Kuten eilen arvelin, fysioterppa oli juuri Sellainen. Hyväkuntoinen, hoikka, nuori ja reipas, jäks. Siis kertakaikkiaan kammo. Ja satutteli minua tahallaan. Oli nähkääs sitä mieltä, että juu, eihän sitä mitään muuta vikaa kuin että olen LÖLLÖ, perkele, kai minä sen tiedän. Mutta eihän se satu - eihän?! Juu ja eihän fibroon auta kuin liikunta. Mutta milläs liikut? Sitten typeriä simppeliharjoitteita, joita periaatteessa osaa olen tehnytkin. Tajusin taas - jälkikäteen - että tämä leidi ei oikeasti tiennyt, mitä teen Herjaamolla. Eli minun on otettava lanka kauniseen käteeni (turpoaviin nakkisormiini siis) ja kilautettava kaverille, tarjoan muutaman ikävän konsonantin. Minä näet luulin, että hän tietää, mutta ei tod. pidä luulla. Hyyssissä kun asiat ovat aivan eri tavalla. Tämä kävi näet ilmi sitten toimintaterpan luona, joka olikin kiva ihminen. Ehkä se johtui siitä, että hän on maahanmuuttaja - Skoonesta ;D Sovittiin, että jos hän haluaa selittää tai kysyä jotain eksaktia, voi puhua ruotsia, koska kyllä minä ymmärrän ja voin myös vastata. Eli se meni ihan rattoisasti. Ja hän olikin sitten Herjaamohommista vähän ihmeissään ja kyseli tarkennuksia. Ehhh - lisäksi tämä pääsi palikkatestiin, ei kuitenkaan sellaiseen, jossa olisi saanut laittaa pyöreitä palikoita nelikulmaisiin reikiin. Lähinnä sellaisia testejä, joissa testataan hienomotoriikkaa, käsien toimintaa yhdessä ja erikseen jne. Oikein veikeää ja hupaisaa. Huomasin, että vasen, vähemmän kipeä käteni, on automaattisesti ottanut hoitaakseen joitakin tehtäviä ja oudosti vahvistunut. No juu, olen sen joissain hommissa huomannut jo ennenkin. Hermojen tiet ovat tutkimattomat, ainakin melkein. No, lopputulema oli fyssan osalta, että hän kuitenkin mainitsee sekä olkapään että koivet erikseen. Toimintaterppa maininnee myös tuon oikean ja vasemman käden eron. Hän oli myös lievästi huolissaan - kas, ensimmäinen ihminen tuolta lääkintäpuolelta! Lupasi puhua neuropsykon kanssa, jolle minulla on aika ensi vkolla. No, näkkyypähän...
Taksoselkkaushan siitä sitten taas tuli. Eli nouto Hyyssistä oli ok, minun piti sitten päästä Hakikseen. Haettiin paria ihmistä kyytiin eri puolilta Kalliota ja Vallilaa. Toinen ei tullut lainkaan eikä puhelin vastannut, odotettiin 15 min. Toinen tuli. Ja tässä vaiheessa oli pakko soittaa ja vaihtaa noutoaikaa myöhemmäksi, koska tähän seilailuun oli mennyt jo turhaa aikaa sen verran, että en olisi ehtinyt mihinkään. Eikä taksokuski suvainnut heti tullessa kertoa, että käydään hakemassa pari muutakin kyytiä. Olisin heti voinut alkaa ratkoa ongelmaa. Pletto! Onneksi kotoa hakiessa ja tullessa oli kivat, mukavat hölöttäjäkuskit, toinen tuttu jo ennestään.
Niin, Hakis, ei voi olla rapoamatta, että käykää ihmeessä hallissa näin ennen joulua. Mmmmmm. Heekkuja. Minä ostin pikkuisen sitä ja vähän tuota ja tätä. Vähän kun on rahaa, mutta yksin voi vain maistaakin vähän ;D Ja Hakiksen hallissa käy niin paljon yksinäisiä eläkeläisiä, jotka ostavat vain sen pienen määrän kerrallaan, että minä en nyt mitenkään tuntenut itseäni hirveän poikkeavaksi. Oli kaikkea kivaa ja erikoista. Enkä nyt tarkoita mitään läskilihaa tms. Yllättäen oli mm. falafelia kappalehintaan, oikein mukavaa. Ja miniryynäreitä. Ja sieni-sipulisilppua (kaikilla EI ole sieniä jömmassa). Ja silakkapiffejä, pieniä. *yllyttää* Turskafilettäkin oli, olivat vähän isoja meikäläiselle. Täytyy ensi vkolla ostaa ja laatia uunipaistos siitä! Ja mausteita, kuivattuja hetelmiä ja luomupuodissa hauskoja hapankorppuja (niitäkin taidan ostaa ensi vkolla). Tuli tosiaan hinku ostaa lähes kaikkea vähäsen, mutta tyydyin vain noihin aivan ensiksi mainittuihin maistiaisiin.
Enpä ole uskaltanut vilkaista vielä työ-nimisiin kansioihin. Pelottaa. Tai tiedän mitä siellä on - tai siis ei ole. *urputusta* Työsopparia ei ole vieläkään näkynyt. Kutsuja haastatteluihin ei ole tullut. Welhotar on edelleen kranttu puhuteltava.
Sen verran parempia uutisia, että aito tekokarvatakki saapui ja on ihan pätevä! Nyt on ainakin lämmintä talven ajaksi. Epätoivoisesti yritin keksiä jotain muuta mukavaa. Ei löydy, valitan!
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, vähäks mamiska on ollu mulle tyly. Ei siis niinku oikeestaa vihane, mutt... Mä nähkääs tein sen taas. Mami ei ollu vähää aikaa laittanu klaffisoffaa sitä suihkutetta. No, mä vähä leikin siälä ja sitt ihan vähä merkkasi, siis tooooooooosi vähä. Nii ni eiks tää repäse taas sen peiton pois ja ala puhella rumii. Semmosii, mitkä ei sovi piänen kissin korvill sitt olleskaa. Mä painuin heti basee. Nih. Tyly akka! Laitto heti murinakonee pyärii ja sinne kaikkii petivaatteit - taas - ja sen klaffisoffan peitoksen. Ja sitt, ei antanu mulle heekkuu. No, juu, no sain mä ihan vähä sitä yhtä fisujutskaa maistaa. Mutt siis niinku pari murusta vaa. Itte mätti eväkses ainaski enemmä. Ja oli vähä niinku vakava mulle. Pääsin mä sen viakkuu, mutt en ees tyynyll. Apee olo. Taas se sitt suihkutteli sitä jutskaa ympäriisä. Mitäs jätti sitte välii, oma vika. Mist tämmöne kissi vois iha kaikkee muistaa. Ja kyll toisenki pitäis saada heekkui. Ison pussuka jotai se anto Kummisedälki, ja siält tuli hyvei haisui. Epistä, niiiiiiiiiiiiiiiiin epistä taas ku olla ja voi. Ja sitt mutt melkee unohdettii partsill. Joo, päästi orja ulos. Mutt sitt ovi oli melkee kiini ku mun piti tulla sisää. No oisinha mä päässy, ku oisin tönässy. Mutt aloin sitt vaa jolista, ku se kaikuu nii hyvi! Eikä orja kuullu!!! Sitt oli pakko tulla iha ite, ett ilman kenenkää avaamatt ovee! Tosi huano palvelu, hei, niinku.
Siis tällee näin huano palvelu, ett ei taaskaa muistanu, ett mun fofot on himakoneelll! Tää on taas vriijutskast, mutt voisin olla mäki. Huamiseks mä varmistan, ett on MUN foto, nih! Mä meen tonne meditoimaa ja funtsii, mitä mä oikeen keksin siksi, ku orja tulee himaa. Huamisee...
----------------------------------------
Epäilemättä siellä on jotakin minua odottamassa. Minä nyt vain odotan kaffetta ja omenapäärynän raikasta ensipuraisua ,D
Päivän slogan: Jos palaat kotiin vähemmän energisenä kuin töihin lähtiessäsi, syyllistyt erittäin vakavaan rikkomukseen: varastat kotoa!
Päivän biisi: Omistan tämän Kummisedälle hänen viimeisten työpäiviensä muistolle ;D Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat!
Luettua: Matti Rönkä - Isä, poika ja paha henki, kotimainen hiukka erilainen dekkari. Welhotar piti. Toki löytyi ruumiita ja huumeita, laitonta työvoimaa jne. Mutta tämä ei kuitenkaan ollut päällimmäisenä. Mukana oli myös filosofinen (siis omalla tavallaan) poliisi, hänen fasistinen työparinsa, venäjänkarjalainen maahanmuuttaja jne. Eli useampia kerroksia, joita tarkastella. Varsin viihdyttävää luettavaa - voi toki lukea perinteisenä dekkarinakin. Minua jäi varsin mietittymään kyllä muutama asia.... eli suosittelen kaikille! Jarkko Tontti - Luokkakokous, vanhojen koulukavereiden nykyisiä suhteita ja ajatuksia sekä työtä ja siihen sitoutumista ja etenemistä kuvaava opus, jonka sivuilla nelikymppinen on jo raato! Welhotar piti, intensiivistä, tiivistä kuvausta. Tosin - ja nyt joku pahastuu - tämä mies ei tiedä naisista paljoakaan! Eli naiskuvauksesta jäi puuttumaan jotakin tai kirjailija itse näkee naisessa vain kaksi puolta. Muutenkin vastakohta-asettelut toimivat erinomaisen hyvin. Welhotar suosittaa kaikille, lähinnä arviointimielessä. Yli nelikymppisenä nääs *virn*... Regina Rask - Hyvä naapuri, Vappu jättää "hyvän" työpaikkansa ja palaa kotiin maaseutupaikkakunnalle hoitamaan vanhempiaan. Mihin jäi elämä, onko sitä vielä? Entä suhteet - entinen murhaa hänet kirjassaan... Friikkuna kuitenkin voi tehdä työtä, asua maalla, ostaa talon jne. Tuota, kyllä minä pidin, osittain. Mieleen jäi vain sellainen "minä nyt olen vähän parempi kuin muut" -mentaliteetti. Vaikka eihän tämä mikään elämänkerta ole, mutta peilaa taatusti kirjoittajan omaakin elämää. Welhotar suosittelee puolihömpän harrastajille, ei paha ollenkanas. Outoa sinänsä, kaikki nämä kotimaiset, umpimähkää valitut opukset olivat kyllä lukemisen arvoisia - yhtään en kuitenkaan ottaisi kotiini asumaan, jollei lahjottaisi! Kyllä kotimainen kirjallisuus siis vielä elää ja voikin näemmä kohtuullisen hyvin =D
TYÖPITOISTA TORJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti