kun oikein kimpassa koko osaston voimin yritetään =P Eilen oli niin hemmetin kiirus, ettei ehtinyt kissaa sanoa. Piti sanoa se karvainen, pitkähäntäinen miukuttaja, joka asustaa meillä ja jolle pitää avata aina ovi sekä jääkaappi... Niin, siis että oikeasti oli läjiä pöydällä. Paperiläjiä. Isoja semmoisia. Suorastaan mittavia. Ja lisää hyllyssä. Ihan kiva hei. Kun pääsin aamulla huoneeseen, laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja kastelin kukat. Sitten laitoin tietysti koneen ja raation päälle – itse asiassa tein nämä kaikki asiat samalla pyörähdyksellä. Sitten vasta palttoota pois niskasta ja setvimään, mitä laukusta tarvitaan sekä keittelemään uusiokaffetta. Varovasti sitten ropottamaan.
Eli matalalentoahan se oli koko eilinen päivä. Eikä kukaan tullut todellakaan kyselemään niin yhtään mitään! Yksi kävi valittamassa, että Toinen oli joutunut ihan hirveästi tekemään yhtä juttua viime viikolla. Hmph, minähän teen niitä monta-monta-monta joka päivä. No, olihan minua taas lomitettukin, ihan kiva. Ikävä kyllä samalla tavalla kuin viimeksikin eli korjattavaa löytyi hävettävän paljon. En mitenkään kehdannut semmoisia laittaa menemään, joten korjasin korjattavat ja laitoin omat nimmarini pienimmällä sinne loppukaneetiksi... Joku roti sentään sillä, mitä minäkin suostun käsistäni päästämään.
Jännittävintä eilen oli oikeastaan postiaasiointi; en tod. voinut perjantaina enää ottaa 8.4 kg painavaa omituisen mallista laatikkoa hoteisiini, joten päätin noutaa sen eilen. Hepuloin, kukahan mahtaisi olla vuorossa ja JEEE – nuori, roteva, komea normitaksokuski. Minähän heti puhumaan kirjoista, sarjiksista yms. sekä pyytämään suoraan, voisiko hän tulla ihan Itelliaanoon asti avittamaan valtavan paketin noutamisessa. Kaveri lupasi heti, ilman mitään sen kummempaa märehtimistä. Siinä sitten kälättelimmekin koko reissun, puhuimme pashaa ja hän tod. kantoi paketin melkein kotiovelle asti. Hienoa, minä sanon! Kiitos, nuori mies, oli oikein mukava. Eikä ollut pahan näköinenkään ;D Wanhan silmä(kin) lepäsi *hör-hör-hör*. Niin, sitä pakettia en uskaltanut eilen vielä aukaista. Kun oli niin hemmetisti iltakiirusta. Että tänään koittaa The Hetki. Sitten minä ilmeisesti huudan tai jotakin – minua on jotenkin peloteltu jo valmiiksi. Minä toivon Teräsmiestä, minun tuurillani siellä on Peräsmies. Minä toivon Kapteeni Kirkiä, minä saan Kapteeni Kangen... itse asiassa se olisi aika hieno juttu =) Minä tulen kyllä rapottamaan, mikäli asia on niin merkittävä ja tähdellinen! (ja jätän myös sanomatta mitkä muut kapteeni K:t tässä tulivat mieleen, annetaan jo tämän jutun olla, jookosta?)
Tänäänkin on käytävä päivällä tuossa Pazilan kirjastossa. Ihan pikapyrähdys vaan ruokiksella. Käyn viemässä yhden jutun... semmoista tavallista outoa toimintaa olen saanut taas tämänkin viikon kasattua lähes täyteen. Joka päivälle on melkein jotakin, tärkeää tai vähemmän tärkeää. Näköjään pääasia, ettei jähmety. En minä kyllä ehdi jähmettyä, mutta koivet kyllä jäykistelevät jo yhden työpäivän jälkeen aika pahasti. Samoin selkä ja niskat, argh!
Sittenhän se onkin taas mömelöiden, kaffen ja muun aamutärkeän aika! Jep, ei meitä muruilla ruokita, ne on piltsut jotka elättelee...*hyräilee tär.. eikäku törkeänä*
POLKA, JOLLE AAMUPALA TARKOITTAA KOURALLISTA MÖMELÖITÄ KAFFEN KERA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti