Teen vain oman työni, mutt sen teen mä vuoksi senttien. *sairaalloista hekotusta* Heti on rapottava, että osiksesta alettiin eilen jo tiedustaa ihan vakavissaan. Että joko heti vaiko kohta vai vasta vuoden vaihteessa :O Kas, lomia on hitosti pitämättä ja ne pitäisi käyttää ennen osiksen alkua pois. Samalla saisi lomarahat :D Hah, en pistä pahakseni, en ollenkanas. Sovin Upon kanssa, että asiasta olisi palaveros mahd. pikaisesti. Tänään soitan avustuksenlaskettelijalle, josko hän laskisi sen tarkemmin eli kuinka paljon joudun olemaan töissä saadakseni mahd. paljon lovvoa! Lomista ikävämpiä uudisointeja; saan kyllä täydet lomat, siinä ei mitään ongelmaa. Mutta se loma kuluu sitten niin, että jos olen 2 pvää lomalla, menee koko vko... *hmph, aina minua rangaistaan*. Irtopäiviä ei taas ole lupa pitää. Että semmoinen ohjeistus. Luvattiin se kirjallisenakin, mutta ei lähtiessäni ollut vielä tullut. Eli ihan hatusta vetäistynä vuoden vaihteessa. En usko, ennen näkemääni – tahtoo rahat tilille ja silleensä ennenkuin uskaltaa riehua lainkaan. Mutta kenenkään mielestä tämä ei kuulosta hullummalta, vähiten tietenkään minun. Ja te lukijathan myös tunnette minut siitä, että jo keskiviikko alkaa mennä yli kestokykyni rajojen. Eli mahd. 3 pvää töitä, 2 pvää vapaata jne. Siitä siis lähdetään, ainakin alkuunsa ajatuksena puhumaan.
Matalalentoa mennään taas duunien puolesta, aivan hemmetinmoinen kiirus ja häslinki. Kaikkea täytyy tehdä, mieluusti yhtä aikaa ja pitää vielä mielessäkin muutama asia, nimi ja hoidettava juttu eli missä vaiheessa mitäkin on menossa. Eipä ihme, että olin jo eilen rättipoikki. Tähän kun lisää sen, että taksoa on odoteltu aamuin-illoin yli 2 x 20 min. eli välillä melkein tuntikin vuorokaudessa, aiheuttaa se jo melkoista särkyä selkään, koipiin sekä jumalattomia kramppeja. Argh. Enkä minä jaksa enää edes valittaa nuista taksoista, prle, ihan turhaa. Mitään ei tapahdu kuitenkaan – syytetään ruuhkaa, ”koneen” virheitä tms. Koskaan kukaan ei ole tehnyt mitään väärää eikä odotuksia tai unohduksia hyvitetä mitenkään. Joten turhan suap taas pyytämättäi...
Tänään – kumma kyllä – ei olekaan tiedossa postikeikkaa. Vapaa ilta, hyvin harvinainen torstai siis. Ilmeisesti kaikki j-markkinoille tarkoitetut opukset ovat jo ilmestyneet. No ainakin melkein kaikki. Jestas, kyllä niitä onkin... OK, on niitä vielä tulemattakin, mutta nämä ns. syysuutuudet on öbauttia nyt luettu, odottavat käsittelyä tuossa tai kirjastossa noutamista.
Kulutan illan pakkoruiskussa, muonaa laatien sekä kauppalistaa tehden. Johan siinä on ihan tarpeeksi hommaa meikäläiselle. Joku saattaa käydäkin, itse asiassa melkein toivon, että ei! Hörhö soitteli nimittäin ensimmäisen kerran (pitkästä aikaa) jo alkuviikosta yhtenä aamunkähmeenä ja sitten pariin otteeseen myöhemmin. Piti tulla sinä-ja-tänä päivänä klo se-ja-tuo eikä vaan näkynyt. Arvasinhan minä sen, soitti keskellä yötä ja kertoi vasta heränneensä, pyyteli anteeksi ja sen semmoista soopaa kuten aina. En nyt oikein jaksaisi, en ainakaan loppuviikosta siis, kuunnella sitä selittelyä, sepustamista ja paashaa. Eri asia, jos on lomaa tms. Voisi vähän vaikka kupitellakin ja kälättää itsekin, mutta ei viikolla eikä varsinkaan tänään. Ei kertakaikkiaan jaksa! Olen todellakin tullut wanhaksi sekä lisäksi raihnaaksi. Antisosiaalinen olen ollut aina.
Raihnas ja wanha ei muuta nyt kaipaakaan kuin kaffetta ja kipumömelöitänsä. On tämä aika pirullista, kun mömelöiden voimalla teen ne työt – kaikki. Illat sitten menevät leppoisasti särkyjä kuunnellen. Tosin sain nyt vähän vaffempaa toista lääkettä kokeiltavaksi, täytyy huomenna tosi pahojen särkyjen ollessa päällä kokeilla sitä(kin) uudestaan. Se on ennenkin ollut käytössä, mutta eri vahvuudella ja päivälääkityksenä. Toivottavasti siis toimii yötä vasten otettuna. Mutta siitäkin minä tulen rapoamaan, en säästä teitä miltään likaisilta ja vastenmielisiltä yksityiskohdilta, en toki! Enää...
POLKA, TUO LIUKAS LUIKKU!
PS: Olipa eilen upea syysmyrsky, hienoja salamoita ja jyrinää, katuvalot pimenivät ja puisto... jesh!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti