Ei sitä samperin Toivoa ole vieläkään näkynyt. Jos joku tapaa sen, kertokaa, että Polgara on kysellyt perään - siis että missäs sitä ollaan oltu?!
Tähän aikaan muut menevät nukkumaan, minä nousin keittämään kaffetta. Luin aika myöhään ja sitten Vincentillä oli kalkkuna-asioita ja kun en heti noussut, alkoi kuulua kuivien lehtien rousketta. Tässä toimistoviidakossa on kasveja, jotka pudottavat viikon aikana aina muutaman lehden tuonne laatikostojen taakse. En saa niitä pois kuin pölkkärillä ja tuohon toimeen en jaksa viikolla antautua. Joten Vincent sitten natustelee niitä - ja myöhemmin puklailee. Pakkohan se oli kalkkunoida Vincent. Ja klo 2 tienoilla oli vielä paljon valoja, ihmiset siis joko olivat menossa nukkumaan tai jo hereillä. Aina kuitenkin jossakin lähitalossa näkyy ainakin yhdessä ikkunassa valot. Ei tarvitse yksin valvoa. Eikä tässä nyt haittaa, kunhan lokittelen ja painun uudestaan nukkumaan. Sitäpaitsi Yöradion parhaat jutut ja biisit kuulee juuri näihin aikoihin...
Eilinen päivä meni todellakin lötkötellessä, melkein ainakin. Hilasin kyllä itseni suihkuun ja hiuspyykille sekä laitoin oikeaa ruokaa. Seurustelin tunnin-pari Kummisedän kanssa. Muuten istuin koneella, luin ja makoilin, taisin nukkuakin välillä sellaisessa puolihorteessa. Ei paha. Särki, mutta maltillisesti - jos liikkui hyvin hyvin varovasti. Säästelen tässä aamulääkkeitäkin, kun on pakko käydä asioilla tuossa aamulla eli ajoitan mömelöiden toimimisen siihen yhteyteen. Kun en tahdo turhaankaan niitä napsia. Lievää särkyä kestää kyllä kotona, jos tietää, että pääsee halutessaan pitkällensä.
Huomasin, että jos olenkin jatkuvasti kotona, voisin jopa katsella silloin tällöin idioottilaatikkoa. Edellispäivänä ja eilenkin se käväisi auki... hmm... ja tänäänkin pitäisi ainakin tsekata yksi ohjelma. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että tulen aivan hyvin toimeen ilman TV:tä ja HS:a - kumpikaan ei kiinnosta eikä ilahduta. Mutta jos joku veisi tämän matolaatikkoni ja katkaisisi laajakaistayhteyden, olisin pississä! Minussa ilmeisesti elää pieni tirkistelijä, joka haluaa lukea toisten isommasta tai pienemmästä elämästä. Toisaalta, aina välillä käy mielessä asia, joka on pakko tarkistaa ja helpointa on silloin yleensä kuukkeloida. Kerran jouduin Kummisedän kanssa veriseen riitaan, johon löytyi tietysti vastaus netistä. Mutta - Kummisetä ei uskonut vastausta, ei sitten millään. Ei usko vieläkään. Olen varmistanut asian parilla soitollakin - ei mene perille. Miehet ovat pirullisen jääräpäisiä ja ainakin tuossa asiassa Kummisetä on samanlainen kuin veljensä.
Veljensä W. eli entinen mieheni, nykyisin vainaja. Olen tässä käynyt pientä taistoa, pitäisikö asiasta tehdä aivan erillinen lokitus. Taustoituksen takia siis. Tässä olen vähän joko-tai -tilanteessa. Kuolinpäivästä tulee kohta 3 v. eikä asia ole vieläkään unohtunut. Varsinkin juuri tähän aikaan vuodesta se käy mielessä useamman kerran päivän aikana. Mietin vielä asiaa. Olisi W. kyllä vähintään sen arvoinen. Ongelmana onkin se, että on niin paljon kerrottavaa ja kuitenkin ehkä liian vähän sanottavaa. Asia jää vielä siis hetkeksi harkintaan - kommentoidakin saa.
Tänään voisikin heittäytyä paheiden puolelle ja nauttia alkoholipitoisia tuotteita. Mikäli näin on soveliasta ja muiden asiaa koskevien osapuolten toimesta onnistuu. Viinassa on se hyvä puoli, että särky lannistuu melko mukavasti. Josta tulikin taas mieleen tiedottaa, että nyt Hörhö sitten pääsi Katkolle. On luvattu paikka ensi viikon maanantaihin asti, mutta jatkosta ei taaskaan ole tietoa. Vain yhtä paikkaa on tarjottu eikä hän haluaisi sinne. Ymmärrän senkin, hän on aikaisemmin ollut siellä. Vetoinen puutalo Middle-Of-Nowhere, pirullinen johtaja, hirmuiso hoitomaksu... Mutta kun muualle ei oteta siksi, että elimistössä THC-taso nyt pysyttelee lievästi korkeana varmaan pari kuukautta ,> Nyt yhtenä vaihtoehtona olisi ilmeisesti kuitenkin 2 - 4 vkoa Katkon toisella puolella, joka olisi parempi vaihtoehto. Tosin sieltä on niin kovin helppo kävellä ulos, kun alkaa ketuttaa. Ja Hörhöähän alkaa, ainakin rahapäivän lähestyessä. No, saapahan itsensä ainakin vähän parempaan kuntoon ja ehkä joitakin viranomaisasioita hoidettua. Ja miksi hitossa minä hänestä huolehtimaan, olisi omissa asioissakin ihan tekemistä!
--------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - mullakin on asioissa hirveesti tekemistä! Eilen mamiska naureskeli mulle, ett mä vaan vaihdan asentoo tossa soffalla. Ehei, en mä ihan koko ajan nuku. Pitkät ajat mä meditoin ja mietiskelen sekä suunnittelen. Sitte mä tiätty autan mamiskaa safkan duunaamisessa - siinä on tosi tarkkaa hommaa ja se viä aikaa. Ja sitte mun pitää juosta parit hepulitki päivän aikana. Ja kaikkee. Et kyllä on kissalla hommii. Ja postin tulo pitää tarkistaa. Ja jos joku tulee käymään, kassit ja reput pitää tarkastaa. Nii ja ihminen kaa, vaiks olisiki tuttu. Ei sitä koskaan tiedä, millon kissii meinataan huijia! Pahus tota mamiskaa, se on vähä liian tarkka. Toi viidakkojutskaki. Mä luulin, ett se ei hiffaa mitää. Nii ja sitt se eile hiffas yhe piäne merkkausjutun, joka on jo hirmu vanha, ainaski monta viikkoo... Se pimahti vaa iha vähä eikä mulle suoraa ollenkaa. Sen verran fiksu. Luulee, ett mä en muista. Kyll mä muistan. Me riideltii siitä, saanks mä hyppii kirjahyllyssä vai en. Ei, en mä kirjoja merkannu. Ku yhden sänkytyyny silt puolelta, mitä mamma ei ite käytä. Eikä se ees haissu - mutt mamiska haisto ja näki väristä, pahus... Liian tarkka emo mulla! Mutt muute on tosi kliffaa ku se on himassa! Mä voin mennä purisee ja rapsutettavaks millo mä haluu. Nyt just mä en haluu. Mä sain kalkkunaa ja nyt mä meen baseen taas ottaa aamu-unkot. Se on aamusin talon rauhallisin mesta.
Täss ois niinku ohjeet siitä, miten tällasta raskasta työtä tekevää kissiä pitäis kohdella, nääs. Apuva - nyt mamiska taitaa hermoo. No, ei kai, eihän? Mä oon niin hurmaava, ett ei mulle saa eikä voi hermota! Se on purrrrrrrrrrrtorstaita kaikille sitte taas - mä lähden goisaa!
---------------------------------------------
Äh - jos Vincent aikoo pyytää tuollaista kohtelua, on harkittava uudelleen sitä, kuka elättää ja kenet. Ja kuka "saa" käydä töissä. Minusta sopisi hyvin, että tuo vahtikissa elättäisi minua, oikein hyvin! Voisin jopa laittaa ruuan tarjolle siitä hyvästä tuolla tavalla!
Päivän slogan: Ihmiset, jotka luulevat tietävänsä kaiken, ärsyttävät meitä, jotka tiedämme kaiken!
Kesken oleva kirja: Thomas Müller - Ihmispeto
Päivän biisi, joka äsken soi radiossakin: Love Street
TOIVORIKASTA TORJANTAITA KAIKILLE - JA HEI - JOS NÄETTE TOIVON, MUISTAKAA KERTOA ASIASTA MYÖS MINULLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti