Juu, ilmoitin jo etukäteen olevani huomenna sairaslomalla. Eikö olekin jännittävää, että sen voi ilmoittaa etukäteen. Että minä siis sairastan huomenna, olen siellä terpassa, lupasivat kirjoittaa lapun. Meneehän siellä melkein koko päivä - eli takson laskien en ehtisi enää takaisin töihin. Ziitosta vaan taas tästäkin! Huominen pelottaa: ensiksikin tämä terppojen ikipirteys, hoikkuus ja lihakset. Väännöt ja väkisin tekemiset - sattuu! Ihanaa... Toiseksi pelottaa taksoväännöt, olen taas tehnyt aikataulua, miten ehtisin käväistä asioilla Hakiksessa ja päästä kotiin kohtuuajassa. Paperilla se taas näyttää toimivan, käytäntö tod.näk. on jotain muuta. Eli palelutaksotusta tai sitten en ehdi tehdä mitään. Argh, miksi elämä tehdään näillä ns. palveluilla niin vaikeaksi. Ei siinä mitään, jos minulla olisi ylimääräisiä rahoja mennä kahvittelemaan tunniksi-pariksi ja veisata viis takson tuloajasta. Mutta minä kärvistelen ulkona saaden lisäsärkyjä tai istuskelen sisällä penkillä näyttäen rantojen naiselta.
En ymmärrä, tai siis ymmärrän oikein hyvin. Nyt olisin valmis pitkähkölle sairaslomalle. Asiat alkavat kaatua sillä mallilla päälle, että eilen en pystynyt enää illalla yhtään mihinkään. Vain makaamaan. Ihan hiljaa. Odottamaan, että voisi ottaa relanapin ja nukkua. Väkisin raahauduin laittamaan eväkset tälle päivälle. Sitten takaisin. Ei jaksa kohta enää. Työsopparia ei näy. Kutsuja haastatteluun ei tule. Neuropsyko, Iso Haistattelu ja rästitentti ovat tulossa. Kaikki tämä kahden vkon sisällä. Ahdistaa! Miten minä selviän-pystyn-jaksan-kykenen hoitamaan kaiken, kun olen vielä riippuvainen tuosta saamarin Iisalamen törppöilystä. Vihduilevat vielä, pletto, noilla omilla aikatauluillaan.
Henki Herjaamossa ei ole ainakaan paranemaan päin. Ei nyt voi sanoa, että tilanne olisi mitenkään kärjistynytkään, mutta kaikki ei ole kuten ennen. Tämä ei siis ole vain oma subjektiivinen mielipiteeni.
Itse asiaan: Minä tahtoisiin kotiin ja takaisin peiton alle!
-----------------------------
Purve, kissit! No nih, eiks toi orja nyt oo jo tosi omituine. Eile vaa makas. Ei tehny mitää. Makas eikä ees nukkunu. Mä yriti viakkuu, sitt se lähti. Tuli sitt takas ja makas lisää. No laitto se tiätty mun kaikki jutskat, siitähä ois tullu hirvee haloo, jos ei sitä ois tehny. Mutt ei mitää uusii heekkui eikä lukemist eikä mitää! En tajuu, mikä sill nyt taas on. Vissii vähä kipee taas. Sitt se painu muka goisii jo aikasi, mutt ei kuiteskaa oikeesti goisinu, kyll mä sen kuulin. Jotai se taas vänisi iteksee. Mä sitt vedin pimees hiiruloleikkei ja mylpyröiden kaa kaikkee ja vähä revitin sitt ihan ohimennen tota soffan päällystääki. Eihä sitä nyt leikkei jätetä, vaiks orja ei osallistuiskaa. Ett semmost. Orjan ois paras kyll nyt ryhdistäytyy ja pikasee. Mä en kauaa tommost kattele, mä valitan kissa-asiamiähell tai meen Kummisedäll evakkoo... Öhh, Kummisetä ei kyll taatust osaa hualehtii must, mutt silti. Voin mä ainaski uhkaa sillä orjaa. Jos se kerta viälä huamenna on menoss sitt kuiteski jonneski, mist mulle voi tuada heekkui, nih!
Jos ette muute huamaa, nii kaikki soffakuvat on sellasii, miss mun silmät on ihan auki, auki ja sitt vähä kiini. Mun miälest tää on niinku semmone sarja, niinku taitetta, meinaa. Mutt huamisee, meikä painuu goisii!
---------------------------------
Voi, minäkin haluaisin sänkyyn - sen sijaan odottelen kaffetta! Toisaalta, joku kiva uusi mömelö(kään) tahi jopa huime ei olisi pahasta *mielipuolinen virn*.
Päivän slogan: Mies joi illalla viisitoista tuoppia olutta ja säikähti aamulla peiliin katsoessaan punaista naamaansa - ei kai hän vain ole allerginen!
Päivän biisi: Paranoid
Luettua: Pirjo Rissanen - Sun ystäväsi armaasi, traagista hömppää maustettuna kvasipsykologialla, onghelmilla, dharmatiikalla ja rhomantiikalla. Vain akuuttiin kirjapulaan. Sen verran sekava keitos nimittäin! Robin Cook - Hoitovirhe, argh, miksi taas iskin käteni paashkaan. Tämä on taas tätä, muka-lääketiedettä. Jännittävintä kirjassa on se, ehtiikö toinen päähenkilö omiin häihinsä. Juu, sisältää myös dharmatiikkaa ja rhomantiikkaa ja hoidollista muka-tasa-arvon pohdintaa, just, usalaisittain! Ziis, myyntimenestys kai, mutta kyllä paashkan tunnistaa vaikka mistä paketista. Eli älä koske kuin kintaat kädessä - vain erittäin akuuttiin kirjapulaan! Tätä lukiessa älkää ihmetelkö, miksi makasin velttona koko eilisillan!
TIHKULUMISTA TIRJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti