Koska ketutti ja manautti, päätin käydä työarvauksessa arvauttamassa itseäni. Tiedän, että saan sairaslomaa milloin tahansa, näkyyhän se jo papereistakin. Ei, niissä ei lue M1, vaikka syytä ehkä olisikin. Eli raadollisesti kävin valittamassa olkapäätäni, pyysin loppuviikon sairaslomaa (enemmänkin olisi ehkä tullut, mutta omalääkäri ei ollut paikalla). Hmph, siihenkään ei Varastolla reagoinut kukaan. Sain myös ENMG-lähetteen, ajan saan itse varata. En jaksanut. En myöskään aikaa omalääkärille ensi viikoksi. Päivä se on tod.näk. tänään ja ehkä vielä huomennakin. No, siellähän muhivat ja keskenänsä lisääntyvät – työt nimittäin. Minä en edes aio ajatella niitä.
Tilasin Kummisedältä pari pulloa viiniä ja lonkeroa, niitä ei ole kotona. Kumma juttu, kirkasta on, mutta en minä nyt perskänniä ajatellut. Enkä tiedä juonko ne vai enkö ja milloin. Vai joinko jo, kas kirjoitan tätä tiistai-iltapäivänä. Siis join ,D Viini on hyvää... njammm. Nyt on keskiviikkoaamu ja aivan lievä kankainen, tosin se voi liittyä tuohon kaikkeen oheistoimintaan... Tietokilpailu (kts. ed.) on siis vielä voimassa jne.
Taksojärjestelykin oli yhtä hvttiä. Matti oli taas välittäjävuorossa, OMG. Eikö sitä miestä saada sieltä mihinkään? Kaikki, mihin hän koskee, muuttuu entistä epäselvemmäksi. Nytkin halusin vain käydä Hakiksessa ja palata sieltä kotiin. Jep-jep, hankalaahan se Iisalamelaisten mielestä. Halusin olla perillä 45 min. Matin laskuopin mukaan mennen-tullen käynti Töölössä ennen Hakikseen menoa antoi tulokseksi oikeasti 25 minuutin asiointiajan. Kunnes auton ilmoitettiin olevan myöhässä. No, silloinhan Welhotar hikeä valuen ja tuskaa kiljuen odotteli jo kyytiä, että olisi ehtinyt ajoissa. Ziis sun muut. Ja Töölön kautta myös kotiin, ihan kuin se olisi matkan varrella. Ei, ei siellä päässä ei ole kaikki kotona. Jos ei nyt sitten ole täälläkään.Juuri nyt on kuitenkin hyvä =D Keitin äsken köyhän Welhottaren ison mukin capuccinoa (vaffaa tummaa kaffetta, sekaan yliannos rasvatonta maitojauhetta, vatkataan haarukalla sekaisin, ei sokeria). Tein roskaleivästä (ruisleipä, jossa sekosiemeniä) järjettömät leivät; jotakin kamalaa margariinia, päällä roiskeita (suolalihaa, chorizoa, ylikypsää sinkkua) ja sen päälle herkkukurkkuja ja –porkkanoita sekaisin. Olipa pläjäys. Hrrrr. Päälle pari Serkkujen rusinakeksiä. Jo jaksaa miettiä, mitä tehdä. Siis sairaslomalla. Onhan sitä nyt jotakin tehtävä! Ehdotuksia? Joisikohan pari pulloa lisää viiniä..
Belgarionin fillariasiakin järjestyi kivuttomasti! Kerroinhan, että Pojan fillari oli sanoa sopimuksen irti. Niin pahoja vikoja, että korjaus itse ei onnistuisi ja korjauttaminen maksaisi maltaita. No, Kummisedän avittamana Belgarion ajaa uudella pyörällä, siis käytetyllä, korjatulla, huolletulla ja testatulla. Hinta oli 30 juuroa ja vanha fillari varaosiksi. Ei paha, ei. Köyhälle opiskelijalle aivan loistavaa. Näillä keleillä kun vielä kelpaa liikkua Sinne ja Takaisin fillarilla. Taitaa olla lauantaina taas Äiteen setelistipendin paikka, luulen.
Ai että mitäkö minä tein Hakaniemessä? No tiedättehän te jo. Kävin Yrjöllä hakemassa itselle shampoota, samoin Belgarionille shampoota ja dödöä (olen luvannut joululahjaksi pitää hänet hyvissä tuoksuissa jatkossakin). Lahjuksina tuli sitä sun tätä, iso pino tarpeellista tavaraa. Ei mitään, mitä ei voisi käyttää. Ehdin pikaisesti Vii Voaniin hakemaan neljä pakettia tofua, chilikastiketta, sambal oelekia sekä niitä bambunversoja chiliöljyssä – ne ovat muuten hyvejä, suositan! Tämä siis edelleen yhteiskäyttöön Pojan kanssa, jaamme saaliin myöhemmin. Koska aika jäi niin lyhyeksi, en sitten ehtinyt muualle, vaikka olisin ehtinyt... grrrr. No, divari jäi, säilyyhän se paikallansa. Ja jos joitakuita kiinnostaa, Hakiksessa on myös pari levydivaria, joissa myydään myös vinyylejä *köh, KÖH, köh*!
Tämä on taas tällä kertaa varsinaista tajunnanvirtaa. Karvatakamus hyökkäsi juuri koipiini ja käytti itse kaikkia koipiaan ja hampaitaan. Ilmeisesti suihkunraikas jäntevän komea pohkeeni oli hänen mielestään vastustamaton. Nyt on taas tikattu vasen koipi. Ei särjekään, kivunsiirtoa, katsokaas. Vain niitä reikiä särkee. Ja sitten viattomasti viereen vinkumaan heekkuja. Ai että, kissat ne vasta ovatkin kieroja ja kavalia, etenkin oranssit. Ne tulevat sitten mukaan, kun meidät noudetaan! Kuuluvat ikäänkuin toiselle planeetalle.
PITÄÄ JÖÖTÄ KISSAN KANSSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti