Hmph – taas kissiherätyksiä.... ensimmäistä kertaa luulin kellin olevan 1.30. Katsoin tarkemmin – 21.30 eli olin käväissyt horroksessa. Sitten klo 1 tiimoilla minulle alettiin jolista, täpöllä. Klo 2 jälkeen oli ihan pakko nousta. Ai että miksi? Vincent tahtoi aamukalkonia, napikoita ja seuraa. Eikö se ole ihan tarpeeksi hyvä syy? Enkä saa nyt juuri unta, joten päivitys sitten tässä vaiheessa. Vincent uinuu kai kaiket päivät, kuten kissojen pitääkin. Illat torkuttelee ja kun minä menen sänkyyn lukemaan tulee tarve tehdä jotain. Kuten eräs vanhempi malmilainen sanoi: ”Kissa, katoha sie, se o petoelläin... se o yöelläin!” Elämme siis Vincentin ehdoilla >o<
Käväisin eilen labrassa. Kaikki näytti kohtuuhyvältä. Paitsi pari arvoa oli omituisesti pärsheellään. Joku hematologi/sisätautipuolta tunteva/reumatologi voisi jättää viestiä Welhottaren meiliin ja tulkita tarkemmin, ziitosta vaan. Minulla on omat epäilyni, mutta en pysty vääntämään tästä minkäänlaista diagnoosia. Outoa. Ei, arvot eivät ole – toivottavasti – hengenvaarallisen alhaalla tahi ylhäällä, mutta perin kummalliset vertailuna. Eivät oikein sovi mihinkään, mitä minä olen tavannut.... No, seppo siitä, toivottavasti joku vaivautuu! Heh, maksa-arvot olivat kunnossa. Eipä silti, enhän minä käytä alkoa juurikaan, mutta olin vähän huolissani tuosta lääkemäärien popsimisesta.
Herjaamon väki glögeili sitten eilen. Kävin minäkin hörppäämässä omaan tapaani pakollisen eli purkista kylmää glögiä kaffemukiin. En pidä punaisesta glögistä, en varsinkaan lämpimänä. Eli livoin sen, söin sen vuoden ainoan j-tortun ja kuuntelin esihenkilön kiitospuheen. Josta taas kävi ilmi se, että työt ovat parin viime kuukauden aikana tilastollisestikin lisääntyneet huomattavasti. Niinkuin sitä ei olisi huomanut. Verratkaa siihen, mitä olen vuodattanut 9 h:n työpäivistä. Lisäksi sain varmistuksen, että eräs... miten sen nyt kauniisti sanoisi... ei maailman fiksuimmasta päästä oleva ihminen, joka tätä työtä tekee, on tod. jäämässä eläkkeelle kohtapuoliin. Tosin hän on jo puolipäiväeläkkeellä, joten vapaaksi tulee puoli päivää. Ja kukas sitä nyt vakkarina tekeekään – esihenkilön tytär! Aivan kuin käärmettä ajettaisiin pyssyyn, aapailee tämä täällä ja vääntää ensi viikolla jälleen lisää työhakemuksia.
Argh – ex-Posti ei vieläkään ilahduttanut Kummisetää silmälaseilla eikä minua talvitakilla. Epäreilua. Mutta sen sijaan Liiteriltä tuli mukava kirje ja kaksinkertainen korvaus. Tiedättehän, että olen armoton valittaja. Valitin, että pakastevihanneksissa olevissa miniporkkanoissa oli raju (no oli se suussa raju, ainakin 2.5 cm) tikku sisällä. Kirjoitin taas herkän ja tiukan valituksen ja liitin tikun mukaan. Nyt, tosin aika pitkän ajan jälkeen, tuli kaunis vastaus ja pahoittelut sekä ostoskortti – siis silkkaa rahaa käyttää ostoksiin Liiterissä. Tosin korvaus oli mitoitettu niin, että sillä saa juuri ne kaksi vihannespussia. Ei se mitään, parasta niidenkin on tottua siihen, että Welhotar valittaa, jos asiaa on. Eli ziitosta sinne, minä olin oikeassa. Ja tänään roudausretki suuntautuu, tietysti, myös Liiteriin.
Pahus, tajusin vasta äsken, että en eilen jaksanut edes soittaa Belgarionille, onko hän päässyt lomalle. Ainakin viimeksi sanoi, että pääsee ja ilmaantuu tänne apuamaan ja lounastamaan. Tämä on siis oletusarvo, kun lähden roudausretkelle Kummisedän kanssa. Ah – kirjasto on taas laittanut parasta pöytään, ainakin HelMetin 8 varausta on valmiina. Lisäksi tein kauppalistaa. Sitä on jotenkin muutettava. Nyt minun ruokani alkavat olla loppu viimeistään torstaina. Ihmettelin asiaa, koska ostan kuitenkin aika reippaasti emmettä lauantaisin. Kunnes tajusin, että osa menee Belgarionin ruokaan ja herkkuihin, osa Vincentille, minulle jää sitten kunnon eväät yli puoleksi viikoksi. Eihän se paha ole, ei! Tekee vain hyvää elää kaurapuurolla ja näin, mutta kun tekisi mieli jotain muutakin välillä.... Täytyy siis ehkä ostaa vähän enemmän donaria ja makrillia jömmaan. Ja pakkaseen jotain äkkiänopeaa. Toivottavasti vielä löytyy omenapäärynöitä! Nyt Kummisetäkin on koukussa niihin *virn*. Voisikohan jostain saada jotain käynnistysavustusta minulle, niinkuin markkinointimielessä. Mies, joka ei ole aikaisemmin syönyt kuin banaaneita, ostaa jo muitakin hetelmiä! Kummisetä siis ei ole ruokarajoitteinen, kuten minä....
---------------------------------------
Purrrrve, kissinkat! Ruakarajotteine, mitä toi oikee taas meinaa? En tajuu. Ja sitt se valittaa must heti ekaks. Ei kandeis. Nyt mä sain kaikki ja nyt mä jo kuarsaan täss viakus. Ois vaa heränny heti ja antanu mullemullemulle kaikki, nii ois saanu goisii. Mitä pihtas jotai kalkonii ja napikoita, nih. Siitäs sai, nyt mä lupaan kuarsaa nii, ett se ei saa ite ees kunno aamupäikkäreit! Höh! Eilekää saanu sitt ku vähä roiskeit, niinku niit biittei. No tarttee sanoo, ett ei niit sill itelkää ollu ku ihan vähä, niiku kahen leivän kans. Mutt mulle tuli mun osuus. Ens ei meinannu tulla, mutt sitt mä kiipesi tualill ja sanoin painava sanan! Johan tuli biittei mullekki, njammmmm. Vähä ne on sualasii, ett mä en saa paljo, mutt on ne kyll hyveiki. Sitt mä taas ihan vähä hyäkin mamin koipii. Joku teki sen, ett ku se kulki ja sammutteli noit valoi, nii heti ku iso valo sammu, mä hyäkin. Onneks ei tullu ku yks reikä koipee. Mutt mä en kehdannu tulla viakkuu ennenku sitt, ku orja meni taju pois. Mä menin viakkuu ja sitt kohta jo heräti sen. Joteski se ei tykänny, outoo >o< Toivottavast Poika sitt tulee tänää. Mä tiän, ett meill on jömmas ainaski jauhist ja kalkonii tuall pakkasess. Jos mamiska tekis semmosist jotai kunno ruakaa, ett piänet kiltit kissit sais kans kerranki syädä. Ett ei jäis niinku nälkä! (toim.huom. juuri laitoin kissanruokaa tarjolle, joku täällä nyt esittää jotakin?!) Juu, mä oikeestaa goisinki varall täss, ett mä jaksaisin sitt olla Pojan ja Repun kaa, ku se kerta tulee. Tai toi torpso taas eile sitt soittanukkaa sille. Huoh – ihmisii siis ei voi luattaa. Mä oisin soittanu, mutt en muistanu sen numeroo.
Ett tämmösii uusii kuvei, joteski taas samanlaisii. Mutt niis on kuiteski MÄ! Kliffaa viikendii kaikill Lokistaniaa ja huamisee....
-----------------------------------------
Aivan, mukavaa viikonloppua vaan kaikille. Älkää ottako mistään j-alkuisesta sanasta minkäänlaista stressiä. Levätään, nukutaan ja luetaan – eikö?
Epikriiseistä (on siis vaarallista tehdä töitä): "... joutui työkaverin pahoinpitelemäksi. Työkaveri tarttui tukasta takaapäin ja veti rouvan nurin. Kaatui selälleen betonilattialle. Jo aikaisemmin rasittunut ja leikattu selkä kipeytyi..."
Päivän slogan: Kaikkien rakkautta ei voi saada. On parempi olla oma itsensä ja seistä rohkeasti sen takana kuin yrittää miellyttää kaikkia!
Päivän biisi: Hassisen kone
Luettua: Liza Marklund – Punainen susi, juu, toiseen kertaan luennassa siksi, että ensimmäisellä kerralla jouduin lukemaan tosi pika-aikataululla. Pidän, edelleen ja suosittelen myös. Marklund osaa tuoda niin paljon erilaisia näkökulmia esille, että kaikki kirjat ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia myös siinä mielessä. Fredrik Rejman – Laivalääkärinä valaanpyynnissä, Nuoruuden seikkailu. Ihan lukukelpoinen elämänkerta eräästä vaiheesta nuoren lääkärin taivalta. Sujuvaa luettavaa, sattumuksia jne. Ajankuvana myös mainio eli suosittelen, jos aihe vähääkään sivuaa omia harrasteita!
LAATUPUOLISTA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti