Huh, en minä ala tätä leikkiä taas! Uusi maanantai, eikö mikään muu päivä edelleenkään kelpaisi? Olisi niin paljon mukavampaa aloittaa viikko. Eilisen vietin melkein-kivuttomassa tilassa loikoen eli kunnon mömelöillä lääkittynä, peitto käännettynä pään päälle, puolihorteessa. Juu, oli oikein viihdykästä. Melkein unohdin, mikä päivä oli ja mitä piti tehdä. En minä sitten mitään tehnytkään ;D Ei sitä aina tarvitse jotakin suorittaa.
Kunhan tämän alkuviikon saa pois alta, kyllä se loppu siinä sitten jo menee. Vanhasta muistista. Maanantai vain takkuaa ja pahasti. Onneksi siellä on se yksi juttu odottamassa – ei mene aamu ihan haahuillessa. Lisäksi P-P on ollut vähän kireänä viime viikot, ei kiva. Heijastuu muihinkin. Tällä viikollahan on se kuuluisa kehityskeskustelu, pe 13.2. klo 13. Ihan itse sain valita ajan, ajattelin pelata nuilla numeroilla piruuttani. En tiedä, mitä sieltä taas on tulossa. A4:lla päähän vai jonkinlaista päänsilitystä – toivottavasti ei kuitenkaan silitysraudalla, muahaah. Myöhenmin, huhti-toukokuussa käydään palkkaneuvotteluja ja niistä nyt ei ainakaan ole mitään tulossa, sehän on selvää. Ei valtiolla ole koskaan rahaa, ei ainakaan toimistoväen palkkoihin. Vaikka meikäläisten palkkojen nostaminen ei edes maksaisi paljon... ei vaan ole. Muuten kyllä Varastollakin eräs konsultti käärii rahaa tyhjästä, erittäin suuria summia. Siinäkin on joku mennyt halpaan!
Muuta – ei mitään muuta! Eilinen oli todellakin rauhallista ja leppeää, pitkästä aikaa. Johtui sekä niistä lääkityksistä että ennakoidusta siivouksesta ym. pakollisesta puuhasta. En jättänyt mitään eiliseksi, tahallani. Annoin itselleni luvan vain makoilla, lukea ja laitella ruokaa. Tein seesamitofua, kastike onnistui poikkeuksellisen hyvin – se appelsiinikastike siis. Namia, söin eilen jo pariin kertaan, tänään sitä on evääksi ja riittää vielä huomiseksikin. Ei paha. Ei tarvitse siis tänäänkään vaivautua kuin laatimaan joku vihanneshässäkkä siihen kylkeen. Prle, taas joku sammutti keittiön valot! Tuossa on joku vika, joko lampussa tai virransaannissa. Tuo lamppu syö lamppuja... ainaskin 4. kerta nyt pimeään aikaan, kun valot menivät. Kirottua. No, toisaalta se on W:n tekemä viritelmä vanhasta ja uudesta lampusta, sekin voi olla syynä. Toisena syynä Belgarion epäili virtapiikkiä. Nyt minä sitten istun tämän viikon pimeässä, kun en itse pääse vaihtamaan lamppua. Ihan kiva hei – tosi maantaifiilis siis! Welhotar istuu pimeässä ja miettii rumia.
Nyt minä kyllä ainakin menen tupakalle, nih! No voihan kele, samalla oli mennyt myös yöjalkalampun lamppu pimeäksi =O On omituista, sano. Ulkona näyttää pleen pluikkaalta eli erittäin epämiellyttävältä siis. Varo-varo-vasti vaan kaikki töihin tänään...
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kaverit! Hah, mä ainaskaa niill lampuill mitää tehny, vedin vaa rundii tosa ja joikasi iha vähä. Ei kai semmone vaikuta... eihä? Mä kävin nimittäi asioill ja sillo pitää vähä touhuu samall, juu nou >o< Ei ollu eilenkää taaskaa mitää kunno safkaa. Arvasinha mä, ett jossai vaiheess taas syädää sitä valkost ei-mitää. No mä sain sitt kaht plaatuu kissinmuanaa ja heekkui, kaakkei ja kalkonii kakski kertaa. Ett ei haita, syäköö mami valkoset ja siämenet, mä en niit syä, en. Se kyll tosiaa lupas, ett se käy hallis tai jotai. On sill pakkaseski lihaa, mä tiän. Mua varten, on. Ja donarii on. Ottais nyt vaa esiin ja syätäis vaiks tänää illall. Aha, ett ei tänää... ai ett ehkä, ei osaa viäl sanoo. Omituisii noi ihmiset, ku ne ei muka voi heti päättää mitä tehdää ja syädää. Mä ainaki osaisi, jos mä saisin sanoo. Aamull oli pakko herättää orjakii menemäll tonne viidakkoo ja syämäll vähä kuivii lehtii. Mite ne silt oli unohtunutki sinne. Tsihih. Yleensä se korjaa ne just söndaagina veks. Nyt ei ollu hiffannu, tai sitt se ei ollu nähny niit, ku ne on sillee omelast jömmast tuala. Mä tiän, miss on melkee aina kuivii lehtii ja piän kissi mahtuu sinne ihan hyvi. Ei vaa tommone möhkö mami mahdu, ei se ees välttis nää sinne, jollei tarkka tsiigaa. Siit tuliki miälee, täss mä tsiigaan just tarkkaa, mitä mull on annettu heekuks.
Kliffaa viiko alkuu kaikill!
------------------------------------
Kiitos Vincent, itse olet möhkö!
Päivän slogan: Jos käytät höyhentä, se on eroottista. Jos käytät kanaa, se on perverssiä!
Päivän biisi: Hakaniemen pitkä silta
Luettua: Neil Gaiman – Hämähäkkijumala, aivan hillitön opus, suosittelen! Kertomus siitä, mistä jumalat ovat tulleet ja miten perheestään selviää hengissä. Anansin pojat eli Charles ja Spider joutuvat mitä omituisimpaan tilanteeseen. Tai oikeastaan useampaan. Charles on menossa naimisiin, kun hänelle selviää, että hänellä on veli – Spider, joka oikeastaan onkin hänen toinen puolensa. Josta taas seuraa oikeastaan vain huonoa eli onnettomuuksia ja outoja tilanteita. Toisaalta kaiken kehnon vastapainona näyttäisi aina tapahtuvan hyvääkin. Ja linnutkin, hmmm. Tuota, tästä ei voi kertoa enempää – tämä täytyy lukea ihan itse. Lukekaa ja nauttikaa siis ,D Jari Haapa-aho – Noitavalkea, köyhän perheen elämää Pohjanmaalla keskikaljan vapautumisen aikaan. No ja tuota, jos joku haluaa terapoida itseään kirjoittamalla kirjan, sehän sopii. Mutta ei tässä mitään kirjallisia arvoja ole. Kertomus junnaa, jokaisen alkoholistiperheen arkea ja suht kehnosti kuvattuna. Juu, onhan se traagista ja hirveää jne. Mutta kun tämä on arkipäivää monella ja tästäkin on kirjoitettu huomattavasti paremmin. Ei mitään uutta tai mullistavaa. Jos joku välttämättä haluaa lukea, lukekoon. Minä en, ainakaan toista kertaa. Ei sellaista tavaraa, joka kannattaisi edes lainata.
SE ALKAA TAAS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti