Welhotar haki sairaslomaa, jep! En ole rasisti, mutta... omisarvikselle ei ollut aikoja (no ei tietenkään, tällä tuurilla), joten lekuri oli Abdullah (nimi muutettu!). Ihan kiva, mutta kun sanoin sanan ”fibromyalgia”, alkoi kysely tarvitsenko lisää lääkkeitä, onko mielipidelääkkeitä kokeiltu, kaipaanko aurinkoon (???) ja hirmuinen luento vesijumpasta. Kun yritin selittää tilannetta, no reaction! Kun kyllästyneenä totesin, että hän ei joko jaksa tai halua kuunnella, pyysin tämän viikon sairaslomaa. Ei, ei käy. Hän voi määrätä vain 3 päivää. No voihan prle, minä olisin tämän kolme päivää voinut olla poissa ilman sitäkin. Mutta otin sen kuitenkin, että P-P näkee, etten ole missään joron jäljillä jne. Mutta enää en tälle lääkärille mene, en saanut siis suunvuoroa. Argh ja pthyh! Kävin sitten saman tien omisarviksen nettiplarilla varaamassa soittoajan tälle päivälle. Yritän selittää asiaa ja saada myös loppuviikon samaan syssyyn vapaaksi. Nyt nimittäin iski myös vanha tuttu varpusparvi-efekti, ei minusta ole edes taksomatkailuun pariin päivään.
Josta mieletön aasinsilta siihen taksoiluun. Häiriköin eilen Iisalamea sitten oikein työkseni. He kieltäytyivät antamasta mitään selvitystä ja äkkiä tilanne olikin niin, että sosiaalitoimisto kaipaa selvitystä? =O Mitä ja häh, olin jo eilen soittamassa sinne, mutta se lyhyt soittoaika oli jo loppunut. Arvatkaas ketä lievästi vedhutti. Yhden matkan takia siis minusta tehdään joku prleen matkojen väärinkäyttäjä tms. No, nyt jää ainakin työmatkoja vapaaksi *sarkastista hekotusta*! Arvatkaas, tekikö mieli kietaista kunnon kännit. No, puoleen päivään asti täytyy tänäänkin sinnitellä. Silloin soittaa omalekuri ja sitä ennen yritän saada fattapuolen käsiini, tämä asia ei tule jäämään tähän. Lisärapoa seuraa.
Jos jotakin hyvääkin sitten kuuluu, ei minulle varsinaisesti. Muistattehan, kun kerroin tehneeni Kummisedän puolesta valituksen KELAan. Jesh, se oli mennyt läpi lähes sellaisenaan. Eli Kummisetä saa sairauspäivärahaa kuten kuuluukin. Hän soitti eilen ja kiitteli, no en minä muuta kun tein hakemuksen ja laadin vain asianmukaiset vaatimukset ja perustelut. Tästä taas näkee, että epäoikeudenmukaisiin päätöksiin pitää aina puuttua ja niistä voi ja täytyy valittaa. Ajatelkaa, hän ei olisi saanut sentin senttiä ilman valituksia. Nyt hän saa kuukauden ajalta sairauspäivärahan laskennallisista ansiosidonnaisista päivärahoista, joka ei ole ollenkaan kehnosti. Olimme siis tyytyväisiä molemmat.
Niin juu, lukijoille kiitos vinksuista ja tsempeistä – niitä tarvitaan varmaan heti tänään. On tämä ihmeellistä, tämä kaikki... Mutta asia selvitetään asiaankuuluvalla tavalla ja palataan sitten uudestaan framille. Perin kummallista tämä kuitenkin on. Silloin kun minut on muutaman kerran jätetty tunniksi heitteille, ei kukaan ole ottanut asiasta vastuuta (muistattehan, että kerran yöaikaan odotin taksoa lähes tunnin... ja muutaman kerran muutoinkin).
No, eilen nukuin ainakin kolmet päikkärit ja siihen päälle yöunet eli nousin vasta tuossa klo 4 kieppeillä. Ainakin siis olen saanut unta, vaikka varpuset vähän häiriköivätkin. Tiedättehän: Uuni paras lääke on, häntää helli käärme! Välillä taas kirjat ovat saaneet kyytiä, Vincent rapsutuksia ja kone töitä. Vaikka nakkisormilla on hankala kirjoittaa töissä, kotiläppärillä se sujuu oikein hyvin ,D
Minä en tänään poistu residenssistä, joten varokaa te – siellä on edelleen liukasta ja vaarallista. Taas eräs työkaveri oli venäyttänyt nivelsiteet kädestään kaatuessaan ja ottaessaan kädellä vastaan. Eli kaatukaa rennosti *tsihih, anteeksi*, ohje on, joo, käsittämättömän yksinkertainen, mutta samalla myös toteuttamiskelvoton. Rennosti voi kaatua nimittäin vain umpikännissä.
---------------------------------------
Purrrrrrmenta, kaiffat! Jesh, mami onkii mun kaa pari ylimääräst päivää. Arvatkaas, onks mun miälest kivaa. Eileskii mä koko ajan pönkin sen nassun viäree pussaa ja halittaa >o< No ku must oli niiiiiii kiva, ku se olikii jo päiväll himass. Nii ni mä sitt olin siin aina ku se vähänkää nous ja tuli taas takasi. Se sano kyll mua jo vähä häiriköks. Enkä ollu, tartti vaa olla viakus ku se on nii kivaa. Tänää se lupas avata jossai väliss donaripuukinkii, mua varte iha. Se puhu jotai varpusist, mutt ei meill oo semmosii lintui näkyny. Ei kai ne syä donarii, eihä? Ku se sano, ett se ei itte sitt vissii syä. Hei koko puukki, mulle vaa. Ei se sitä kyll kokonaa anna, mä tiän. Liika sualast, se sanoo ja mä saan vaa osan. Mutt jos vais huamenn sitt lisää. On se kliffaa ku se on toss nyt vähä ylimääräst, niinku. Mä voin näyttää mun arkipäivien temputkii sille! Ei se kaikkii varmaa oo ees hokannu... Nyt mä meen ottaa vähä relaa, toi saa ettii jonku sopiva foto tähä.
Mukavei päivei teilkii!
------------------------------------
Vincent, leikkii kivaa kissaa *pus*.
Päivän slogan: Minua ei kannattaisi suututtaa, koska vihaisena olen vihaisempi kuin moni muu!
Päivän biisi: Espooseen
Luettua: Åsa Larsson – Kunnes vihasi asettuu, jälleen tarinaa Tornionjokilaaksosta, kuten ennenkin. Nyt nuoripari on lähtenyt sukeltelemaan jään alle, joku laittaa oven avannon päälle ja molemmat hukkuvat. Eräs tarinan kertojista onkin tytön haamu. Paikkakunnan koviskaverit yrittävät estää poliiistutkinnan parhaiden ikävien kykyjensä mukaan, mutta eräs on lopulta halukas puhumaan. Martinson ja Mellan saavatkin kuulla oudon tarinan, jonka alku on saksalaisten sotilaiden toimet Suomen Lapissa ja eräiden paikkakuntalaisten omat puuhat heitä auttaakseen tai olemalla mukana vastarintaliikkeessä. Tarina purkautuu oudolla tavalla ja syyllinen tunnustaa, tavallaan. Tyypillinen Larssonin opus, suosittelen oikeastaan vain Larssonista pitäville, muut eivät ehkä jaksa. Tässäkin viitataan useampaan kertaan aikaisempien kirjojen tapahtumiin jne. Mutta, Larsson on taitaja lajissaan. Suzanne Collins – Nälkäpeli, trilogian aloitusjakso. Jusalaa ei sellaisenaan enää ole, luonnonkatastrofit, kuivuus, tulipalot ja lopulta käyty sota ovat nielleet suuren osan mantereesta ja lopusta on muodostunut 13. sektoriin jaettu Panem. Sen kansalaiset kapinoivat ja hallisijat rankaisivat jäljelle jääneitä – syntyi peli, Nälkäpeli. Peli on vuotuinen suuri tapahtuma ja Tosi-TV toki jatkuu ja elää omaa elämäänsä kansanjoukkojen suurena viihteenä. Sektoreilta arvotaan pelin osanottajat ja heitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. On vain yksi pikku juttu, pelin voittaa vain yksi henkilö – se, joka pystyy tappamaan muut. Tässä 1. osassa trilogiaa 16-v. Katniss 12. sektorilta pääsee peliin mukaan, koska heittäytyy arvalla valitun pikkusiskonsa puolesta kestämään tilanteen. Seikkailu alkaa... Viihdyttävä nuorisokirja, ei kovin nuorille tarkoitettu, tätä voisi ehkä tarkastella lähemmin muualla. Kiinnostavalta vaikuttava opus sinänsä. Lähinnä tuo kansanjoukkojen viihdyttäminen suorana lähetyksenä tappopaikoilta ja muu mukava tuo mieleen jotakin... Myös Tosi-TV:n suosio ja jaettavat palkinnon ovat vähintään arveluttavia. Suosittelen oudosta fantasiasta pitäville, väkivaltaa välttäville en tätä suosittelisi. Patricia McCormick – Viilto, Kun ahdistus piirtyy ihoon . Callie ei puhu kenellekään hoitopaikassaan, ei pitkään aikaan. Mutta hän on viillellyt itseään, syystä, ehkä. Psykologi yrittää saada kontaktia ja onnistuukin. Perimmäinen syykin löytyy, perhe ja veljen sairaus, niiden aiheuttama ahdistus. Tämä ilmeisestikin on tarkoitettu ihan vakavasti otettavaksi nuorisokirjaksi niille, joilla on tapana viillellä itseään. Kirja on kuitenkin ohut, floppi, ei paha, mutta floppi. Sellainen hieman sokerikuorrutettu hoitojakso erään nuoren elämässä. Ei se tällaista oikeasti ole. Ehkä voisi suositella jollekin, joka on utelias eikä tiedä viiltelystä (tai anoreksiasta, päihteistä jne.) mitään. Muuten tämän voi jättää omaan rauhaansa. Odotin enemmänkin ja järkevämpää opusta, paha moka taas itseltä.
SELVÄ JA VIHAINEN (toistaiseksi...)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti