Erittäin sadepitoista huomenta! Welhotar on nukkunut, ihan totta, melkiistäs 6 h. Kerran heräsin välillä, muuten vetelin sikeitä harvinaisen rauhallisesti. Lienee tuo loppu Lyrica poistunut sitten. Asiansa varmaan myös teki eilinen pitkä päivä Varastolla, myöhemmin nautitut ruuat ja juomat jne. Ei, minä en ottanut viiniäkään liikaa *odottaa kehuja*, vajaa pullollinen, jos annosmitoissa lasketaan. Pari vodkahuikkaa toverit tarjosivat kävelypulloistaan. Ruokaa taas vetelin kuni pieni possu purtilolla, kertoen tietysti kaikille, että kotona ei ole kuin näkkileipää. Mikä onkin aivan totta. Sain kuitenkin jotenkin sääliviä katseita ,D
The Juhlat, niin, en olisi kutsunut niitä juhliksi. Ensin runsaasti kuivan asiapitoista Varastoasiaa, joka sai monen muunkin uniseksi ja pilkkimään auditoriossa. Sitten pari tuntia ns. minimessu-tyyppisessä tapahtumassa, jossa esiteltiin talon eri toimintoja. Ei huono idea, tosin vähän kulunut ja monet oli toteutettu vain A4:a suurentamalla ,D Jonka jälkeen taas asia-asiaa Varastolta. Tämän jälkeen kaikilla oli jo kammottava nälkä ja jano. Ja kas, tarjolla oli kahta plaatua salaattia ja viiniä/olutta. En minä valita, olisi ollut kiva syödä jotakin muuta. Nimittäin nämä salaatit ovat aina samoja, olemme aikaisemmin saaneet osastolle jämiä joidenkin tapahtumien jäljiltä – samaa tavaraa. Täytyykin kysyä, ovatko ne halvimmat mahdolliset vai eikö keittiö osaa oikein tehdä muuta. Ei – siis hyväähän se toki oli, minulla vain on vähän erilainen maku. Esim. juustosalaatissa oli kovastipaljon makeita säilykehedelmiä ja viinirypäleitä. Kanasalaatissa krutonkeja ja perussalaattia – eikä sitten paljon muuta. Kulinaristeille tämä oli pienoinen pettymys – totesimme yhdessä hra M:n kanssa. Mutta kaikkinensa ihan kivaa oli, liikaa tavaraa vain ahdettu tuohon iltapäivän ajaksi sulateltavaksi. Ihmisiä selkeästi kyllästytti. Lisäksi moni vain käväisi syömässä, joi pari lasillista ja häipyi. Tiedän, jäljelle olisi jäänyt pari porukkaa, joihin minutkin olisi taatusti huolittu mukaan. Se olisi taas vienyt Welhottaren niille kuuluisille joron jäljille, joten ehkä parempi näin. Kokonaisuudelle arvosana 7, about. Plussaa sille, että tuli tavattua lähes kaikki talossa työskentelevät ihmiset, vain parikymmentä oli syystä tai toisesta laistanut tapahtumasta, muut olivat tiukasti paikalla. Ja minullahan flaksi kävi eli moni kävi utelemassa mitä teen ja missä työskentelen jne. Eli jotakin hyvääkin tämä poiki – tiedän edes minkä näköistä hyyppää tervehtiä hississä. Minä kyllä tervehdin aina kaikkia, muuten vaan, muodon vuoksi – kun samassa torpassa töitä tehdään ,D
Päivä oli siis pitkä! Aamupäivän tein töitä minkä ehdin, siis täpöllä. Oli kiirus, tosi kiirus. Sinne jäi sitten vähän tekemistä odottamaan vielä maanantai-aamuakin. Hyvä, viikko on siitä hyvä alkaa. Koivet ottivat lievästi pahaksensa kaiken seisoskelun ja kävelyn, mutta en viitsinyt ottaa lisämömelöä. Kun pääsin hyvissä ajoin kotiin eli 18.30 tienoolla, otin Sirdaludin ja vääntäydyin lepuuttamaan koipia kirja ja kissa mukanani. Lisäksi tungin Ice Poweria polveen, joka lievästi taas kipeytyi (tämä on ikuvanhan vamman jälkitila). Ja unikin tuli ihan nätisti!Vincent oli kovin ihmeissään, kun tulin vasta niin myöhään – ihan pimeääkin jo. Lohdukkeeksi olin ottanut biitin jauhelihaa sulamaan, se hävisi äärimmäisen nopeasti ja huristen. Sitten sainkin hurisevan kissin viereeni (joka nyt kuorsaa tuossa piristen). Hiukan tuossa aamulla tuli vielä sellaista ärinää, että huomasin kyllä tehneeni hirveän väärin pientä kissaa kohtaan ;D Jättää nyt toinen yksin ihan koko päiväksi ja jopa puoleksi iltaa...
Tänäänkin on sitten tehokas päivä. Belgarionin kanssa on treffit kirjastolla, josta haemme täyden kassillisen tulleita varauksia (kiitos taas, Malmin kirjasto). Sitten apteekkiin ja ruokakauppoihin. Kauppalista on paisunut melkoiseksi – nou hätä, Belgarion roudaa ja takso kuljettaa. Minä vain valitsen ja maksan. Pojalle on lisäksi varattu pari pikkuhommaa (taas lamppujen vaihtoa ym.), joten hänelle on pakko laittaa kunnon lounas. Lohta ja sienikastiketta? Myöhemmin iltapäivällä on tuo kauan huudeltu Iikkean keikka – toivottavasti koipeni sen kestävät ja toivottavasti puoti ei ole aivan tupaten täynnä. Työkaveri eilen vain varoitteli Iikkean lauantaitunkusta... Rapoa seuraa!
Ja kuten usein aikaisemminkin, kun blogissa mainitsee jostakin tarpeesta tms. apua tulee lähes välittömästi. Nyt toveri, joka aikaisemminkin on tarjonnut apuaan, tarjoaa myös lääkekokeilun. Ei, ei sellaista huimelääkettä. Tästäkin rapoan myöhemmin, mutta ihan vaan tiedoksi, että blogien kautta tapahtuu todella kaikenlaista mukavaa ja kummallista =D
No, minä tästä taidan mennä vielä pitkäkseni odottamaan kipumömelöiden vaikutusta, että olisin iskussa myöhemmin aamulla.
------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kavrut! Mä en siis ala, mun mami jätti mut yksin. Hirveen pitkäks aikaa yksin ja pimeeseen. Ihan oli tiätteks te pimeet, ku se tuli vast himaa. Mä olin iha järkyttyny. Mutt sitt se kaivo mulle jauhist ison köntsän etee ja sano, ett senkin täytyy joskus olla muuteski iltasi pois. Ett ei se ihan aina voi olla mun kans. Ai ei vai? Ai miten nii ei? Jos kissin ottaa kerta, nii kyll pitäis, tai sitt ottaa hoitaja, nih kerta. Mutt en mä enää oo ihan nii hirvee loukkaantunu, ku orja osaa pyytää hyvin anteeks. Ja sitt se tänää on menoss kaupoill ja Poikakii on tuloss ja kaikkee taas tapahtuu. Ja varpisti mä saan taas jotai ruakii ja semmost. Poika tuo Repun kans mukanaa, ihana Reppu, mmmmm. Tiätteks, sill on kans maailman parhaat Sukat. Kenenkää sukat haisu nii hyväl, ku Pojan sukat. Kerran mä jo nualinki niit. Arvatkaas, nauroks noi. Ei voi mitää, ne vetoo mun haisuelimistöihi. Mami anto äske jotai lihaa piäne biiti ja sitt tarjos kaakkii. Mä en tajunnu. Siis hei, en tiijä mikä muhun meni, mutt en älynny sitä kaakkijutskaa. Nii ni toi pisti kaakit takas kaappii ja sano, ett ei sitte. *moka-moka* Mä taisin olla viäl vähä unes. Nyt mami sanoo, ett mä jo kuarsaan ja pirisen samall. Joo, mä oon vähä väsy. Ku piti valvoo eile ja oottaa mamii. Oma vika kerta. Eikä se oo ottanu mitää fotoikaa. Tommone sitt löyty... vähä niinko kirjastokissi. Mami sano, ett sill on tuloss semmone kirjakii >o<
Kliffaa löördaagii hei kaikill – muistakaa vaatii tein viikonloppuheekut kans!
------------------------------------
Vincent – kaikilla kissoilla ei ole mahdollisuuksia saada viikonloppuherkkuja, yritähän tajuta se!Päivän slogan: Juhlien jälkeen elämä on kuin juhlien jälkeen.
Päivän biisi: Vain hullut selviää
Luettua: Yasmina Khadra – Attentaatti. Itsemurhaisku Tel Avivissa, tekijäksi paljastuu aivan yllättäen arabialaistaustaisen kirurgin lempeä ja rakastava vaimo. Mies ei ole tiennyt vaimonsa ns. toisesta elämästä mitään ja nyt alkaa tapahtua – sekä miehen mielessä että aivan fyysisesti teoissa. Äärimmäisen tiivis ja tehokas kerronta, ei hekumointia tapahtumilla, vain kirjailijan esittämät ajatukset ja lopputulos. Minä pidin tästä, aika paljonkin. Suosittelen, sopii monenmoisista kirjoista pitäville – ainakin hyvistä sellaisista ,D
KIVAA SADEKELIÄ KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti