Kyllä on uni hakusessa taas tänä yönä, voi hyväinen aika! Ensin heräsin tunnin päästä nukkumaan menosta syömään pari leipää. No, en illalla ollut kyllä syönytkään mitään. Sen jälkeen uni tulikin ihan kivasti. Ja äsken kun heräsin, no joo, siis vähän yli 00 jotakin. Voihan kele, ei edes 4 h täyteen. Pakko käydä ennen töihin lähtöä vielä torkuilla, aamupalan jälkeen voisi jaksaa urvahtaa hetken. Koipia särkee eilisen työsession jälkeen melko lahjakkaasti ja selkäkin muistuttelee olemassaolostaan, argh.
Hui, olipas Varastolla eilen kiirus! Koko paikalla oleva väki tyhjäsi pöytiään tietysti jäädäkseen tänään jo etäpäivälle, lomalle tai vapaalle. Arvatkaas kenen pöydällä se kaikki roju nyt makaa? No, Welhottaren tietysti. Töitä sai tehdä ihan ilman taukoja koko päivän, hätinään ehti syömään välillä. Kaffetkin riivon aina työhuoneessa – juu ja tottakai koneen vieressä ja papereiden välissä. Joku kaunis päivä siitä ei vielä hyvää seuraa! Sain kyllä kuulla, että minun ei tarvitsisi palvella niin hyvin osaston väkeä. Oppivat pahus vielä vaatimaan sellaista, ehkä muiltakin jopa. Olisihan se tosiaan kamalaa, jos muutkin joutuisivat pistelemään välillä reippaasti menemään *ilkeä virn*. No, jätin sinne kivan pinon odottamaan tätä aamua. Siitä on hyvä jatkaa ,D Minä pidän siitä, että pitää pientä kiirettä, kunhan kiire ei ole aivan mahdotonta eikä jatku liian pitkään. Töiden tekeminen on kuitenkin ihan mukavaa, mikäli koivet eivät sano sopimuksiaan irti ja ala kramppailemaan tms.
Toivon vaan taas kovasti paljon, että sekä aamutakso että iltapäivänouto ovat ajoissa. Prle, minun on käytävä pikapikaa kirjastossa ja vielä pikaisemmin kaupoissa. Onneksi olen vanha tekijä. Minulla on varaukset jo valmiina kirjastossa, en jää valitsemaan muuta luettavaa. Uutuuksia on nyt riittänyt melkoisen mehevästi ja kirjapino on kasvanut huomaamatta. Lisäksi teen etukäteen kauppalistat, joten kaupoissakaan ei mene aikaa. Siis ei mene, jollei sinne taas ole kerääntynyt ihmisiä ns. maailmanlopun ruokia hamstraamaan ison kakaralauman ja kolmien ruokakärrien kanssa. Kehnompi juttu on tietysti se, että olen yksin liikenteessä ja ostoksia on rajoitettava ja haettava vain pakolliset muonat eli kissanruuat ja eväkset. Toki huomiseksi jotakin kivaa... Pahaa pelkään, toivon kuitenkin parasta. Yritän olla liikkeellä jo heti klo 13.30 jälkeen Malmin tienoilla. Ei, tämä ei ollut mikään kutsu, kunhan ajattelin taas ääneen!Onneksi huomenna ja sunnuntaina saa olla rauhassa. Ainakin voi edes yrittää nukkua, jos nukuttaa. Minulla on ihan älyttömästi taas univelkaa, sen tuntee jo töissäkin. Pakko tarkistaa asioita, onko tehnyt ne juuri niin kuin on ajatellut vai onko möhlinyt väsypäissään. Huomenna Belgarion tulee siis kokoamaan valolampun ja minihyllyn – oikein kiva! Tästäkin toki sitten rapoa heti tilaisuuden tullen. Kyllä nyt taas rapottavaa riittääkin ,D
Heh – Kummisetä poikkesi eilen juuri ennen nukkumaanmenoa lainaamassa 20 juuroa. Hänen teki kovasti mieli lähikapakkiin oluelle, mutta hurjan myrskysateen keskellä ei huvituttanut käydä automaatilla (joka on tuossa Malmin keskustassa). No, minulla oli sen verran, nauratti. Mies oli niin tohkeissaan ja innokas. Oli ilmeisesti taas viettänyt yksinäistä iltaa ja sitten päättänyt käydä katsomassa, löytyisikö juttukaveria *virn*. Kummisetä lupasi myös katsastaa Belgarionille uutta näyttöä, siis uutta käytettyä, mieluusti tietty plittanaa. Belgarionin näytön koneenkäyttäjät sanoivat sopimuksensa irti viime viikolla. Onneksi varastoistamme löytyy erinäisiä varaosia kohtuullisen runsaasti, joten käytössä on nyt ikuvanha näyttö – eihän Belgarion nyt ilman pöytäkonetta, eihän?!
Jahas, Vincent on taas ihmeissään, kun kukun hereillä tähän aikaan. Kissi avaa lurpahtaen silmänsä ja sammahtaa saman tien uudestaan. No, kohta alan keitellä kaffetta, eiköhän Vinskikin piristy, kun jääkaapin oven trafiikki alkaa...
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei iha ekaks, jos ette oo muistaneet tai jotai tai te ootte uusii kissinkoi tääll Lokistanias, käykää tuala Reetin blogiss. Siäll on taas tekeill kalenteri ens vuadeks. Tehkää just niinku Reeti sanoo, nii hommat hoituu taas. Reeti on kattokaas vanhempi herrasmiäs, ku on ennenki hoitanu mamisa kans nää hommat. Ett me kaikki saadaa hianot kalenterit (ja orjat tiätty kans) vuadelle 2009! Mutt nyt mun tarttee sanoo, ett osaa toi orja olla kiaro, siis nii älden kiaro. Mähä sanoin, ett mä en oikee diggaa sitä uutta muanaa. No, mitä tekee orja? Se pilppoo sitä muanaa ja sekottaa siihe sotkottaen oikeet donarii sekaa. Ja meikä vetää kaiken naamarii ja on viälä tyytyväine. Melkee ees huamannu. Siin meni seki puukki, mami ku ei millää heittäis mitää safkaa pois. No, nyt ei tarvii heittää, syäty on. Mutt lisää ruakaa ja donarii tarvitaa, se lupas hakittaa tänää sitte. Ihan yksin viälä, huh, mä toivon ett se muistaa kaike mua varte! Muute nii välii. Eile mä taas halusin leikkii, mutt mä en tiänny mitä. Sitt mä vaa juaksin ynpäri-ynpäri-ynpäri ja mami leikisti pelotteli mua. Seki on ihan kliffaa >o< Ja ihan kliffoint on muute se, ett nyt mamill on pari päivää leedii ja Poika tulee tänne huamenna. Jeeee! Ja toi lupas laittaa jotai hyvää safkaa. Sitä ei kyll tiädä, mikä noitte miälest on hyvää – se voi olla vaiks pelkkii vihanneksei ja sitä valkost höttöö.... ois nyt edes roipentelii! Pliis, mami, ees sitä... Ai nii, tänää ei ookkaa fotoo. Me kissit ollaa kans sillee *lunttaa* poliittisest tiadostavii, ett täss on tämmöne kuva, ku on Mustan ja Harmaan blogist, sen voi kaikki hakee siält itellee, jos vaa haluu. Ett me ainaski haettii!
Kliffaa perjantait ja viikonloppuu ihan kaikill kissinkoill, niitte orjill ja varaorjill ja muill – vedetää relaa, jooko?
-------------------------------
Vincent, nyt tulivat mukaan jo varaorjatkin – kaikki sinäkin muistat ,DPäivän slogan: Tänään on eilisen huominen.
Päivän biisi: Tuulen suojaan
Luettua: Knud Romer – Joka silmää räpäyttää, pelkää kuolemaa. Welhotar piti tästä pienoisromaanista, elämänkerrastako siis oikeasti, kovasti paljon. Itkunauruhuutoa, omituisia sukulaisia ja vielä omituisempi kasvuympäristö. Kaikki pitävät perhettä saksalaisina, joten siitä saa kestää ja kuulla erilaisissa tilanteissa. Asutaanhan kuitenkin tanskalaisessa pikkukaupungissa eikä elämä ole helppoa kenellekään heistä. Perhe itsekään ei ole aivan tavallinen, kaikilla on omat omituisuutensa ja tapansa kestää vallitseva todellisuus. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos vastaan tulee, jopa hankkia itsellensä edukkaasti, jos kävelee eteen. Myös linkkiä kannattaa vilkaista. Suosittelen – Welhotar piti tästä!
PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti