Tämän aamun ainoa hyvä puoli on siinä, että enää tarvitsee kangeta itsensä tänne vain kahtena aamuna! Että voi olla vaikeaa tuo liikkeellelähtö. Pelottaa, että koivet ei kestä, että liukastuu lehtikelillä, että ei ehdikään sopivaan bussiin, että on unohtanut jotakin ja pitäisi vielä palata kesken matkaa kotiin. Huh - onneksi on nuo mömelöt, sveitsiläisen lääketeollisuuden lahja Suomen työtätekevälle väestölle.
Tulipa sitten taas matkailtua eilen eli käytyä ihan Tsadin melkein-keskustassa ja Hakiksessa, tietty. Asiat tulivat hoidettua erinomaisen nopsakasti ja olinkin yllättävän aikaisin kotona. Vaikka pitikin kävellä erinäisiä matkoja. Olin hyyyyyyvin ylpeä itsestäni, vaikka särki, kolotti ja juili. Pahempi juttu oli se, että Kummisetä tuli rapoamaan KELA-kokemuksistaan juuri kun olin tullut kotiin. Minua ei kannata puhutella noin puoleen tuntiin kotiin tulon jälkeen. Olen silloin räähkä, kipeä ja vidhumainen ihminen. Se menee kyllä ohi, mutta tällä kertaa Kummisetä erehtyi todellakin väärään aikaan väärään paikkaan. Minkä hän kyllä itsekin huomasi ja häipyi melko pikaisesti kerrottuaan tärkeimmät. Onneksi oli eväsruoka valmiina, ettei tarvinnut tehdä yhtään mitään illalla. Idioottilaatikosta katsoin seiskan uutiset, käväisin netissä ja menin nukkumaan. Hah - heräsin parin tunnin päästä siihen, että naapurissa leikittiin perhehelvettiä. Otin yhden mömelön lisää ja jatkoin unia. Ikävä kyllä, jossain vaiheessa yötä olin kääntynyt väärälle kyljelle ja nyt on olkapää(kin) aivan repona. En pystynyt ottamaan oikealla kädellä edes kaffemukia hyllystä. Prle. Mutta töitä pystyy kyllä tekemään, näköjään. Tähän nakutteluun ei mikään tunnu vaikuttavan ,D
Työkaveri toi eilen Hesarin töihin, oliko sitten eilinen vaiko jo maanantain numero. Lehdessä oli aika hyvä juttu mammasta, joka vaati lääkäreitä kuuntelemaan itseään. Hänhän oli täysin järjissään, ainoana vikana vanhuus, josta syystä häntä ei oltu kuunneltu eri tilanteissa. Olen aikaisemminkin miettinyt, mitä tekevät nämä vanhukset, jotka vielä ns. kunnioittavat lääkärin auktoriteettia eivätkä ehkä osaa tai uskalla pyytää lisätutkimuksia, vaatia lisäselvityksiä sekä kunnollista, ihmismäistä kohtelua. Kun itsekin on joutunut erinäisillä ilkeillä tavoilla hoitamaan asioitaan, mietin, miten ikäihminen näistä oikein selviää. Tämä mamma ainakin näytti selvinneen kovasti hyvin, mutta peräänkuulutti sitä, että vanhus ei ole idiootti eikä hänelle pidä puhua kuin lapselle. Lukekaa artikkeli, jos löydätte sen jostakin, linkkiä en löytänyt...
--------------------------------------
Purr, on vain nyt vähän lyhyt purina. Mä nimittäin tein sen taas, mulla taitaa oikeesti toi muisti vähäsen pätkii. Nimittäin ne kanervot siällä meidän partsilla! Mähä sanoin, ett ne maistuu hyvältä...mutt mamin kanss sitt jo sovittii, ett mä en enää syä niitä. Eilen sitt mami tuliki vähä myähemmi himaa. Ja mä tulin just partsilta. Ei se viälä siitä mitää huamannu. Mutt sitte aikastas pian ku se jo löhös klaffisoffassa, se kuuli kun mä ykättelin partsilla. No - tiätty se tuli kattoo ja siivoo jutskat veks. Mutt ku se ykä oliki pelkkää kanervoykää ja yks kanervon oksa oli ihan paljas.... Taas tuli rumeja sanoja - mutt hei, voiks piäni kissi muistaa ihan kaikkee, hei, voiks, hei? Mun miälest ei voi! Ja sitt mami laitti partsin oven kiinni. Ja laitto vaan tavallisii kissinruokii. Ei tehny ees itellee ruakaa. Eikä antanu mulle heti mun maitonappei, vaiks mä pyysin. Ei ku se sano, ett jos syä kanervoja, sitt ei syödä maitonappei vaa kissinruokaa. Aikastas kova jätkä toi mamiska, pirle! No, ei siin voinu mitää muuta ku käydä syämässä ensin osa kissinruokaa ja sitte olla kiltisti. Mä yritin olla oikee hellyttävä ja pyöriskellä siinä lattialla sillee söpösti ja kaikkee. Eikä mitä, mami oli kovana, ei mitää heekkuva. Sitte vasta, ku se melkee jo oli menoss goisii, mä sain 3 nappia. Ett noi niinku vihjeeks, ei kandee syödä mamien kanervoja, ne voi vähä närkkii siitä. Kyll me sitte taas tänä aamuna oltii ihan väleis, ett mä sain mun kalkkunaheekun ja maitonappei ja paijausta ja ihan kaikkee. Mutt kyllä mä olinki kiltisti ihan koko yän ja aamun. Ans kattoo nyt, jaksanks mä olla koko päivänki viälä kiltisti - ainaski mä lupaan yrittää! Nih!
No nih - nyt on musta kuveja. Tää on tommone lähikuva. Vähä noi kaikki kuvat on pimeitä, kun mä en tykkää siitä leiskuvalosta, mä saan hepulin siittä...Mutt kai täss nyt näkyy, ett mä oon mä, eikä mikään iha viaras kissa! Mutt nyt mun tarttee tehdä piäni partsitsekkaus, mä yritän muistaa ne kanervot ja sitte mä otan aamupäikkärit. Purrrrrrrrrrrrrrrr huomiseen!
------------------------------------
Miksi ihmeessä kanervat maistuvat kissoista niin hyvälle. Kissanruoho taas ei kelpaa, siihen ei edes kosketa. Räyh! Aikaisempi kissani Uffe parturoi kokonaan yhden kanervapuskan. Vincent on vasta aloittanut, yksi oksa on siis täysin kalju. Tätä menoa siis kanervat ovat keväällä kaljuja. Siinä on tietysti hyvänä puolena se, että ei tule roskaa, kun vie ne kokonaan pois....
Päivän slogan: Täydellisyyteen kannattaa pyrkiä: Siellä on tilaa kaikille, mutta ei vielä ketään!
Kesken oleva kirja: Hans Erich Nossach - Viimeistään marraskuussa
Päivän biisi: Good Times, Bad Times
Tänä päivänä 25.10.1950 syntyi Albert Järvinen, joka ikävä kyllä kuoli Lontoossa 24.3.1991. Muistakaamme Albertia ja Hurriganesia!
KEHITTÄVÄÄ KESKIVIIKKOA LOKISTANIAN PAKKOTYÖLEIREILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti