Aika hyvin maattu, sano! Eli eilinen päivä meni todellakin maatessa, joko nukkuessa tahi meditoidessa peiton alla. Lisäksi oli lämmintä, joka oli minusta myös kovinkin mukavaa. Särkyihin se ei vaikuta yhtään mitään, mutta eipähän palella jatkuvasti. Eli mitääntekemätön päivä, ahittaakin alkoi. Varasto nimittäin. Suunnittelin jo jopa lähtemistä sieltä. Kyllä minä sen karenssiajan eläisin... mutta toisaalta voisihan sitä tehdä jotakin, että saisi itsensä ulos sieltä. Lähinnä hankkia mittavia sairaslomia. Nytkään koivet eivät ole kunnossa, ei varsinkaan oikea. Lonkat ja selkä särkevät jatkuvasti. Mutta kun, sille omisarvikselle ei saa aikaa enkä minä luota näihin Arvaustalon muihin hyypiöihin, ne eivät ehdi lukea edes sairauskertomusta, ei edes esitietoja. Minä voisin syöttää sinne ihan mitä tahansa, jos huvittaisi! Hmph.
Ja jos jotakin positiivista, HS ilmineerasi kevään kaunokirjat sekä tietokirjat. Ei paha, nämä listat on hyvä pitää sopivasti esillä taas jonkun aikaa. Prleen HelMet ei ole taaskaan päivittynyt. Ilmeisesti sitten ei ole päivitettävää... Varauksia on vain 8! Hävettää. Eilen olikin pakko tarttua oman hyllyn antimiin välillä, kun nuo kirjastosta raahatut opukset eivät juuri tuolloin kiinnostaneet yhtään. Ei, hei siis, onhan toki siellä ihan luettavaakin tavaraa, mutta niin asiapitoista, ettei sopinut eiliseen lötkötysfiilikseen yhtään!
Tänään taas kaikki pakkotoimet, yöks. Ei yhtään huvittaisi nyt mikään, se sunnuntai-ahi jatkaa eilistä kulkuaan ja vain pahenee. Jos huomenna särkee yhtä rutosti, vääntäydyn Arvaustaloon valiten sopivan uhrilekurin. Prle, kun en muista, keitä pitää välttää! Pari on nonseleerannut fibron (no, olen kyllä valittanut yleensä jotakin muuta), yksi pitää minua väärinkäyttäjänä (menin uusimaan reseptejä....), yksi luuleen minun flöittaavan (vrt. fibro) ja kyseli, kaipaanko aurinkoa – no en oikeasti kaipaa! Prletto, että sekin kävi ketuttamaan. Minähän inhoan kuumaa ja suoraa aurinkoa yli kaiken, se ei käynyt taas tämän trin pirtaan ollenkanas.
Ai, että mitäs tänään syötäis! Nuo tuota, perunoita, sekoisia vihanneksia, donaria ja silliä. Jämistä tehdään pariksi päiväksi evästä. Eivät ole siis kummoiset antimet, kaupassa tarjonta oli niin kälyisen näköistä, että tuoreet vihannekset ehtivät viikossa pilaantua jo hyvinkin. Että kotomaisella tarjonnalla ja pakkasavitteella mennään. Donaria siksikin, että Vinski tarvitsee jo jotakin herkkua myös... juu, minä olen kilti, Vinski nukkui ainakin alkuyön jo jalkopäässä.
Kävin uusiounilla, tarjottiin sielläkin vain ahiunia, paskat!
Purrrrrrrve, kaiffat! Mami vissii melkee ainaskii on jo kavru, hei tiiätteks. Mä hirmu varovast kysysin, ett voinks mä goisii sen viakus ja joo, goisin. Nyt aamulkii. Mutt mä oon nyt kyll varovaine. Se lupaskii mulle kans fisuliinii, ku mä kert oon ollu kilti. Mmmmm. Mutt mun tarttee nyt kyll muistaa olla nätist. Sen hirveen haisuainee se laittaa vissii vast huamenn sitte. Ku se lähtee taas röihi, voi ku sen ei tarttis. Mäkää en taatusti tekis mitää torpsoi judekoi, ku se olis himas koko aika. Voisiks se sillee saada jotai pualustust? Ett jäis niinku himaa hoitaa mua, ku mä oon vähä tämmöne... mä oon vähä niinku erityiskissa. Hei, nyt mä haluisin mun aamukaakit, mamiiiiiiiiiiiih! Joo, se sano,ett heti ku se ehtii. Skrivaa ensi. Jep, mä ootan täsä, toi kuva on taas siält iipeist, myytävist tauluist se sano.
Kliffaa pyhist! Ei mamill, se ei diggaa.
Vincent, kohtalaisen kilti vaihteeksi, pahinta pelkään.
Päivän slogan: Miksi minun ei anneta olla, jos minä itse haluan?!
Päivän biisi: Laiskotellen
Luettua: Eero Pasanen – Kononen ja yövieraat, Kononen ratkaisee jälleen juomisen, syömisen ja svidduilun välissä. Tämä tykkää Konosesta, sellaisia kertalukemisen arvoisia opuksia kylläkin, mutta parempia kuin moni muu kotomainen. Että kelpaa tämä lukea lyhyenä dekkarina, varsinkin jos pitää Konosen habituksesta *virn*. Lisäksi omasta hyllystä yksi tiiliskivi, esitelty täällä aikaisemmin.
KÄYDÄÄN KIERROKSILLA, HILJAISILLA SIIS...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti