Joku luki eilen työsuman välissä Hösäriä netistä ja kauhistui, no oikeastaan alkoi naurattaa. Mikä ihme se on, että ns. valtakunnan ykköslehti (MINÄ en tätä sanonut) jaksaa uutisoida erään t.a. –nimisen töppöilyistä ja sanomisista. Jumalauta, en minä mitään missimittoja täytä enkä haluakaan täyttää – stanan anorektikot! Ei en todellakaan ole kade. Oikeasti. En ole. Mutta että asiasta haluaa keskustella tuollainen määrä porukkaa on vielä käsittämättömämpää ,D Pitäkää hei kivaa, en minä ainakaan aio ottaa mallia etelä- tai itänaapurien tietystä naispuolisesta kansanosasta, en taatusti. Koko perhe näemmä osallistuu ”Ole idiootti” –skabaan. Mietin, hävettääkö lapsia koulussa vai kuuluvatko he siihen toiseen osapuoleen... Vai antaako nuoriso kohta lausuntojaan ns. nuorisolehtiin. Pelottavaa!
Ja sama laatulehti jatkaa, no ihan oikeasti kulttuuripuolella, selibaatista. Ai, että kaveri on ollut saamatta neljä vuotta. Mikä ennätys se nyt oikein on? Ja miksi kirjoittaa siitä? Minä olen ollut selibaatissa kohta kuusi vuotta. Jos kyllästyttää, käyn vieraissa ja vaihdan kättä (sorry, folks – oli pakko päästä sanomaan). Jos sitten alkaisi todellakin kirjoittaa kirjaa naisen selibaatista, alkaisikohan täälläkin flaksi käydä, kuten tuo kaveri väittää loppupeleissä käyneen =O Tuota, olisiko tuossa diagnoosi: masentaa, katkeroittaa, aiheuttaa ärtymystä – ihan kuin Welhotar. Saisikohan tuolla diagnoosilla jo työhal... siis semmoiset paperit, juu nou, mitä tämä täällä tarvitsisi. Jos muut diagnoosit eivät riitä, tsihih. Juu ei, ei naurata. Sitäpaitsi, kaveri on niin yks-yhteen erään Blogistanian asukkaan näköinen, että naurattaa ihan oikeasti! Apuva, en kyllä kerro. Mutta jos luet, muista nauraa tässä kohtaa, jooko? Ei, tämä ei ole siis loukkaus eikä svinduilua ,D
Tässä Welhottaren otannat eiliseltä. Muuten päivä meni työsuman merkeissä ja hiukka taas eBayta vilkuillessa, ai että, siellä olisi edelleen kaikkea kivaa, äähhhh. Vali-vali –osioon sen verran, että kun tekee rutosti töitä ja viikko on lopuillaan, arvatkaas särkeekö. Juu, tämä on retorinen kysymys. Särkee niin, että näköä haittaa. Onneksi päivä pelastui – postin italiaanovastine toi eilen pakettikortin ,D Jihhaa – kaksi kirjaa, 2 kg, noudettava. Sain sumplittua niin, että takso iltapäivällä ajaa postin kautta kotoon ja homma menee taas poikkeamisena työmatkalla. Eli siihen ei siis taaskaan saa käyttää 10 min enemmän. No, kai siinä ehtii... yleensä kuskitkaan eivät ihan minuutilleen asiaa tarkkaile. Jee, minä saan lisää luettavaa. Viimeinen kirjaston kirja tuossa onkin jo menossa. Belgarionilla on yksi lainassa ja kirjastossa odottaa kymmenkunta varausta noutajaansa lauvantaina. Ei siis paha tilanne kuitenkaan. Eilen tullessa jo mietin poikkeamista kirjastossa. No, nyt ei tarvitse. Pääsee suoraan kotiin riipimään pakettia auki, kiva, oikein kiva. Kiitos kustantaja!
Mitään muuta ei sitten olekaan kerrottavana, jos tässäkään nyt mitään uutta oli. Ai että ei, no lukekaa jonkun muun vuoden ja päivän teksti, ihan sama! Minä menen nyt juomaan vitamiineja ja polttamaan tupakan (saako tätä enää edes julkaista tekstinä, täh?).
-------------------------------
Purrrrrrrviska, frendit! Hähäh, narahtiha se donaripuuki kansi eilenkii, jesh. Mä tykkäsin, mami oli fiksu taas. Se katto, ett mun kuppi oli tyhjä, nii ni se laitto ekaks mun donari siihe. Ett ei sotkota mitää muut siihe sekaa. Sitt ku mä olin syäny sen ja tahoin lisää, se oli jo syäny loput, höh. No, sain mä ainaskii pualet puukist, ainaskii! Sen jälkee mä sain sitt kissimuanaa, pesiki viäl siin välis mun kupin. Aika hyvä palvelu, meinaa. Sitt se viäl kehu, ett mä oon ollu kilti ja leikki mun kaa mun yhell hiiruloll. Mä oon taas hävittäny triittipallin – mami ettii sitt ku siivoo. Ei jaksu nyt, se sano. Mutt hiiruloo mä kurmuutinki sitt oikee kunnoll. Ja sitt mä olinki nii poikki, ett menin mami viakkuu goisii vaiks se luki viälä. Aloin kuarsii ja sillee. Aikasi mamiki alko goisii, seki oli poikkiväsy. Tänää se tulee vähä myähemmi. Toivottavast se keksii taas jotai kivaa illaks. Eile oli tosi kliffaa mun miälest. Ai nii, mutt ku se ei ehi käydä kaupass. No, jos se kaivais jotai kivaa muanaa tualt jostai jömmastaa. Se on aika hyvä ettii ruakii, tiätteks te! Mä oikee ihmettelen, nimittäi ensi se väittää, ett ei oo mitää ja äkkii onki erilaisii safkoi pöydäss ja mulle kans >o< Omituine mami, mutt tehä tiijätteki jo. Täss mä oon just heittäny hiirulo vähä liian kauas ja miätin, ett haenks mä sen vai haetatanks sen mamill...
Kliffaa daagii hei ihan kaikill!
-------------------------------
Vincent, koskaan ei tiedä, mitä löytyy jääkaapin ja pakastimen oven narahdettua...
Päivän slogan: Jos minä elän selibaatissa, sitä kutsutaan saamattomuudeksi ,D
Päivän biisi: Vampire Blues ;D Tsekatkaa toiseksi viimeinen säkeistö!!!
Luettua: Ilkka Mujunen – Laurin näköinen mies. Vinkeä kirjeromaani, tapahtumat sijoittuvat erikoiseen pikkukylään 60-luvulla. Elias kirjoittelee ystävälleen Antonille kylän tapahtumista, mm. Laurin hautajaista. Laurin, joka oli outo ja osaava mies. Lauri nimittäin näyttäytyi vielä omissa hautajaisissaan ja monta kertaa sen jälkeenkin. Suosittelen. Erittäin luettava opus ystävyydestä, erilaisuudesta, mystisistä tapahtumista ja kylän kuulumisista. Mukavaa vaihtelua muuhun viime aikoina ilmestyneeseen kirjallisuuteen eli kirjailijalle kiitokset tästä monitahoisesta kirjeromaanista! Michel Houellebecq – Halujen taistelukenttä. Romaanin päähenkilö on kolmekymppinen atk-ammattilainen, joka on kyllästynyt työhönsä, seksielämäänsä, hänellä ei ole ystäviä ja elämä on tyhjää. Hirtehinen ajattelu ja mielikuvat pitävät vielä hänet jotenkin järjissään. Ainakin siihen asti, kunnes hän sairastuu eräällä työmatkallaan. Työmatkatkin ovat puuduttavia, ihmiset järjettömiä tai pätemään pyrkiviä. Ainut läheinen, ei-ystävä, ei-kaveri kuolee, hän on kuitenkin työtoveri ja tämä aiheuttaa pieniä paineita. Elämä alkaa olla niin vinksallaan, että hän menee psykiatrille, jonka mielestä köyhtynyt ajatusmaailma on miehen ongelma. Hän jättäytyy ulos kaikesta ja kaikista – mitä jää jäljelle? Suosittelen, en kuitenkaan kovin masentuneille. Kirja ei ole siitä pirteimmästä päästä nimittäin. Se saattaa tartuttaa välinpitämättömyyttä ja ahdistuneisuutta myös lukijaansa...
VASTA JO TORSTAI =o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti