olo voisi ehkä olla himppasen parempi... Sain eilen jopa syötyä, illallakin vedettiin karvamöllin kanssa puokkiin donarisaladoa. Siis sehän tarkoittaa obligatorisesti sitä, että kissa huutaa niin kauan, että saa lähes kaiken fisun ja meikäläinen pureksii vihreät lehdet ja pari palaa kalaa >o< Kissanelämää :D Sen jälkeen söin vielä pari suklaakeksiä, niin muuten edellispäivänäkin. Olisiko tässä empiirisen tutkimuksen tulos: paha olo ja kuvotus paranee syömällä suklaakeksejä, siis suklaahippukeksejä? Sisko tässä ainakin totistaa.
Töitä riittää, Varastolla siis. Ihan riittävästi, suorastaan hemmetisti oikeastaan. Eilenkin tehdä vängersin lähes ilman taukoja taas ja vaihteeksi. Huh, ja sen huomaa. Kotona innostuin taas roilaamaan netissä. En muuten edelleenkään ymmärrä näitä tutkimuksia, missä kysytään montako kertaa käytät internettiä viikossa tai päivässä. Höh, kone avataan aamulla herättäessä ja suljetaan illalla nukkumaan mennessä – siis kun ollaan kotona. Töihin mennessä se avataan aamulla herätessä, suljetaan lähtiessä, avataan töihin tullessa ja suljetaan lähtiessä ja samoin taas kotona. Miten niin montako (!) kertaa, tämä ei jaksa ymmärtää, ei muuten jaksanut Belgakaan.
Netistä näyttää saavan hupinsa Varastokin. Herra Isoherra lähetti paimenkirjeen siitä, että joku oli sanonut jotakin Naamatussa – jotain epäsopivaa Varaston työntekijöiden pätevyydestä tms. Ziis *muahhaahah*, onneksi EN ole sinne helvetinkoloon sentään itseäni tunkenut! Siitä minua ei sentään voida syyttää, vaikka kaikesta muusta kyllä syytetäänkin. Kälminä ajattelin välittömästi tehdä jonkin vekkulin vastaiskun. Ja te työkaverit, jotka tänne eksytte: minä tiedän, että te käytte täällä! Minulla on vakoiluttimia, joita te ette näe – nih kerta ;) Turha luullakaan, että olisitte niin viattoman vakuuttavia!
Muuta? No ei niin yhtikäs mitäkänäs. Tänään on käytävä postiasioilla, on paljon noudettavaa ja jotakin vietävääkin taas. Onneksi taksopoikkeaminen onnistui ilman ylimääräistä rikeeraamista, olisi voinut olla lähellä mennä hermo... Olen ollut lievän krantusti puhuteltava tässä jokusen viikon. Sairaana, kipeänä ja särkyisänä ei ole kuulkaas kivaa olla pakkotöissä. Ja jos sanallakin jotain vähäsen valitan, alkaa yksi jos toinenkin kertoa ”miten kamalasti tuo olkapää särkee, kun tuli haravoitua viikonloppuna”. Perkele, minua särkee kahdeksatta vuotta selkää niin, että koivista menee tunto ja huudan ylösnoustessani! V*ttuako minulle valitatte, menkää lääkäriin!!!
Josta tulikin oudosti mieleen, että joitakin on harmittanut ja hirvillä on varmasti ollut mukavaa! Olisipa minullakin, siis tarkoitan tietysti mukavaa – edes joskus. Ai niin, pitäisiköhän sitä sijoittaa joku lomanpoikanen johonkin väliin tässä kuussa vai kehtaisiko säästellä? Tekisi mieli syö...juod.. nauttia vaikka illallinen ,D
Menenkin miettimään tästä, kera törk.vahv. kaffen, kärtsättyjen leipien, hjuiston, domadin, sjinapin, basiliskon ja tandoor masalan. Sen jälkeen vitamiinojuomat ja kourallinen mömelöitä – jo tuolla klo 10.00 asti pitäisikin jaksaa, tällä ruholla meinaan! *terveiset vaan Mr V:lle ja Laardiperseelle*
POLKA, JOKA EI OLE LAARDIA NÄHNYTKÄÄN *muhahahaaaaaaaaaaaaaaaah*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti