Nonnih, siinä se meni taas, lauantai. Ehdin kaikenlaista enkä mitään. Roudausretki vei ajan ja voimat... argh! Kirjasto tarjosi parastaan kuitenkin. Risma kunnostautui oranssilla kalkonilla sekä Liiteri oransseilla ruispuikuiloilla, omenapäärynöillä, salaattijuustolla (se, joka leikkii oikeaa fetaa) sekä huippuhalpissiiderillä. Ähh, minä olen jäänyt koukkuun omenapäärynöihin - voisikohan niistä jotenkin vierottautua?! Welhotar siis rakensi varaston ruuasta, siideristä ja heekuista.... heekut vain Poikaa varten, tietty ;D Kummisetä oli mukana, mutta tällä kertaa minä jouduin vähän katsomaan perään. Miehellä oli ollut yönvanhaa, joten hän oli greippaassa kunnossa jo lähtiessä. Jouduin katsomaan hänen peräänsä, mies kun hävisi Malmin syövereihin minun tärkeimpien emmeideni eli kirjojen ja mömelöiden kanssa. Huh – yhytin hänet sitten Liiteristä...
Oppilas Belgarion puolestaan istui rauhassa kotisoffalla lukemassa Hobbin uusinta (grr, kateus). Väänsin kasaan ison kalkonipadan chilillä reippaasti maustettuna, juu, oli taas hyvää. Syötiin, keitettiin kaffet ja hän vähän apusi parissa asiassa. Jotain päätettiin jättää ensi vkoksi eli verhoja ei vielä viitsitty vaihtaa. Joku raja sentään huushollinkin laittamisessa. Lisäksi Belgarion asensi koneelle vanhat ilmaisvirustorjunnat ja palomuurin ja niiden automaattipäivityksen. Minen ala maksella turhaan jostain Mikronöftiin sidoksissa olevan tahon palveluista, en. Kun tuokin toimii tod. hyvin nimittäin. Muutoin Belgarion tuntui, no ei nyt viihtyvän, mutta sietävän inttielämää varsin hyvin. Päivät ovat suht. lyhyitä ja pakkotoimintoja ei aivan hirveästi ole. Talvileiritys on kuitenkin tulossa, ohjeistin pukeutumisessa *virn*. Juu, heitä oli jo kuulemma ohjeistettu samoilla asioissa. Että kyllä äitee tietää. Lisäksi Poika mietti, palatako Upinniemeen vai hakeutua muualle. Olisi kovin halukas pääsemään paikkaan, jossa todella myös pääsee tekemään jotain eli pitämään yllä saamaansa koulutusta. Ei paha ideo, paikan vaihto siis voipi tulla kyseeseen tammikuussa. No, hän päättää itse asiasta. Mutta oli mukava nähdä. Belgarion on hyvää, rauhoittavaa ja hauskaa seuraa kaikkinensa – ja yhtä omituinen ja kahjo kuin äitinsä... no tuota, joissakin asioissa hän pitää minua kyllä vielä kahjompana ,D
Jalkakoipia särki eilen niin kirotusti, että sen vuoksi oikeastaan verhot jäivät vaihtamatta. Nimittäin istuen on erinomaisen vaikea silittää. Minä en pystynyt enää iltapäivällä seisomaan, kun koivet vetelivät viimoisiaan. Paneuduin siis lukemiseen ja Belgarionin lähdettyä otin parin tunnin päikkärit. Herättyäni vedin vielä kalkonipadan jämät – huh, on vieläkin vähän tukeva olo. Pari viime päivää on oltu vähän heikoilla ruuilla, tai ei siis heikoilla mitenkään, mutta vähän turhankin kevyillä.... Jatkoin lukemista ja kuuntelin raadiota, oli oikein viihdykästä. Nukahdinkin
aikaisin, mutta kipu herätytti tuossa kahden jälkeen ja oli pakko nousta.
-------------------------------------------
Murrrrrrrrrrrphista vaa! Hei, Poika tuli eile sitt, ja Pojall oli sen Reppu ja Stiflat megess. Ja mä sain olla sen kaa soffall. Hei, mä sain. Ja sitt mä sain kans kalkonii ku mamiska teki siit safkaa. Enne siis ku se taas tunki sitä kiliii sinne. Sitt se oli ostanu jotai fisuu, mä haiston sen. Mä oon ihan varma, ett se syä sen yksin ja mä saan jotai muuta. Mutt mä tiän! Ja mä sain normipuukkiruakaa ison kasan ja pussiruakaa kans. Ja must hualehdittii aikastas hyvi kyll eile. Vähä mä menin piiloo ku mami löys partsilt yhe tualinpäällise, mihi tuli vahinkokakka, ku mä olin kipee. Ei se mitää sanonu, pisti sen vaa murinakoneesee. Kumma juttu, nyt se on iha puhas. Hei kavrut, sanokaa teinki mamill, ett ne EI OSTA semmost jotai kissintonnikalaa ku on halvennukses. Mami sano, ett siit mä tulin kipeeks, siis tosi kipeeks! Ett pysykää vaa niis ruuis ku te ootte tottunu. Kyll mami mulleki välill aina tua erilaisii makui vaihteluks, mutt mull on oma suasikki, mitä on sitt aina kuiteski tuala olemass. Siin kissidonaris niinku oli jotai vikaa, ku mun masu meni iha sekasi moneks päiväks ja mä olin muutenki iha klesa. Ett mä vaa varotan! Muute kliffaa, mami vaa ei eile jaksunu lukee, en mä kyll ois jaksunu välttis kuunnellakkaa, mä olin kans ihan poikki, ku oli nii paljo tekemist ja semmost. Oli oikee hyvä päivä >o<
Juu, taas näit samoi kuvei. Mamiiiiiiiiih, tänää otat sitt uusii, jookosta. Zzzzzzzzz, se on taas huamisee.
--------------------------------------
Selvä, otetaan kuveja ja valmistaudutaan huomiseen. Eli aloitetaan työnteko ja –haku täpöllä!
Päivän slogan: Köyhän elämä on.
Päivän biisi: Velhonaisen älä salli elää
Luettua: Stieg Larsson - Tyttö, joka leikki tulella. Perusteellisen hyvää ruotsalaista rikoskirjallisuutta, kuten tavallista. Nyt tässä häiritsee lievä mammuttitauti, kirjaa olisi voinut vähän karsia. Valitettavasti kirjailija vain jostakin syystä (salaliitto????!!!) menehtyi vastikään. Ja kas, Iikkeaa mainostetaan aika monessa paikassa aivan tuotteiden nimellä. Olisikohan tässä peräti sopimus takana. Siis tämän jopa huomaa, eli nämä jutut häiriävät minua. Muuten erikoisempi kertomus siitä, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu mm. psykiatrisessa hoidossa ja perheissä, poliisissa jne. Päähenkilökään ei välttämättä ole kovin viehättävä ja sosiaalinen ihminen. Welhotar piti. Sekä tietysti, loppuratkaisu. Welhotar suosittaa rikoskirjallisuuden kavereille ja luki tämän itsekin aivan mieluusti em. kommentaareista huolimatta!
SÖPÖISTÄ SÖNDAAGIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti