Kaikkihan te tietysti tiedätte, miksi Welhotar on hereillä klo 2.00. Ei, ei pelkästään siksi, että taas on kovin pätkittäinen yö jännittävän sekä tapahtumarikkaan päivän ja melkoisten kipujen takia. Ei, ei. Minä nimittäin odotan sitä, milloin valot syttyvät ympäriinsä ja kansa herää siirtämään virallisesti kellonsa talviaikaan. Niinhän se olisi tehtävä oikean direktiivin mukaan? Vielä ei näy mitään joululahjavalvojaisten tapaista puuhastelua, jota voisi kehittää tähän oheistoiminnoksi. Voihan rähmä! Meillä kellot siirrettiin jo eilen, varmuuden vuoksi ja Belgarionin huolellisella avustuksella. Ei, Malmilla EI käännetä kelloja – se tarkoittaa jotakin aivan muuta...
Kun muut ovat Kirjamessuilleet *kade-kade*, Welhotar harrasti eilen ystävättärensä kanssa sitä kovin pitkään suunniteltua kulutusjuhlaa Iikkeassa. Reissu oli varsin mainio. Aikataulu piti eli taksot olivat jopa etuajassa (!!!!) ja molemmat vielä kimppakyytejä. Paremmin ei olisi voinut käydä. Jonot kassoilla olivat olemattomat, joten siitäkin selvisi kivuttomasti. Ainoastaan minulle iski pieni kulutusahi, kun olin jo löytänyt kaikki tarpeelliset ostokset. Jaksu ei enää riitttänyt eli jäi vähän luppoaikaakin, oli pakko juoda vettä ja napata yksi rauhoike. Ihmeesti koivet kestivät, sekin hyvin ajoitetun lääkityksen seurauksena sekä siksi, että ystävätär on käynyt tuolla useammin ja tunsi paikat ennestään.
Welhotar omistaa nyt siis kattilasarjan, jossa kolme kivan kokoista kattilaa sekä yhden ison kattilan lisäksi. Arvatkaas, tuossa eteisessä nököttää jo valmiina kassi, jossa vanhat kattilat kohta lentävät sinne minne kuuluvatkin. Olivat ne kuulkaas aivan hirveässä kunnossa, tunnustan. Lisäksi paistinpannu, oikein nätti ja pätevä. Muutenkin pysyin hyvin ruodussa eli ylimääräistä ei tullut juuri osteltua. Varjostinlistalla sorruin sitten siihen vinkeään vaihtoehtoon, josta Belgarionkin piti – hän saa kunnian koota sen *tsihih*, erehtyi nimittäin lupaamaan. Samoin pieni kapea kirjahylly (punainen ilopilkku!!!) odottaa kokoajaansa ensi lauantaina. Ja kyllä Anskun kaveriksi valikoitui kuitenkin se urheilullinen ja muutenkin räväkämpi krokso – se sopii muutenkin sisustukseen ,D Ylimääräisenä tuli ostettua vain erinomaisen edukas ja nätti valolamppu makkariin sekä kolme pikkumattoa (á 2 juuroa) kylppäriin tai vaikka vaihtomatoiksi makkariin. Että olin tyytyväinen! Olen vieläkin. En siis siitä, että kulutin vaan siitä, että sain nämä kaikki edukkaasti yhdestä paikasta. En minä olisi jaksanut äheltää etsimässä halpoja kattiloita Rismassa (jossa niitä ei edes välttis ole) tahi muualla, etsiä muuta tavaraa netistä ja maksaa postimaksuina itseni kipeiksi. Varsinkin kattilat olivat tärkeät, samoin paistinpannu – minä todella laitan ruokaa lähes joka päivä ja silloin välineillä on väliä ,D Eli kyllä Iikkea on Iikkea – tämä lähtee mieluusti vielä toistekin reissuun! Rahaa sain kulumaan n. 80 juuroa eli ei paha, ei ollenkanas. Ai ja voi, olin ihan unohtaa. Rakas karvatakamus sai uuden kattauksen: kolme uutta mustaa ja tyylikästä kissinkuppia 25 senttiä tsipale. Kyllä pojan nyt kelpaa niistä mussuttaa eivätkä ruuat pyöri pitkin lattioita (toivottavasti) jatkuvasti.Aamulla haimme Belgarionin kanssa Malmin kirjastosta kassillisen varauksia, leidi näytti siltä, että ryöstän koko kirjaston. No, tuota, taisi siinä parikymmentä opusta olla ,D Sain kuitenkin taas pari ilmaisliparia varauksia varten, joten kiitokset vaan taas mainiosta palvelusta. Parempaa kirjastoa saa kyllä etsiä, minulle ollaan aina oltu kivoja ja kilttejä, kyselty kuulumisia ja jos joku muu on kirjani noutanut, ihmetelty olenko kovinkin sairas. Kirjastosta apoteekkiin, josta kaikki perusmömelöt jälleen kerran. Ja sitten ruokakauppoihin. Nyt oli pakko ostaa riittävästi tavaraa, myös jömmaruokaa. Löysin keltaista tipuakin pakkaseen, välillä tipu on hyvää! Lisäksi tummaa soijarouhetta ja muuta mukavaa varastoon. Liiteristäkin löytyi kivoja ale-ylläreitä (jopa juustoa!), joten kasseja oli monta, kun lähdimme odottelemaan kyytiä kotoon. On äveriäs olo, kun on oikeaa ruokaa sekä jääkaapissa että pakkasessa ja vielä kuiva-aineita kaapissa. Sekä kissanruokaa ja heekkuja, toki. Belgarionkin ihmetteli, miten kaapit todella olivat tyhjiä, että en minä turhaan puhunut pienestä ruokaongelmasta. Siis ihan hyväähän se tekee elää pari päivää näkkärillä. Ja olisinhan minä ruokaa saanut, jos olisi ollut aivan pakko. Mutta näin on hyvä!
Belgarionille laadin lounaaksi hyviä kotomaisia keitettyjä perunoita, tosi tuoretta savulohta (oli njam!), rakuunaporkkanoita ja sienikastiketta. Söimme ähkyyn. Päälle kaffet ja kräämipullaa. Kyllä jäi tukeva olo koko päiväksi. Lisäksi Poika sai mukaansa tomaattimurskaa (sitä oli Liiterissä juurolla 4 purkkia), sosekeittoa kokeiltavaksi ja jotain muuta pientä evästä. Lisäksi oli vaihteeksi Äiteen stipendin vuoro eli raakaa rahaa mukaan tarpeita varten. Tästä ei puhuta, yritämme pärjätä ilman opintolainaa nääs! Oli oikein viihdykästä taas puhua ja kälätellä Belgarioninkin kanssa, ei voi mitään. Me olemme harvinaisen samahenkisiä kuitenkin, samat jutut ja virittelyt naurattavat, asiallinen keskustelukin sujuu. Minä olen kovasti ilokas, että Belgarion on Belgarion ja vielä mukava. Ylpeä äiti tunnustaa ;D
Ystävätärtä pitää vielä kiitellä hyvin juurrutetusta liuska-araliasta, jonka hän toi tuliaisiksi. Lisäksi kiittelen erinomaisesta seurasta, hyvästä suuntavaistosta ja kaikesta apustuksesta Iikkeassa sekä vielä kantoavusta kotoon – minulla ainakin oli mukavaa! Kiitos!
Kävin äsken parvekkeella tarkistelemassa, joko se luvattu myrsky olisi alkanut. Höh, vähän reipasta tuulta, ei sen kummempaa. Tämä päivä meneekin luppoillessa, iltapäivällä eräs toveri pistäytyy tuomassa jotakin ;D Muuten pientä kotihommaa ja valmistautumista taas huomiseen Varasto-päivään. Onneksi innostuin jo eilen illalla pyykkäämään, joten puhdasta vaatettakin on jo valmiina. Reipas Welhotar *taputtaa itseään päähän*. Koivet eivät tule tänään pitämään olostaan, joten on pakko ottaakin vähän rauhallisemmin. Eli lähden kohta keittelemään kaffetta ja laittamaan kissiheekut tarjolle.
------------------------------------
Purrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, te ette usko, mä sain eile hei sitä punast fisuu, kaks kertaa. Oli huisin hyvää. Mami oli ostanu sitä oikeen ison biitin ja Poika kanto kaikki. Ensi ne söi sitä ja mä sain enemmä, sitä jäi ja mami söi viälä illall sen piäne biitin pois. Mutt kun mä vianosti huamautin, ett mäki oon viälä hereillä, se helty ja anto siitäki viälä mulle. Kilti mami, on! Mä sain sitt taas uusii puukkimuanii, purui tiätty mun laatikkoo ja sitt kurmeepuukkeiki, semmosii piänei ja hianoi! Ja kaike huipuks mami oli ostanu mulle uudet ruaka-astiat, semmoset oikee tisainia. Mä oon vast syäny niist raksui, hyvin uppoo. Siis mua varte iha omat astiat =O Poika sitt tosiaa oli täälä ja mä sain olla senki kaa. Sitt tuli Gummititi ja sill oli iiiiiiihana Reppu kans ja tosi hyvän haisuset kenkät. Mä sain kyll eile sitt ihan kaikkee kliffaa. Oli hyvä päivä, hei. Tosi kiva, mami ei illall enää jaksunu leikkii nii myähää ku mä, mutt mä pistin vähä triittipalloll pelaten, koli-koli-koli >o< Sitt jo rauhotunki goisii. Ja sitt noi toi jotai ruusui, niit mä vähä jo makustelin, mutt ne vois syädä vast ku ne on kuivenpii. Ett kaikenmoist hei. Ja melkee unohtu, mull onkii uus kaiffa, Krokso, se on Ansku kavru kaa. Ne on saman väriset, mutt ihan eri oloset. Krokso ei oo sillee tappelukas, se makoilee enempi ku Ansku ja sill on Pentu kans mukan, se kantaa sisä sen suussa. Ansku ku on louhikärmes, ni se joskus vähä innostuu liikaa ja mua melkee pelottaa, kerranki se puras mua takamuksest *irv*. Ett nyt mull on sitt päivisin kaks kavruuki täälä... Täss o fotokii.
Hei – kliffaa söndaagii kaikill kissinkoill Lokistanias, vedetää relaa!
--------------------------------
Vincent, armas karvatakamus, herkkuja on kohtapian tulossa ,DPäivän slogan: Pätevyys on leirini – liittolaiseni vakaumus! (Käykääs sitten äänestämässä tänään!)
Päivän biisi: Yhteisrintama
Luettua: Erlend Loe – Muleum, Julien perhe menehtyi lento-onnettomuudessa Afrikassa. Nyt Julie etsii hyvää ja varmaa keinoa tappaa itsensä. Kaikki kuitenkin epäonnistuu, tavalla tai toisella. Mukaan tulevat psykogeir ja muut auttavat tahot. Julie puolestaa alkaa pitää päiväkirjaa. Lopulta hän lähtee matkalle, matkalle jolta ei aio palata – ainakaan hengissä. Mutta lopussa ylläriä. Taattua Loea, aivan Welhottaren makuinen kirja jälleen kerran. Itkunauruhuutoa, totuuksia norjalaisista ja mielipidelääkkeistä, psykiatrisesta hoidosta ja sen tasosta sekä muutakin viehättävää. Minä pidin kovasti ja suosittelen kaikille – ehdoton must Loesta pitäville! Anssi Kela – Kesä Kalevi Sorsan kanssa, minä en nyt ymmärrä, miksi tästä on kohkattu. En kyllä ole ihmeemmin em. keskustelua edes seurannut, koska haluan itse muodostaa mielipiteeni. Eli – täysin lukukelpoinen, mukava, viihdykäs kirja. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta kulkee hyvin, selkeästi mietittyäkin tekstiä eli varmasti jaksettu jopa hioa tarpeeksi *virn*. Minä pidin tästä, juuri sellaisena kevyempänä välipalana. Ei paha ollenkanas, lukekaa pois vaan, ilman ennakkoasenteita siis!
MYRSKYISÄÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti