Kyllä eilen oli niiiin hankaavaa, että olin vähällä häippästä kesken päivän. Kyykytys oli pahimmoillaan, leidi K-P antoi tosiaan kaikkensa. Lähdin tupakalle ja kuulin, että hän on kovin ailahteleva luonne, välillä ihan ok:kin. Ehh, ettei pitäisi ottaa itseensä. Sviddu, kyllä otin, jos jotakin pistetään minun syykseni. Minun siksi, että mitään yleistä käytäntöä ei ole ja itse olen vain tehnyt samat asiat samalla tavalla eli osastolla vallitsee edes jonkinlainen yhteismitallisuus eräissä asioissa. Hän sitten ihmetteli, josko minä (tyhmänä) en "huomannut, että hän tekee AINA näin". Mistä minä sen olisin huomannut, jos hyyppää on tuskin näkynyt. Hän tuli osastolle jo ennen vuoden vaihdetta ja piti sitten melkein kuukauden lomaa, joten en ole pahemmin ehtinyt seurata tapojansa. Ja osaston tapa nyt vain on merkitä tietyt asiat konseptiin! Tiedättehän, oikolukumerkintöjen tapaan jne. Prle, ämmällä niistä tietoakaan, murrrr. Melkein jo kopieerasin ne hänelle ohjeeksi, mutta ajattelin sen vain ärsyttävän lisää. Pikku juttu, mutta svidutti silti. Varsinkin kun särky oli pahimmoillaan. Särky voi muuten saada aikaan vekkuleita raivareita, jos on aihetta muutenkin olla pahalla tuulella. Se mukavasti korostaa kiukun räväkkyyttä! Kokeilkaas joskus, kyllä lähtee.
Tänä aamuna sentään sai viipyillä sängyssä, vaikkakin hereillä. Perskeles, ylös sitten taas huonekaluista kiinni pidellen, kiroillen ja lengottaen. Lonkat ja selkä ovat niin kipeinä, että kävelen oikein vekkulissa kulmassa. Jos tämä jatkuu, maanantaina on pakko hakea edes ne kortisonipiikit joltain lantulta meitin Arvaustalosta. Sattuu niin, että silmissä salamoi (kulunut kielikuva, mutta totta). Eilinen roudausretki oli jo liikaa, nimittäin. Kun on jo koko viikon kipuillut, ei ”pieni liikunta” todellakaan ole enää hyväksi – eikä varsinkaan taksojen odottelu!
Muutoinkaan ei ollut kehumista missään; kirjastosta jokunen hölmö kirja, kaupoista ei mitään erityistä eli kehnoa tarjontaa – pettymys kaikkinensa. Sain sentään yhden kirjapaketin, pitää hakea se alkuviikosta. Tein Belgarionille thai-tai-kalaa ja kaffen kanssa söimme sitä leivaria, joka ei ollut sitten mitenkään ihmeellistä sekään eli lupasi enemmän kuin antoi. Lisäksi Belgan luennot ajoittuvat ensi jaksolla niin, että perstai-roudauksesta ei tule mitään. Tarkistamme vielä torstain tai sitten on siirryttävä vain takaisin lauvantaille. Ei siinä mitään, olen nyt vain tottunut pitämään lauantain täysin luppopäivänä ja maannut yleensä koko päivän sekä lepuutellut koipia... No, met katsomma ensi viikolla.
Tämä menee nyt lepäämään välillä, josko saisi vähän unta uudestaan *toivoo*. Hahaah – nukuin melkein pari tuntia oikealla kyljellä ja olipa mukavaa näkemistä tarjolla; minä olin Kurvissa jonkun kämpillä, odottelin kaveria ja – tietysti – dokasin. Olipa hauskaa. Alkaisikohan verottaa nuita varastoja tuolta, ans kattoo nyt. Jos oikein ahittaa, sihautan pari lonkeroa tuossa auki!
Sitten vaan päivän toimiin eli lepäämään uudestaan ja suunnittelemaan ruokailua ,D
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sanoin, mähä sanoin. Heti ku Poika tulee, kaikki järkkääntyy. Mä sain olla Pojan viakus eikä toi kehannu olla antamatta mulle jääfisuu. Sain aika ison biitin ja ahmasin sen heti. Sitt menin takasi siihe ja lötkähdin oikee leveeks, nii, ett Pojall jäi vaa kapee platsi sittaa. Mutt ei se sanonu mitää. Kyll se sitt on kilti, on. Mamikaa ei kehannu hätyyttää munt yhtää, mutt taas sill oli jotai karmeet haisuainet, jäks. En mä sen viakkuu viäläkää päässy – kyll se nyt on pitkävihane. Se sano vaa, ett ei osta eest uut sänkyy, ennenku se on varma munst. Mähä oon ihan varma tapaus! Nyt en tajuu.... sen sänky on ihan hyvä kissill (toim.huom. mutta ei ihmiselle, siis minulle)! Tommose kuva se taas on napannu iipeist, iha hirvee. Mäki meen goisiii, ku toiki kerta...
Kliffaa löördaagii ja heekkui kaikill!
Vincent, en tiedä, mitä tehdä sinun kanssasi!
Päivän slogan: Raivari päivässä pitää työkaveritkin onneksi loitolla!
Päivän biisi: It's A Hard Life
Luettua: Rauha S. Virtanen – Seljan Lumi ja Tuli, Chilen tapahtumia Seljan perheeseen liittyen 1970-luvulta. Harmi, miksi tämä ilmestyy vasta nyt, olisi ollut tarpeen jo paljon aikaisemmin. Toki muori luki ja piti sekä nostalgisoi kovastikin, mutta ei tämä yllä ensimmäisten kirjojen tasolle.... silti olisi puolustanut paikkaansa jo aikaisemmin. Nyt tämä kulunee enempi Selja-sarjaan jo aikanaan vihkiytyneiden käsissä, tai miksei uudempien ystävien käsissä. Hiukan jää kuitenkin omituinen maku koko asiasta =O
LEPUUTETAAN KAIKKIA PAIKKOJA *VIRN*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti