Niin, tietysti vahingossa yöllä, kun kävin kylppärissä. Mutta toisiko tämä lisää lukijoita, kuten kunnon lööpit aina? Juu ei, Vincentiä ei sattunut. Kunhan saan taas tässä itseni hereille ja vuodattamaan. Hitsi, minä herätessäni (siis ensimmäisellä kerralla) luulin, että olisi jo perjantai =( Oikei, siis ei, ei sitten! Mennään töihin ja kärsitään...
Varastolla on edelleen jatkunut työpitoinen viikko, vaikka noin puolet väestä on hiihtolomalla. Voi elämän kevät, hiihtoloma! Mikä se on ja miten sitä vietetään? En muista enää sellaisesta yhtään mitään. No, se takaa töissä sen, että paikalla olevat suoltavat töitä hullun lailla, nääs kuukauden loppu jo häämöttää ja ne tilastot. Mitä järkeä – tilastot oikeasti tsekataan vuoden lopussa ja jos jotakin huomauttamista on, sen kuulee sitten. Nyt osa henkilökuntaa jakaa sen mielessään kuukausille, laskee lomat pois jne. Ja saa aikaiseksi hemmetinmoisen hässäkän. Just joo ja ihan kivaa, työkaveri on poissa ja muutenkin on piisannut ihan oikeita töitä. Että sellaista, ei ehdi edes riittävästi nettailemaan. Varsinkin kun tietohallinnon pääpaikkamme, joka ei siis ole Helsingissä vaan hajasijoitettu muualle, ajoi eilen aamulla viruspäivitystä. Ei vaan viitsinyt ilmoittaa siitä käyttäjille. Minä kiroilin, kun kone hituroi niin maan prleesti, että mikään ei oikein pelannut. Sammutinkin jo myllyn kertaalleen ja ajoin uudestaan ylös. No, puolilta päivin tuli sitten ilmoitus, että Heh, kavrut, hitaus johtui siitä ja nyt kaikki toimii normaalisti! Argh, olisivat kertoneet aikaisemmin. Minä kun olen kiireinen sekä nopea, alkoi ketuttaa melkoisen pahasti.
Taksotkin ovat kulkeneet, venäläisvahvistus aamuisin ja hajataksot iltapäivisin. Aamulla just ajallaan, tämä on tyytyväinen, vaikka yrmy kuski ehkä sitten ei ole. Iltapäivät ovat sekoisemmat, takso tulee milloin huvittaa ja mikä takso tahansa, ei mitään tietoa koskaan. Kotiin olen kuitenkin päässyt ja se tässä on tärkeintä.
Postin italovastine suorastaan ylitti itsensä eilen. Kustantaja muisti kahdella kirjalla, ziitosta vaan! Lisäksi tuli erinomaisen mielenkiintoisia chilin siemeniä, kiitos jälleen sinne kauas ,D Lainaten kortin sanoja ”...lehdessä on kesällä uutinen, jossa kerrostalo Malmilla on peittynyt kudzuun ja talossa asuu tultasyöksevä lohikäärme...”. Just *virn*, kunhan saan nyt siemenet multaan. Se tapahtuu viikonloppuna, tarvitsen vähän avitusta ja Belgarion on myös kasvatellut chilejä aikaisemmin. Joten hän taitaa saada itsellensä myös pienen määrän siemeniä. Jännäksi menee, saas nähdä, nouseeko mitään ylös vai ei. Rapoa kuitenkin seuraa, kun on jotakin rapottavaa!
Muuten tässä on vaan yritetty elellä, mahdollisimman hiljaa ja hitaasti sekä huomaamatta. Edelleen käsiä särkee eli lämpimästä ei tietoakaan. Koivetkin elävät omaa vekkulia elämäänsä. Ei kyllä mitenkään naurata. Mömelöiden voimalla mennään, muuta ei voi sanoa. Ja ketuttaa, tietty. Menen kuitenkin heittämään pienet vitamiinit ja nikotiinit eli tarkistamaan säätilan Malmilla tänä aamuna. Öh, ei mitään sanottavaa. Edelleen on pluikasta ja vilpoista, varokaa siis!
---------------------------------
Purrrrrrrrviska, kaiffat! Sori – mä taidan just oksuu... en sittekää. Vähä köhityttää, ku noi kaavat alkaa lähtee ja mä siivoilen itteeni ankarast. Vaiks mami väittää, ett karvahaituloit on joka mestas. No kai niit on, mutt ku ne näkyy noill matoill vaa vähä turha hyvin. Ei niist muute haitta ois, mutt nyt ne vaa hiffaa helpommi. Ett ei oo mun vika, mä vaan pölisen naturel! Höh, ei tullu sitt donarii eileskää, vähäks oon pettyny. Mutt sitt siält postist tuli semmone raksukirje, tsihih. Uusi raksui pussukka. Juu on hyvei, mutt semmosii, ett toi ei kummiskaa osta. Jotai hianoi muka. Ihan taviksen näkösii ja piänei. Ei ne oikeest mitää erikoisii oo, ei. Parempii toss isos pussis on. Sitt tuli vaa kissimuanaa ja nyt aamull mun kalkonit ja mun kaakit. Viäl mä ootan vähän aikaa, nii orja laittaa mulle päiväruuat ja vaihtaa vodat. Sitt on hyvä. Vaiks sitt se kyll duunaa tän sänkynkii ja laittaa sitä haisujutskaa joihinki mestoihi. Siit mä en edelleenkää oikee diggaa. Mutt ei se mua estä, siis niinku tekemäst jotai, jos mua oikee ottaa päähä joku jutska. Mä oon vähä ittepäine kans – nii on kyll mamikii. Must ei vissii oo omaa fotoo, mutt jos se jotai löytäis tähä >o<
Vinkeet melkee viikon loppumist jo!
-----------------------------------
Vincent, yltiöpositiivista puhua tässä vaiheessa viikonlopusta...
Päivän slogan: Jos minä olen kehno, olen silti parempi kuin suurin osa niistä, joita arvostelen!
Päivän biisi: Kolme cowboyta
Luettua: Arne Dahl – Juhannusyön uni, A-ryhmä toimii taas. Tosi-TV on aiheuttanut hurjaa kritiikkiä ja pahin kriitikko on tarttunut aseeseen. Tapaus näyttää täysin selvältä. Kuten myös kunniamurhan estäminen. Ja pari muutakin asiaa. Tilanne ajautuu kuitenkin omituiseen pisteeseen, kun A-ryhmän uusi vahvistus, homopoliisi, matkustaa Puolaan ja häntä puukotetaan. Tiedot näyttävät olevan kotoisin sisäpiiristä ja alkaa armoton pähkäily. Ei kehnoa Dahlia, mutta alkaa vähän toistaa itseään. Kekseliästäkin kekseliäämpi loppuratkaisu, vaikka tätäkin on jo käytetty muualla. Suosittelen Dahlin kavereille ja pohjoismaisen dekkarin ystäville. Arja Sihvola – Jälkeen Kasperin, äidin muistiinpanoja Kasperin, 23 v., itsemurhan jälkeen. Tuntoja, muistikuvia, ahdistusta ja itsesyytöksiä. Paranemista ja kestämistä. Sanoisin että palaan tähän myöhemmin. Vertaistukea kirjan kautta, jos joku tuntee asian omakseen. Lyhyt ja helppo lukea pätkissä, ellei kestä pitkää tekstiä. Niels Fredrik Dahl – Matkalla ystävän luo, tähänkin palaan myöhemmin toisaalla. Tsekatkaa mieluummin linkki, jossa hyvä arvostelu asiasta. Minä pidin tästä, kovastikin. Luin uudestaan oikestaan neiti Kiven suosituksesta tuolla aikaisemmin kommenteissa. Että nyt on luettu ja perästä kuuluu ,D
VÄSYNYT JA ANKEA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti