En tiedä mitä tekisi – kai se olisi lekurille pungerrettava itsensä. Nyt on menneet hermot, särkyjen lisäksi. Minä en enää jaksaisi tätä showta, jota jotkut elämäksi kutsuvat. Surkuhupaisaa, josta hupaisa puoli minulta puuttuu kokonaan. Ainaista odottelua, särkyä ja juilimista, taksojen vidhuilua ja HMPK:n välinpitämättömyyttä, työntekoa ulkonaisesti iloisena. Sunnuntai on ainoa päivä, jolloin saan kunnolla levättyä. Nyt se alkaa taas, jo keskiviikkona tiedän kaatuvani sänkyyn ja jollottavani siinä – tosin hiljaa, ettei kukaan vaan kuule eikä kissa saa traumoja. Niin huolehtiva minä olen.
Lopullinen niitti oli tuo eilinen HMPK:n tempaus, että olen käyttänyt työmatkoja liikaa – että en pääsisi kotiin enää perjantaina. He armollisesti siirtävät yhden käyttämättömistä vapaa-ajan matkoistani sille iltapäivälle. Eikö vain ole jaloa? Mikä prlettä? Joku vetää välistä, mutta kuka? Minä haluan selvityksen asiasta, välittömästi. Jätin jo kaksi vaatimusta eri tahoille. Mikäli tänään asiasta ei kuulu mitään, pyydän oikeudellista apua työkavereilta. Minulle riitti! En minä ole idiootti, en koira. Ja kiitos tarjouksesta, eläinsuojeluapukin voisi olla tarpeen – jos muualta apua ei kerran saa. Sorry, ei naurata!
Eilinen menikin siinä raivotessa ja ajatellessa. Miksi minä olen yleensä työssä? Käyn tänään kysymässä sitä omisarvikselta. Onko pakko, jos minua ei kerran HMPK halua työhön edes kuskata? Arvatkaa huviksenne, mättääkö vieläkin. Käyn näyttämässä koipia ja sormia, olkapäitä... josko irtoaisi sen verran sairista, että uskaltaisi rauhassa raivota kotona eikä torilla ja kylillä. Jos joku keksii, mitä tehdä, vinkit otetaan vastaan. Minä en nimittäin enää jaksa tuota touhua. Valittaisinko sos.toimistoon? Mutta eipä sekään taida auttaa. Soitan sinne kuitenkin tänään. Ties kuinka monta kusetuslaskua hekin maksavat, joissa laskutetaan olemattomista matkoista ”vahingossa”. Eikö siis olisi asianmukaista infota myös heitä?
Ei, minä en näköjään pääse tästä yli. Minä kun en hyväksy aiheettomia syytöksiä. En.
Ehkä jotakin rauhoittavampaa. Eilen käytin osan vihanneksista tekemällä ison kattilallisen sosekeittoa porganoista, kasvisliemikuutioista, jättisipulista sekä kolmesta kesäkurmitsasta ja tomaattimurskasta. Valkosipulia ja mausteita mukaan, jo vot, herkullista soppaahan siitä tuli. Keittelin hiljallensa emmeet muhjuksi ja sössäsin sauvasekoittimella melko karkeaksi, ei siposileäksi. Parin päivän ruoka siinä ainakin on. On se kyllä vähän epämääräisen näköistä ,D No, on työkavereilla taas udeltavaa, mitä ihmettä minä syön. Se on jo tullut tavaksi, he ovat tutustuneet moniin ruokiin vuoden aikana. Sellaisiin, joita eivät itse ole maistaneet eivätkä edes halua maistaa. No jaa, ihmettelen. Minä laitan kuitenkin aika hyvää muonaa.
Koska tuoretta kalaa ei lähikaupassa ollut, siis niin tuoretta, että minä siitä olisin maltaita maksanut, ostin pakastekalaa ja pinattia. Jonakin päivänä teen kala-pinaattivuokaa, se on muuten hyvää... Ja sitten jää vielä pari päivää tonnikalalle ja feikki-krekusaladolle. Viikon ruokalista on siis valmis. Kun vaan jaksaisi edes pilppoa ja pieniä. Sormia särkee taas, haittaa jo ruuanlaittoakin.
Ei, minä en nyt jaksa ajatella mitään järkevää. Ajatukset pyörivät vain omiaan. Käväistään ulkona tuossa kissin kanssa... hetki vaan! Leutoa, raa’an vilpoista ja pluikasta, varo-varovaista matkaa kaikille!
---------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kissikavrut! Höh, mitä toi rapoo kaikist sen jutuist. Pysyis himass, mull ois seuraa kerta. Ai nii, mutt kun sen pitäis saada sitä raksurahaa, just. No, mä sain just kaikkii aamuheekkui ja uutta muanaa. Ei vaa oikee nälätä just nyt. Toi pönki taas koko yän, ei se nukkunu. Tsiigaili vaa klokuu ja manaili. Hei, onks kaikki tein ihmiset tommosii? Toll aina välill on tommosii justkei, ettei kunnon kissitkää saa sitt goisii rauhass. Eile oli taas iha kliffaa, me lojuttii ja höpötettii kaikkee. Mä sain hirveest paijatust ja sitä höpinää *punastelee*. Mä tiän, ett mä oon hiano kissi, hjuuuh. Mutt ku mami höpisee sitä mun koovii, se kuulostaa vähä epäkollimaiselt, niinku. Varsinki ku must tuntuu, ett mä näytän vähä lattiarätilt jo. Vaiks kaavalähtö ei oo kunnoll ees alkanu viälä. On vaa semmone olo. Tarttuukoha se tost orjast, hei? Mä nyt kummiski heitin lotkottaa tähä sänkyy siks aikaa, ku se skrivailee. Ei se oo ottanu must nyt fotoikaa, saa ettii jotai tähä.
Oikee rauhakast viiko alkuu jokasell!
----------------------------------
Vincent, juu otetaan kaikki ihan rauhallisesti vaan... jos voidaan.
Päivän slogan: Me olemme itseemme ja itse olemme meihin sangen kyllästyneitä!
Päivän biisi: N.S.U.
Luettua: Nicolas d’Estienne d’Orves – Pahan orvot. Vuonna 1995 löydetään Saksasta eri puolilta maata neljän samanaikaisesti itsemurhan tehneen miehen ruumiit. V. 2005 toimittaja palkataan kirjoittamaan kirjaa, joka liittyy löyhästi natsien Lebensborn-ohjelmaan. Äkkiä toimittaja avustajineen joutuukin tutustumaan lähemmin vielä voimissaan oleviin salaperäisiin tahoihin kovimman kautta. Tätä opusta on mainostettu trillerinä ja ties minä. Minusta tämä on melkoisen sekava, kohtalaisen epäuskottava, mutta sen verran lukukelpoinen, että ei nyt aivan metsään mene kuitenkaan. Eli kyllä tämän lukee, mutta ei tämä nyt mikään ihmeellinen saavutus ole. Natsien kammottavuuksia nykypäivänä, se lienee sen kantavuusarvo. Eli jos kiinnostaa, lukekaa pois. Ei jää meille vetelehtimään pidemmäksi aikaa. Aino Kontula – Herra rehtori. Kontula poikkeaa vähän aikaisemmista aiheistaan eli oppilaiden sijasta nyt ovat kohteena rehtori ja opettajat. Tämä on erään rehtorin tarina peruskoulun syntyajoista lähtien, samassa koulussa eli Vaisaaressa, josta Kontula on aikaisemminkin kirjoittanut. Kirja alkaa miehen opiskeluajoilta, jolloin kaikki on erilaista ja hän jättääkin opettajaseminaarin kesken. Valmistuttuaan myöhemmin hänestä tulee oikea opettaja ja myöhemmin sitten Herra Rehtori. Mitä kaikkea rehtorin on siedettävä, järjestettävä ja hoidettava sekä mitä siitä seuraa. Ei välttämättä aina niin hauskaa tarinaa, mutta kertoo aika mielenkiintoisesti peruskoulun tulosta Suomeen ja sen jälkeisestä ajasta. Suosittelen niille, joita asia liippaa läheltä tai ovat aikaisemmat kirjat lukeneet. Ei niin paha...
KOHTALAISEN RAIVOKAS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti