töitä vaan ropotetaan menemään niin että sekin jo häijyä tekee. Ei tajua, mistä noita hommiakin riittää, aivan älyttömästi. Upo vihjaisi vielä, että voipi tulla avun tarvetta toisella osastolla. Siitä on kyllä nyt pakko kieltäytyä, mikäli mahdollista.
Lisäksi vatsassa on omalaatuinen olo, päätä särkee (joka on meikäläisellä tosi poikkeuksellista!), on vaan paha olo ja juilii. Eikä tietenkään kuumetta. *huokaus* En tiedä, miten minä enää jaksan. Lekurille on ihan turha mennä. Omisarvis ei ole paikalla, hänelle on aika ensi viikolla. Jospa siihen mennessä joko kunnostautuisi tai saisi silloin edes jotakin parempaa troppia, vaikka vähän sairistakin. En kieltäytyisi, en!
Ei ole laitaa nimittäin. Pakko syödä, vaikkei ole nälkä. Jokin vähän makea menee alas, yököttääkin lievästi, mutta ei kuitenkaan oksuta. Ähh, olen taas niin hurmaavan ihana itseni; positiivinen ja täynnä energiaa *ristii sormiaan*. Iltaisin ei jaksa sitäkään vähää, mikä olisi ihan pakko. Huomenna olisi postikeikka, se on hoidettava! Samoin perstain kauppa-kirjastoasiat. Muuten annan asioiden maata sijoillansa. En vaan kuulkaas nyt pysty, tämä on äärimmäisen outoa tämä näin alas vajoaminen - siis kunnon puolesta nimittäin. Kyllä minä muuten osaan vajoilla vähän sinne sun tänne ihan kivasti.
En minä kuulkaas jaksa kirjoittaakaan! Kiitokset vaan kaikille privailleille – ihan kiva, että otatte yhteyttä :) Vaikka en olekaan parhaimmillani nyt, toivon vielä joskus olevani edes vähän paremmassa kunnossa – tässä ei ole nyt laitaa kuulkaas ollenkaan. Jokin on aika pahasti!
POLKA, ONNETOINEN JO SYNTYESSÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti