Kekrihuomenta kotoonta! Welhotar teki sen – ihan itse. Minä Itte kävin kirjastossa. Minä Itte kävin kaupoissa. Minä Itte on nyt kipeä. No, täytyy myöntää, että tapasin Hörhön kirjaston pihalla ja hän kantoi kirjakassia vähän aikaa. Ja Kummisetä löysi minut n. 20 min. ennen takson tuloa. Mutta muuten Minä Itte, nih! Ei ollut kaupoissakaan pahempaa ruuhkaa, vain kuningataräitejä, jotka tökkivät edestä ja takaa rattaillaan. Toisessa jalassa on iso mustelma kääpiövankkureiden jäljiltä, eikä leidi välittänyt asiasta yhtään mitään, hänhän omistaa maailman, grrrrrrrrr.
Kiitokset taas Malmin kirjastolle, hyvin hoidettu! Welhottarelle tarjottiin pari opusta hyllystä ja kymmenkunta varausta *hykertelee, virnuilee mielipuolisesti*. Toivottavasti joku kirjaston tätsy (tai setsy) törmää joskus näihin kiitoksiin. En minä tulisi ilman tätä laitosta toimeen, en sitten millään. Risma tarjosi, yllättäen, oranssina runsain mitoin broiskua. Ostin pari pakettia suikuloita naturel, ne kun harvemmin ovat halvennuksessa. Lisäksi täydensin maustevalikoimaa, se oli päässyt huonoon jamaan. Liiteristä taas ostin normitavarat ja lisäksi halvennuspizzoja – mielenkiintoisimmalta vaikuttivat nuo pinaattipizzat. Hinta oli kohdallaan, ei tuolla rahalla kannata itse tehdä mitään vastaavaa. Vähän täytyy varmaan lisätä tuoretta maustetta ym., mutta muuten nuo tuotteet ovat olleet kohdallansa. No – lukijat varmasti arvaavatkin, että ne menivät suoraan pakkaseen odottamaan Belgarionia. Welhottaren ostokset ovat lähes samat useimpina viikkoina. Poika ja Kummisetä voisivat huoletta tehdä ne puolestani ,D Ei tarvitse arvailla, mitä ostaa. Kalkonia, donaria, makrillia, jääkalaa, raejuustoa, rahkalevitettä, roskaleipää, riisiä, tomaatteja ja/tai kurkkua, porkkanoita, vihannessekoituksia erinäinen määrä. Kaffetta ja 1,5 l rasvatonta maitoa. No niin, nyt tekin voisitte käydä puolestani kaupassa. Näillä sitä yleensä eletään. Ja loihditaan uskomattoman upeita ja maukkaita sekä täysipainoisia kalorittomia ja hiilihydraatittomia aterioita *valehtelee kirkkain silmin*.
Vincentille on sitten hankittu omat huimeet – lopultakin. Eli viimoinen pullo Feliwayta lähti elukkakaupasta mukaan, hinta aika suolainen eli 28 juuroa, toivottavasti on sen arvoista. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Kissille oli jätetty nimittäin liian vähän evästä (arvasin, mutta kun se oli purkin loppu!) ja tuliaisena oli vidhuilumerkkaus taas klaffisoffalla. Huvittavinta oli, että nostin tyynyn ja sanoin jotain näyttäen samalla tyynyä Kummisedälle. Vincent näki tämän, kuului vvviuuuuuuuuuuuuuuuuh, kissa hävisi joikaten saunaan. Minä en siis sanonut mitään, en yhtään mitään. En edes torunut. Näytin vain tyynyä =O No, nyt on muutama paikka suihkuteltu. Vincent on osoittanut suunnatonta kiinnostusta purkkia kohtaan ja käy nuuskuttamassa purkkia, mutta ei suihkutettuja paikkoja. Ei ainakaan vielä kunnolla. Ans kattoo ny, miten käy! Ai niin, tiedoksi: Minä Itte on myös keksinyt sen, miten kissin saa nukkumaan aamulla pidempään. Kun iltanapikat on saatu jolistua ja metsästetty ne, aloitetaan iltahepuli. Juostaan, raavitaan ja huudetaan. Minä heittelen mylpyröitä ja uutta rapinakorkkia ja Vincent puree-raapittaa ja huutaa. Lisäksi itsekin saa kivan ja hyödykkään venyttelytreenin, kun etsii mylpyrät ja lelut...;D Tämän jälkeen minä kömmin sänkyyn lukemaan ja Vincent touhuaa vielä hetken omiaan ihan rauhassa. Sitten rauha ja hiljaisuus, kissi loikkaa sänkyyn ja tekee tilaa viereeni, johon sammahtaa reporentona melko nopeasti. Melkein vko on nyt mennyt näin. Ei ole ollut aamujolinoita. Ah, jatkuisipa tämä ilo!
Kipusärkyunirapoa: Sain hätinään nukuttua 4 h, särki kovasti, oikein pleesti. Oikeaan koipeen tuli lisäksi hitonmoinen kipukramppi, kuten aika usein roudausten jälkeen. Ei se kävely, vaan oudot asennot, joissa joutuu etsimään tavaroita. Lisäksi herjaamohomma vetää myös tuon saman koiven jo valmiiksi kireäksi. Että näin. Oli pakko nousta ottamaan kipumömelöt. Josko päivityksen jälkeen menisi ja ottaisi pienet aamupäikkärit! Saisinko ne tällä kertaa ilman painijaisia, ziitos?
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Hei, hei, arvatkaa, toi orja osti jotai omituist ainett. Se vähä niinku haisuu tai sitt niinku ei, mutt se on hurrrrrjan miälenkiintost. Mä tiädä oikee mitä varte se sitt niinku on, mutt niihi mun merkkauspaikoill toi on sitä laittanu, tottakai mä nyt sen oon hiffannu. Mutt hyvii ruakii hei se taas toi. Mulle iha eriksee tiätty napikoita (JEE, mami muisti!!!) ja puukkiruakaa ja sitt niit ihanoita pussimääkäruakii. Ja sitt mä näin jääfisuu ja donarii ja broiskuu ja vaiks mitä =O Hyyyyvä, mamiska on ollu kilti, ihan niinku mäki. Mitä nyt eile vähä otti päähä, ku se jätti mull eväst aikastas vähä. Oli raksui, juu. Mutt jos mä oisinki halunnu jotai muuta... Nii ni sitt mä kävi vähä lirauttaa, noin niinku huamautukseks. Eiks tää sitt tuu himaa ja hiffaa sen heti. Hei kertokaa, tiätteks te, osaaks noi orjat lukee ajatuksii? Mä oon melkee varma, ett mein mami osaa. Se nimittäi käveli sinne klaffisoffall ja heti otti just sen tyyny – en tajuu =O Mist se muka tiäsi? No, ku mä näin sen, mä painuin suaraa basee. Ei mamiska suuttunu eikä mitää, vei vaa ne pyykkikaappii. Illall mä sain sitä pussiruakaa, njamm. Ja sitt mä taas metästin napikoita. Ja sitt mami avas taas kaikki ovet ja mä sain vetää kunnon iltahepulit, te tiijätte, jo ynpäri-ynpäri-ynpäri! Mami etti viäl sen uuden rapinamylpyräkookin ja yhen mylpyrän ja heitteli niit mulle. Ja hei, se hakitti niit takasi, ku mä en sitt löytäny niit. Mä sain oikee kunnoll kurmuuttaa niit, oikee täpöllä. Sitt mä sain mennä mamin viakkuu goisii. Taas se heräs ennen mua, mä olin vast aamupesull enkä ollu ehtiny ees ajatella mitää herättämist. Hitsi. Ihan meni plörinäks tää jutska. Mutt sain mä sitt vähä joikasta tuala partsill heti aamust. Mamill on partsill semmone kliffa kyndeli, se on punane ja partsill on niinku vähä punane valoki. Oudon näköst mutt kliffaa. En mä muista tommost, tais se olla viime vuannaki. Mutt siitähä on jo hurrrrrrrrrrrjan pitkä aika.
Täss mä oon sähkövahtikissi, hei! Mami otti vaa möllin foto taas - orja EI siis osaa hei... Kai te muistatte kans vahtii tein ihmiste stifloi, ett ne ei pääse hanee ilman teit, ainaski Pikku-Veikka ja arvoisa Neiti Valtonen *virn*.... Se on kilffaa löördaagii kaikill. Mami sanoo, ett mä kuarsaan, no joo, no...........zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz, huamisee!
----------------------------------------------
Parvekkeella palaa punainen öljykynttilä. On rauhallista. Welhotar lähtee sänkyyn ja aloittaa uuden kirjan sekä huokaa tyytyväisenä! Ai niin, Gummiseti lupasi viedä W:n haudalle kynttilän, kiitokset.
Päivän slogan: Kirjoitan, koska minua ei vaivaa sisäinen pakko!
Päivän biisi: How Do You Sleep?
Luettua: Ruth Rendell - Kerro, kerro kuvastin, melkoisen hyytävä trilleri. Rendelliä parhaimmillaan. Psykologista kauhua, sairaita ajatuksia, uskomattomia yhteensattumia. Welhotar ei malttanut oikein laskea kädestään eli pidin kovasti. Niin kipeä, niin julma ja kuitenkin niin sattumanvarainen - elämä on. Suosittelen, mutta en heikkohermoisille. Joitakin tämä voi jopa pelottaa, eihän sitä nimittäin koskaan tiedä, kuka soittaa ovikelloa ;D Ehdottoman hankittava opus omiinkin hyllyihin, jos edukkaasti ja väkisin tarjotaan. Tiedoksi, että POP jatkaa voittokulkuaan Herjaamolla. Jotenkin väki ei oikein tunnu aina ymmärtävän ,D Welhotar kyllä valaisee sitten tarvittaessa.
KUNNOLLISTA KEKRIÄ KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti