Rauhallinen aamu – ennen kidutusta. Tiedättehän te, että fysioterapeutit ovat parhaassakin tapauksessa sadisteja, kammottavia kiduttajia... varsinkin, jos olet arvioitavana. Jäks! Pelottaa, koivet vetelevät jo valmiiksi viimeisiään. Innostuin, no jaa, raivon voimalla siis, taas tekemään eilen töitä täpöllä. Ei vähiten siksi, että olin taas liian kilti. Lupasin avittaa työkaveria yhden päivän. Kuinkas sitten kävikään, hän ei koskenutkaan niihin hommiin pariin seuraavaan päivään, joten kuljettelin nekin omien töiden mukana eiliselle. Ihan vain siksi, että olen tänään pois. No, arvatkaas, onko kukaan tehnyt minun hommiani kun huomenna suunnistan Herjaamooon? Tuskin, eikä varmasti ole. Siinä kirit sitten taas muutaman päivän aikana hommat ajan tasalle. Ensi vkolla on neuropsyko, olen taas päivän poissa. Tilanne jatkuu. Seuraavalla vkolla on rästitentti, taas päivä poissa ja Iso haistattelu. Ei kiva eikä etenkään mukava. Minä olen liian kilti, mutta mitäpä ei määräaikainen tekisi saadakseen uuden työsopparin. Vai heittäytyisikö tosiaan pitämään kaikki prleen tietovisatauot ja kirjoittelisi ihan neljällä sormella. Ei, ei sitä tällä luonteella tehdä. Ei taatusti – hitto, minä olen myös liian täydellisyyden tavoittelija sekä aivan liian hyvä ,D Ikävä kyllä, vain minä tiedän sen. Toisaalta, toki ymmärrän, että esinainen mieluusti näkisi tyttärensä vakinaisena, kuten myös Iso Pomo, sitoakseen esinaisen omiin tarkoituksiinsa. Piiri pieni pyörii. Vain Welhottarella ei ole tässä kivaa. Odotan, että ensi vkolla tulisi ainakin yksi haastattelupyyntö, puhelimessa eräs paikka vaikutti varsin lupaavalta – no juu, puhelimessahan mikä tahansa voi tuntua hyvältä!
Welhotar saa tänään uuden takin, Huutiksesta, tietty! Kummisetä lupasi hakea postista. Jee, tuleekin jo vilpoista. Olisipa se nyt on hyvä ja käypäinen. Sitten ei meikäläistä pidätä mikään – on esiteltävänä jopa talvitakki! Kaikki vaatteeni ovat, btw, joko kirpparilta tai Huutiksesta, samoin suuri osa muista taravoista. Kalusteet (onko liian hieno sana) myös joko käytettynä muilta ostettuja tai myös eri kirppareilta tms. tahoilta hankittuja. Erinomainen ostopaikka on myös Tsadin Intra, jossa on iso kaupustellaan-osasto. Viime vuosina ihkauusina olen hankkinut kaksi paria kalsareita ja jokusen parin nilkkasukkia – ihan totta. Ai niin. Kengät. Kengät on pakko olla kunnolliset, ostan käytetyt jos vain sopivat löytyvät, useimmiten ei. Eli talvikengät oli viime vuonna pakko ostaa uutena, tosin alennusta oli 60 % eli ei paha *virn*. Jopa kissa on käytetty – meillä tuo kierrätys toimii, joka tavalla. Ruokakin kierrätetään eli samoista emmeistä syö kissa, Belgarion ja aika usein myös Kummisetä.
Josta tulikin mieleen! Jos jollakulla lukijoista on olemassa kirkkaan punaiset maiharit, kokoa 40 – 41, Welhotar mieluusti ostaisi ne itselleen – maksaisi ihan käypäisen hinnan toki ja postikulut, tietty, jos myyjä ei ole Tsadista. Ei olisi väliä, ovatko kengät nahkaa vai tekosellaista, kunhan väri on oikea. Vuorillakaan ei ole väliä onko sitä vaiko eikö. Kunhan kengät ovat ehjät ja väri on oikea! Laita siis sitten meiliä Welhottarella, osoite löytyy sivupalkista.... Laita edes vinksua, jos olet jossain sellaisia kohtuuhintaisina nähnyt. Tiedän, että parissa ylihintaisessa kaupassa näitä voisi olla, mutta tämä täällä etsii edukasta vaihtoehtoa nyt. Koko voisi käydä jopa 39 tai 42, mallista riippuen, joten ota joka tapauksessa yhteyttä, jos sinulla tällaiset on tiedossa – ziitosta, korvaukseni ja kiitokseni on oleva ruhtinaallinen *omituista virnistelyä*. Vaihtarina voisi saada esim. mustat maiharit rahakorvauksen lisäksi, jos tahtoisi tai jotakin muuta kivaa ja kätevää, vaikka Marimekkoa tms.
No, se siitä kauppapuheesta! Olen etsinyt noita maihareita Huutiksesta ja Intrasta, eipä ole löytynyt. Minä nyt vain satun haluamaan sellaiset. Kyllä ne jossain vastaan kävelevät, ihan varmasti, joskus....
Tuli mieleen asia, joka on pakko kertoa: Minä pääsin opeamaan Kummisetää atk-härpäkkeissä, tämä on aikakirjoihin merkittävä asia. Eli pääsin neuvomaan, miten kuvat siirretään kamerasta koneelle ja käsitellään. Ehhehheheh, Setä on nyt taas velkaa lisää opeamista. Jaa, ja miksi hän pyysi apua? No, hän ei ole koskaan käsitellyt digikaameraa eikä juurikaan tunne kuvankäsittelyohjelmia jne. Olipas päheä olo =D
Jään odottamaan tämänpäiväistä taksoselkkausta ja nyhveröintiä – perästä kuuluu, viimeistään huomenna! Onneksi tässä on vielä aikaa lukea rauhassa.
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrmenta kissinkat – kaikki upeet leidit ja komeet kollit Lokistaniassa! Vähäks taas on orja goisinu, siis ainaski neljä tuntii. Mä annoin sen goisii, ett se ei alkais taas vänisee ja hyvää tuli. Se nousiki iha iteksee, ei tarvinnu mun herättää. Ja mä sain ihan täyden palvelun heti ekaks. Vaiks olinki vähä steppaillu mestoi uutee uskoo ja rutannu mattoi ja peittoi ja semmost. Ei mami tollasest ikinä suutu, sen miälest se on mun leikkii. Niinku onki, tiätty. Mä jarrutele ja juakse, sillo pikkumatot saa kyytii. Ja sitt ku mä leikin hiirulon kaa, kynnet takertuu kaikkii muihinki mestoihi, nii meneehä sitä sitt kaikk vähä ruttuu. Muute, ei tullu heekkui eileskää. Orjall oli Iso Nälkä ku se tuli himaa. Se teki snadin broiskusopan – ja söi kaikki ite. Kaks kissinkupillist, hei, tosissaa. Enkä mä saanu mitää! No joo, se broisku tuli pakkasest ja sitt se mausto sen sopan, nii ett mä en ois voinukkaa kyll syädä sitä. Mutt silti, mä vaa tsiigasin ku kuppi lotisi ja Orja tunki soppaa kitaasa nii ett loisku! Oli vähä öklön näköst, hei... Tänää mamiska on menos vissii sinne mestaa, mist saa kans mulle heekkui, tois nyt mulleki jotai. Kummisedälki kerta lupas tuada – kyll se sillo tua mullekki, mä luatan siihe! Ei se voi jättää piänen piäntä kiltii kissii (se oon siis mä) ilma mitää kivoi tuamisii, eihä?!
Täss mä otan relaa sill aikaa, ku hiirulo on kadoksis ja mami ettii sitä. Huamatkaa asento.... zzzzzzz......alkaa nukuttaa. Mamiska on viälä monta tuntii himas, mä taidan ottaa tirsat. Huamisee!
---------------------------------------
Minä keittelen kohta toiset kaffet ja jatkan lukemista – mitä tässä muutakaan.
Päivän slogan: Ajattelen. Siis kuinka minä nyt yleensä voinkaan olla.
Päivän biisi: Suicide Solution
Luettua: Edelliseen biisiin viitaten Joel McIver - Sabbath Bloody Sabbath, kirja ja asiallinen sellainen bändin alkuajoista lähtien. Erittäin informatiivinen ja hyvä esitys, Welhotar suosittaa kaikista Sabbathista pitäville sekä yleensä heavyn historiikista kiinnostuneille. Aikanaan yksi tämän suosikkibändeistä, vuonna kivi & keppi. Kolahtaa vieläkin, ei voi väittää vastaan.... Ja jos Welhotar on hullu, on Ozzie vielä vähän kahelimpi *mielipuolinen virn*. Lukekaa ihmeessä!
KESKIAIKAISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti