Jatkaakseni vielä eilisestä – kylmetin siis on raato ja kaikki viileää vaativat tavarat on roudattu parvekkeelle. Hieman ongelmia tuottaa vain se, että on vähän liiankin kylmää. Pakasteet ovat siis ok, mutta maito oli lievästi sanoen tönkköä ja juustokin melkoisen kovaa. Mutta hätäkös tässä muuten. Ketuttaa vain aika lahjakkaasti! Soitin eilen huoltopäivystykseen tietäen kyllä, ettei sieltä viikonloppuna apua saa. Ajattelin vain, josko kaveri voisi jättää viestin ma-aamuksi. Ei, ei kannata, kannattaa itse soittaa aamulla. Just, eli tieto ei kulje päivystävältä huoltokaverilta itse konttooriin. No, se olisikin ollut ihan liikaa pyydetty! Pakastin ja jääkaappi on nyt huolella sulatettu ja suurin osa jopa puunattu, laatikot pesen vielä tuossa muun tiskin ohessa. Kovasti toivoo tämä, että saisi uuden, mutta pelkään, että ehjäävät vanhaa... ei helkkari se pidä kylmää kuitenkaan, jollei myös tiivisteitä vaihdeta jne. *huokaus*
Belga kävi eilen lounaalla, tarjolla fisuwokkia ja jälkkärinä rahkapiirakkaa. Ei pahaa, ei yhtään. Sain lisäksi sovittua eräälläkin tavalla myös sen, että PC, patja ja muut isommat vermeet siirtyvät autolla uuteen asuntoon. Ettei sentäs tarvitse taksolla ajella... Muut kamat hän lupasi viedä hissukseen pari kassillista kerrallaan. Eli muuttoa kestää jokusen viikon ajan. Reissu tai pari aina silloin tällöin, sopivina päivinä. Hyvältähän sekin siis näyttää, kaikkinensa. Yhtä ja toista perustarvetta uupuu, mutta ehkä niihin paneudutaan sitten asia kerrallaan. Kun nyt ensin saa kaikki tavaransa sinne ja itsensä, eiköhän sitten ala niitä tarpeitakin ilmestyä ;)
Huominen Varastopäivä alkaa taas ahittaa eli paljonko on ehditty jättää sinne odottelemaan. Toivon kovasti, että muut olisivat lukeneet sen Upon ohjeistuksen viedä poissaolopäivinäni teetettävät hommat muualle – tosin epäilen, että näin ei ole käynyt. Minähän en sitten muuta taas voi, kun paiskia hommia ihan sairaaksi asti. Nyt on nimittäin todellakin niin, että lauvantaina ja sunnuntaina on himppasen parempi olo, ei hyvä, mutta kuitenkin. Ei niin hemmetinmoisia särkyjä kuin normityöpäivän jälkeen eli pystyn jopa tekemään jotakin kotihommia ja kirjoittamaan. Kunhan vain otan hissukseen eli hommien välillä relaan häpeämättömästi. Aivan – harva lukija varmaan ymmärtää tilanteen, mutta esim. imurointi sunnuntaisin kestää aika pitkään siksi, että välillä on pakko tauottaa. Selkä ei vaan kestä, eivätkä koivet. Alkaa vihloa niin maan perusteellisesti. Samoin pitkällinen seisominen hellan tai tiskialtaan vieressä on selälle ja koiville pahaksi... niin on muuten liika makaaminenkin :) Joten ei ole hyvä ikinä enää, vaikka millä ja miten troppaisi. Pahimpia ovat kuitenkin työpäivän jälkeiset illat, jolloin olen täysin heinän tökkäisyllä kaadettavassa kunnossa.
Eli tämä päivä vielä kaikkine kotihommineen ja huomenna ropottamaan taas täysillä. Käks. Riipaisin juuri särkymömelöt, joten kohta pääseekin sitten touhuamaan greippaasti – hmph...
Päivän slogan: Vain otettu lääke aiheuttaa sivuvaikutuksia!
Päivän biisi: Sunnuntaiaamun kadut
Luettua: Ari Väntänen – Michael Monroe, ihan peruselämäkerta. Ja suositan muuten lukemaan, ei ollenkaan paashempi selvitys poikain bänditouhuista, musiikista, keikkaelämästä ja kaverin henk.koht. mielipiteistä. Melkoinen tiiliskivi, muuten. Tero Järvinen – Narupöksykansaa. Hjoo, mitäs tästäkin... ikuinen poikamieslääkäri etsii naista, mutta pettyy jatkuvasti. Palaa juurilleen maaseudulle ja alkaa elellä tädinperintönä saamallaan mökillä. Hmmm – pohjalaisia kansanviisauksia vanhempien miesten suista, hiukka omaa humputtelua ja katumuksia sekä paluuta perusasioitten pariin. No, en vain itse suosi tämän tyyppistä viihdettä, joku voisi pitääkin. Jere Laine – Pako, suomalaisen YK-miehen ja serbitytön uskomaton tarina. Kaveri on rykäissyt opusta aikaisemminkin ja tässä pistelee silmää sama vika: pahat kirotusvihreät, joita meikäläinen inhoaa. Lisäksi tarina (totuuspohjainen, sanotaan) jotenkin mättää, myös kielenkäytön osalta. Tunput käteen, sorry vaan! Tämä ei ole vakuuttava muutoin kuin osittain lähihistorian, saunomisen ja kaljanjuonnin osalta ;> Huuto yössä – rikosnovelleja. Läjä lyhyitä novelleja, jotka kirjoittajat ovat tehneet tiettyjen annettujen perustietojen pohjalta. Hyvin erilaista jälkeä siis löytyy; erilaisia ratkaisuja ja syitä kaikkeen. Epätasainen toki, koska kertojana on näinkin monta tyyppiä, on perinteisempää ratkaisua ja vähän oudompaakin varitaatiota. Hauska omalla tavallaan, mutta onneksi tämä on todella ohut opus. Pidempää tätä ei olisi tod. jaksanutkaan.... Kertakäyttöideana kelpoinen. Liza Marklund – Vastalauseita. Tekijän nimi ei jätä ketään kylmäksi. Kaikilla on hänen kirjoistaan ja kirjoituksistaan mielipide, joko puolesta tai vastaan. Dekkareissaan hän on tarjonnut jännityksen ja äärimmäisten tapahtumien lisäksi aina myös yhteiskunnallisen näkökulman asioihin. Muissa kirjoissa taas on käsitelty naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tässä kirjassa on koottu tekijän lyhyitä kolumeja 25 vuoden ajalta. Ne ovat ilmestyneet eri lehdissä, eri aikoina, mutta johtavat ajatukset ovat pysyneet samoina. Marklund ei ole tinkinyt tippaakaan omista mielipiteistään ja onkin joutunut sen takia välillä hankaluuksiin eli suositan, vaikka ärsyttäisikin! ;) Maija Haavisto – Hankala sairaus vai hankala potilas, Tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista. Sairauksia, jotka ovat useimmiten huonosti tunnettuja, vaikea tunnistaa, usein väärin diagnosoituja, kysymyksenalaisia tai muuten väärinymmärrettyjä. Osa näistä on melko yleisiä ja periaatteessa lääkärienkin hyvin tuntemia, mutta silti ne saatetaan diagnosoida väärin, osa on myös alidiagnosoituja. Osasta taas kaikki lääkäritkään ovat tuskin edes kuulleet. Kirja on informatiivinen, asiallinen ja välillä lievästi kriittinenkin tietopaketti sairauksista, niiden oireista, mahdollisista syistä, diagnooseista sekä erilaisista hoidoista. Lukekaa, suositan lämpimästi! Pitkänen & Sutinen – Värssyjä sieltä ja täältä, Hiski Salomaan elämä ja laulut. Hiski Salomaa oli paljon muutakin kuin hassulla nenä-äänellä Tiskarin polkkaa lauleskeleva kuplettimaakari. Tämä elämäkerta kertoo nuoren miehen lähdöstä Kangasniemen pitäjästä Ameriikan kultamaille etsimään elantoansa ja mielekkäämpää elämää. Aatteen miehiä, hyvä elämäkerta, ulkoasu mainio – suositan! Ja tässäpä vähän eli osa luetuista, osa jätetään myöhemmäksi ihan kiusallakin. Ja muistutan, että osa näistäkin ja paljon muuta on esillä siellä jossakin paremmin, asiallisemmin sekä laajemmin ulostuotuna! :D
POLKA – HÄN JOKA KUUNTELEE FREUKKAREITA JA NOSTALGISOI...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti