupas ottaa uusii. Se sano, ett se ei kehtaa niit laittaa tähä. Hyvei ne muute ois, mutt ihan pimeitä. Niinku mamiki *kissikiusimista*! Se on sitte vaan kliffaa lauvantaita kaikille, pidetään oooooooooooooikeen lötkö-lauantai, jooko?
-------------------------------------
Jeps. Gummititi - ei ole sitä toista versiota missään meilissä! Eikä tässä matolaatikossa ohjelmia...niin että....Yritän miettiä asiaa, tai Belgarion voi katsastaa sitä, kun poikkeaa tänään.
Päivän slogan: On hämmästyttävää, miten tarkasti todellisuus parhaimmillaan jäljittelee oikeaa elämää!
Juuri loppuun luettu kirja: Sari Vuoristo - Loppu hyvin
Päivän biisi: Lähettäkää minulle kirjoja (toim. huom. Juu, kiitos, antaa tulla vaan!)
Ja eilen, kaikki tietysti ovat jo kuulleet asiasta, kuoli kirjailja Reko Lundán. Rauha hänelle, lopulta, pitkän sairastamisen jälkeen!
Ja tältä näyttää meillä aamuisin! Ylä-Malmin vanhan pienteollisuusalueen tilalle rakennettiin asuntoja. Jäljelle jäi kuitenkin vanha paja, joka on edelleen toiminnassa, funkkista edustava, suojeltu tehdaskiinteistö, jossa on VVO:n vuokra-asuntoja (entinen Valion tehdas) sekä muistoksi työstä ja tehtaista tuo vanha piippu, joka nyt on keskellä tarhan ja lekarin pihaa.
MYRSKYISTÄ LAUANTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti