Uaaah – taas kävi se kaveri kylässä, juu nou. Se joka heittelee jotakin hiekkaa ympäriinsä. Fyi fan, ompas täällä sotkuista! *puuuuuuuuuuuuuh* Welhotar nukkui sikiunta ainakin 6.5 h! Taputuksia ja hurraa-huutoja, ziitos. No, välillä kävin heittämässä kissille kalkonibiitin, että jolina hiljeni, mutta taas lisää unta. Ei kyllä ihme, että nukutti. Tämä on tällä vkolla taas nukkunut äärimmäisen vähän ja huonosti. Koipia särkee edelleen täpöllä. Odottelen mömelöiden vaikutusta, jotta voisi alkaa valmistautua lauantairetkelle.
Kummisetä kävi taas eilen opeamassa ja lupasi opea vielä muutaman päivän. Hyvä! Ei tästä muuten tulisi mitään. Kummisetä lupasi lähteä myös retkelle kirjastoon ja kauppaan kanssani. Hänestä se on kuulemma hauskaa. Siis siksi, että kirjastosta hänen matkaansa tarttuu yleensä jokunen vanha DVD tai joku omituinen opus, jota hän ei ole koskaan lukenut. Hyvä niin, mukava, että kirjastosta löytyy hänellekin jotakin. Lisäksi on kuulemma kiva nähdä, kun minä en jää aapailemaan kaupoissa. En jää miettimään mitä puuttuu ja ostanko tätä vai tuota. Kävelen kaupan läpi ja otan vain tarvittavat tavarat. No, jonkun oranssin kohdalla voi olla hetken mietintätauko. Lisäksi hän on myös tutustunut kauttani eri emmeiden salaisuuksiin eli mitä Rismasta kannattaa kytätä oranssina ja mitkä leivät Liiterissä ovat parhaita jne. Tänään minun suurena luottotehtävänäni on valita tarjoomukset Tyttärille! He tulevat huomenna Kummisedälle kylään ;D H. on suuri kuin laiva (hän kun ei muutenkaan ole kovin pienikokoinen) ja on 1. vkoa äittärilomalla ja tiedän, mistä hän pitää. Heh, valinta tulee olemaan ilo.
Oppilas Belgarion on tulossa lounaalle. Jömmassa on niitä kahta plaatua pizzaa, pinaattia ja sekoa. Ne ovat sen verran pieniä, että jospa teen yhden kumpaakin. Ja kun verrataan, kumpi on parempaa, voi vielä tehdä yhden, siis sen paremman. Lisäemmettä niihin täytyy tunkea (törppö, muista ostaa oviileja, tomaattia, juusto onkin jo listalla ja kiliä on kotona...)! Lisäksi täytyy muistaa ostaa kaffetta ja tarjoomusta myös. Belgarion lupasi avittaa jo mattojen kanssa, en minä pysty roudaamaan niitä tuonne pesutupaan. Pääsen vaihtamaan matot ja mahd. myös verhot. Parempi juttu tämäkin. Kerrotaampas tässä, että vaihdan hyvin tummat, sammalenvihreät, paksut matot ja punaiset, kirjavia neliöitä sisäävät verhot (marimekon La Strada). Tulee lämpöisemmän näköistä taas vaihteeksi. Kohta käyn viemässä parvekelyhtyyn punaisen kynttilän, se palaa sopivasti koko vkonlopun ajan. En oikein osaa poltella kynttilöitä enää sisällä – kissin takia. Edellinen kissini eli Uffe selkeästi pelkäsi tulta, Vincent taas on vähän ude eli pitäisi koko ajan vahtia, että mitään ei tapahdu. Ei minusta ole istumaan ja vahtimaan – ei todellakaan!
Viikonloppu tulee sisältämään runsaasti ohjelmaopeamista, lukemista ja päikkäreitä. Ja normihommat, tietty. Yritän lepuuttaa koipia, ensi vko on melko rankka kuitenkin. Ti lähiopetuspäivä, to tenttipäivä. Muut päivät työssä menevät taas ylikierroksilla, työkaveri on lomalla ja toinen on puolipäiväinen. Minä olen yhden päivän poissa. Eli vain yksi meistä on täyspäis.. ei kun –päiväisenä koko vkon. Juu, on sijainen on, mutta kun... täytyy kuitenkin katsoa perään ja lisäksi hän nyt ei ole kovin nopea. Josta taas tuli mieleen, että kyllä minä olen hullu. Minä oikeasti teen 9 h töitä Herjaamolla (no, vähennetään siitä vaikka 1 h ruokailuun, pissimiseen ja tupakalla käymiseen, kahvitteluun). Jos keskiverto-kermaperse tekee yhteensä 5 h, jossain on jotain mätää? Mutta kun minulla on tapana tehdä se, mikä on tehtävä. Kaikilla ei. Eli pitäisi vaan heittäytyä ja vetelehtiä välillä. Se on vaan meikäläiselle äärettömän vaikeaa, jos on paljon töitä tekemättä. Välillä käyn lukemassa jonkun lokin tai päivän lehteä vilkaisemassa, mutta eipä juuri muuta. Eilen kasasin edelleen näyttökansiota puolisen tuntia. Se on lähes valmis, jee! En tiedä, kehunko turhaan, mutta minusta se näyttää aika hyvältä. Asialliselta ja tehokkaalta. Lopussa vähän hupiakin ,D Saa nähdä sitten, saanko tikkarin vaiko eikö. Se selviää vasta joulukuun puolivälin tienoolla. Silloin Welhotar tarjoaa, siis jos kaikki menee ok!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Joo hei, mull oli viäl eilenki vähä hassu olo masuss. Mä varpisti söin liikaa ja piänen kiltin kissin masurassu meni sekasi kaikist heekuist. Mä en tajunnukkaa, ett nii voi käydä. Mutt ku kaikki oli nii heekkuu ja mä vaa tahtosin lisää. Hmph. No, se on melkee ohi jo. Nyt maistu kaks kalkonibiittii ja napikat jo hyvinki. On tuall tavismuanaa, mutt en mä viälä sitä. Katotaa ny. Jos mami antais jotai, öhh, nii. Tota, katotaa nyt. En mä tahokkaa olla kipeenä. Ei oo mukavaa semmone. Piti käydä kakill vähä välii ja masus tuntu omituiselt. Mutt nyt mä oon melkee kondikses ja makoilen täss mamin sänkyss. Mamiki eile yritti hellitellä mua ja kaikkee. Mä en vaa halunnu, menin sitt basee goisii ja se oli iha onneto, ku mä en tullukkaa sen viakkuu. En mä jaksunu kuunnella sitä kirjaakaa, vähä kateltii kuvei. Ne kuvat on kyll aikastas hianoi, sillee piiretyi niinku. Mutt tänää mä jo varmaa jaksan kuunnella. Ja tänää on Poikaki taas tulos, mmmmmm. Ja mä saanki olla sen kaa ja nuuskutella sitä. Mä oon nyt oikee tyytyväinen. Vähä ku olo viälä paranee täst! Mä en nimittäi oikee viittinyt ees juasta tai mennä partsill. Hiipisin vaa tähä sänkyll kattelee mamin touhui...
Ett ihan tällee vaa, täss kattelen, mitä orja duunaa. Kliffempaa päivää muille ja huamisee!
------------------------------------------
Hyvä, että Vincent on jo vilkkaampi. Olin jo vähän huolissani eilen, ihan vähän vaan..... =(
Päivän slogan: Ilmaiseksi pääsee halvemmalla!
Päivän biisi: The Naming Of Cats
Luettua: Walter Mosley - Pikku Scarlet, huh, tämähän on ilmestynyt jo pari vuotta sitten, mutta löysin sen vasta nyt. Hyvä että löysin. Welhotar piti! 1965 rotumellakat Los Angelesissa kuohuttavat tunteita ja kaikenlaista tapahtuu. Asukkaat ovat epäluuloisia, vihaisia, pelokkaita. LAPD pyytää apua mustalta tutkijalta, joka etsintänsä lomassa joutuu miettimään omia tunteitaan ja suhdettaan itseensä ja ympäröivään todellisuuteen. Mosley osaa, tottavie. Dekkari, jossa käsitellään ympäröivää rasismia, ohimennen myös Vietnamin sotaa, perhe-elämää, rakkautta ja seksiä. Juttu tietysti selviää... vai mitä luulisitte?! Niin mielenkiintoinen opus, että tämän lukee melkein yhdeltä makaamalta... no, se uni kävi välissä. Suosittelen, erilainen dekkari, ehdottomasti luettavaa tavaraa kaikille!
LÄPITUNKEVAA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti