Mistäkähän tänään aloittaisi valitusmärinäväninänsä, ehkä taas kylmyydestä. En todella olekaan ainoa, joka on siitä kärsinyt. Kun soitin huoltoon, ei tullut sen kummempia kommentteja kuin että kaverit tulevat katsastamaan patterit. Mutta kun tulin kotoon, täällä ei ollut käynyt kukaan. Ei – kylmettimelle ei ollut tehty mitään, sen tekevät toiset miehet. Mutta ei ollut käynyt huoltokaan. Siinä postia tsekatessa luukku kolisi uudestaan ja hain mainokset, niin siis luulin. Kas, olikin huoltoyhtiön tiedote, että keksiviikkona käydään talojen kaikissa kämpissä mittaamassa lämpötilat! Jep, eli jossain siis on todellakin jotakin vikaa enkä minä vaan ole kuvitellut omiani. On muuten mukava tietää tämäkin. Siis ettei se ole luulotautia...
Sen sijaan omisarvis varmaankin on sitä mieltä, että minä olen luulotautinen. Parisen viikkoa sitten laitoin meiliä ja pari kysymystä ja kommenttia hänelle. No, JO nyt oli tullut vastaus. Pääsisältö oli, että mitä ihmettä minä häneltä oikein haluan; selkääni hän ei pysty ehjäämään eikä fibroa parantamaan. Jestas, että kilahdus oli taas lähellä. Minä haluan vain sellaiset lääkkeet, että tulisi edes kipujen kanssa jotenkin toimeen – en minä muuta. Lisäksi minä haluan kokonaan eläkkeelle, mutta sehän on toki pidempiaikainen projekti. Mutta tuo asenne oli jotenkin tyrmäävä. Mitäs lääkäriltä nyt yleensä halutaan? Mielellään vaikka ihan muutama ylimääräinenkin verikoe eikä pelkät normitestit – ei sanaakaan niistä. Ei myöskään lääkityksestä, josta laitoin pitkän selvityksen. Voi emälän kevät, minen jaksa enää. Onko ihan pakko mennä eräälle tietylle lääkärille, jonka nimeen kaikki vannovat? Kun en vaan jaksaisi taas ottaa koko historiikkia esille jne.*huokaus* Kai se on pakko ja maksaa sekin itse, tulee aika kalliiksi...
Muutoin työpäivä oli taas todellakin työpäivä. Matalalentoa ja jo torstaina jätettyjä hommia, vaikka niitä ei pitänyt olla. No mitäpä minä, tein pois nieleskellen ja kiroillen. Selkä on aika pahana, niin pahana, että hiinä-ja-hiinä etten lähde jonnekin vastaanotille. Täytyy vaan miettiä minne! Kävellessä, istuessa, kaikkea tehdessä pitää olla suorastaan äärivarovainen, ettei vaan tee äkkinäisiä liikkeitä. Lisäksi lonkka kuttuilee tavanomaiseen tapaansa – sitä se on tehnyt jo jokusen viikon. Mistään ei ole mitään apua. Onneksi on olemassa The Final Solution, jota ajatellen meneekin taas seuraava yö hyvin... Nukkumisesta ei ole juuri tietoakaan - työpäivinä ja niiden jälkeen olen niin väsynyt, että itkettää.
Muuten, tuli selailtua uutisia ja voiko olla mitään v i e l ä turhempaa uutisointia? Ja maanantaina, hmmm, meidän työarvauskuollon mukaan kyseessä on krapula!
No ehkä kaksi hyvääkin asiaa, kiitos taas syntymäkotikaupunkiini – on siellä aika kivoja ihmisiä :) Täällä tullaan olemaan ilahtuneita eräästäkin lähetyksestä! Lisäksi sain erään jutun eteenpäin, josta kiitos ihan muulle taholle, mutta edelleenkin Puukenkämaahan ihan muuten vaan terviisiä ja kohtuullisen reipasta vilkutusta ja peukutusta! :D
Jotakin hyvääkin siis eiliselle – muuten olin kyllä maassa kuin... ei pysty kuvailemaan. En jaksanut enkä kyennyt tekemään mitään. Ruokakin on joko kivijäässä tai nahistunutta, sillä nyt eletään perjantaihin asti. Onneksi on kaffetta ja mömelöitä, en minä ilman pärjäisi. Lisääääääää!
POLKA, HÄN JOKA ELELI YKSINÄISENÄ KAIKKI ELÄMÄNSÄ PÄIVÄT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti