Varastorintamalta ei mitään uutta! P-P yllätti minut, siis todella yllätti eli ilmestyi paikalle heti kaffet keitettyäni. Oli menossa koulutukseen ja hyvin harmissaan, kun pystyi vain pistäytymään virkapaikallaan. Kyseli, aionko nyt olla töissä. Tyhmä kysymys, minkä minä sairaudelleni voin. Ilmoitin olevani käytettävissä niin pitkään kuin olkapää ja työsoppari suovat. Talo on ennallansa, samoin ihmiset. Kukaan ei vaikuttanut edes ilahtuneelta siitä, että tulin takaisin. No, ne jokuset tietysti, joiden hommat makasivat jättipinoissa odottamassa tekijäänsä. Siitä käytiin sitten jo iltapäivällä kiittelemässäkin (nopea, hyvä, korjannutkin olit ihan itse - hmph). Se täytyy sanoa, että ei tuolta työpaikasta henkiystävää tai edes minkäänlaista ystävää löydy. Hätinään työkavereita pari kappaletta, eivätkä nekään mitään hyviä... siis tarkoitan, että ei nyt vaan ole kavereita. Minä olen edelleen vähän erilainen kuin muut. Väärä ihminen väärässä paikassa, ilmeisesti. Enkä vieläkään ole ymmärtänyt asemaani! Teen vain töitä edelleenkin niin prleesti kuin ehdin ja olen näkymättömänä olemassa. Siinä Welhotar Varastolla!
Josta tulikin mieleeni, että Varastolla on The Juhla lähiaikoina. Niitä on nyt suunniteltu eri porukoissa jo viikkoja, työajalla tietty. Laadittu somistuksia salaa ym. Vängerretty ehkä ohjelmaa, kilapiluja ja uutuutena jopa multimediaa (wautsih!!!). Julkihan ne tulevat vasta sitten tilaisuudessa. Ketutti, aikoinaan tuollaisen tilaisuuden (ja komeammankin) pisti pystyyn virkatöikseen määritetyn budjetin puitteissa. Nyt ei ole edes kysytty mitään... no, menen minä silti käymään. Ilmaista ruokaa ja juomaa ei sovi katsoa ylen. Kovin pitkäksi aikaa en aikonut jäädä. Mutta, jotenkin, siis – ne ovat niin tosissaan, ne jotkut! Shääli ja paha kattoo. Nämä kun ovat minun mielestäni sellaiset virallisemmat, eivät mitkään höpöbileet. Mutta pidetään sitten höpöbileet, jos kerta niin halutaan... Minusta pikkujoulut tai muut bileet sekä sitten tällaiset virallisluontoiset juhlat ihan jo etiketinkin mukaan pidetään erillänsä – ja järjestetään toisella tavalla. Ja sitten vielä oikeasti työryhmä pohtii Varaston julkisuuskuvaa ja muuta mukavaa. Argh. En kyllä enää tyrkyttäydykään mihinkään, mutta olisivatpa älynneet kysyä aikaisemmin. Kun on noita tuollaisiakin tapahtumia tullut järjesteltyä työkseen yli 20 v. Ammattitaito rules, prle!
En mitenkään tietenkään haluaisi vielä kehua, mutta luittehan eilisen Hesarin unijutun... Juu, niih. Arvatkaas, kuka siellä oli se salanimellä esiintyvä, kissan kanssa elelevä ja fibromyalgiaa sairastava taho? TÄH, siis ette arvaa, tiedä, halua arvata? Krhm, vaatimattomasti on ilmoitettava, että Welhotarhan se sinnekin tuuppasi nokkansa, kun kerta kysyttiin. Vastaukset tosin leidi oli poiminut miten sattuu ja vähän väärinkin, mutta pääasia kävi selville. Pyysin osuuttani luettavaksi etukäteen – eipäs tullut, epäammattimaista, sorry vaan! Juttuhan on edelleen tässä ja klikkaamalla tuota oikealla olevaa laatikkoa, kyselyosio suurenee ihan luettavaksi asti. Taas 15 min kuuluisuutta! Minulla on sitten kuuluisuutta jo kamalan paljon, en kehtaa edes laskea ,D No, tämän ns. asiantuntijan neuvot voi sitten jättää omaan arvoonsa ”jos jokin asia painaa mieltä, yritä miettiä jotakin muuta ennen nukkumista”. Oliko vähän selvää, täh? Että ihan uusi asia? Hmph, mutta oli siinä juu vähän asiaakin. Pääasia että puhutaan... siis uniongelmista, ei välttis minusta. Tänään taas katkonaista unta tulee se 4 h. Tiedän illalla olevani repopoikki, mutta unta ei siitä huolimatta vain tule riittävästi, ei edes mömelöiden avustuksella. Olen kokeillut jo kaikkea, mömelöillä ja ilman. Ainoa tosi tehokas keino on ottaa perskännit ja sammua. Tosin seuraavana päivänä (tai yönä) ei sitten saa unta lainkaan....Tuota, taisin eilen olla lievästi hermoheikko! Ei, en syytä pemssiä, vemssiä enkä mitään muuta. Syy oli yksinkertaisesti minun – minua otti päähän, olin katkera, vihainen ja kateellinen. Minulla siis sanalla sanoen oli päällä kotimainen täysvartalovidhutus. Pyydän anteeksi, jos joku loukkaantui sanoistani. Ja sitten lisää vidh.... eli normaaliin päiväjärjestykseen. (siis, pyysinkö minä muka anteeksi – no, sattuuhan sitä, kaikenlaista!)
Mielessä pyörii parikin postattavaa asiaa, mutta jätetään nyt jotakin huomiseksikin! Jännitys tihenee – sama Welhotar-aika, sama Welhottaren blogi ,D
------------------------------------
Mutt hei, siäl tuulee – kliffaa päivää kaikill, mettästäkää tirppoi ja sillee!
---------------------------------------
Vincent, tuuleminen ja tirppojen metsästäminen eivät liity mielestäni toisiinsa mitenkään?Päivän slogan: Tupakkaa minä poltan vain yhdestä syystä; jotta elinikäni lyhentyisi.
Päivän biisi: Valokuvia
Luettua: Katri Lipson – Kosmonautti, pienoisromaani 1980-luvun Murmanskista, haaveista, kuolemasta ja hulluudesta. Ihmiset etsivät lohdutusta ankeuteensa kuka milläkin tavalla. Ja eräs poika ilmoittaa aikovansa kosmonautiksi. Rujon kaunista, pieneleistä kerrontaa. Minä pidin kovasti, suositan kaikille. David Mitchell – Pilvikartasto, tekointellektuellia paashaa, en pitänyt enkä jaksanut. Ziis, mitä suoltoa sivusotalla. Ja tällainen sitten on ansaitsevinaan palkintoja. Voi, he eivät todellakaan tiedä, mistä puhuvat. Vain henkilöille, jotka haluavat leikkiä intellektuellia ja älykköä, esim. lukemalla tämän opuksen tai sen arvosteluja...
LISÄÄ TUULTA KORVIEN VÄLIIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti