Ensin ajattelin kuitata tämän vain sillä, että PITÄKÄÄ TUNKKINNE! Sitten päätin tässä valvoessani, että jokunen sana eilisestä perkeleellisestä päivästä voisi olla paikallansa. Pääsette ainakin kommentoimaan *pahantahtoinen irv*.
Juu, kelli on 1.30 ja nukuin pari tuntia erittäin vahvoilla mömelöillä kipujen seassa velloen. Että se siitä, Varastolle tieni käy. Päätin kokeilla, kumpi voittaa – minä vai Varasto ja uskon sen loppumetreillä olevan minä. Sitäpaitsi, siellä on ainakin joku nostamassa minut pystyyn tai soittamassa erilaisia hätäautoja (PekkaNiska, pii-paa –versioita kaikkia värejä).
Nimittäin työtilanne on aivan järjetön. Katastrofaalinen. Ne prkeleet ovat katsoneet sisäisestä järjestelmästä, että olen lomalla ensi viikon. Jep-jep. Minä en nimittäin pääse ITSE sinne, samaan järjestelmään merkitään mm. anotut lomat ja sairaslomat jne. Että tietty taso tietää rottien tiet.... hmph.
Eilen tein niin hemmetisti hommia, että itseäkin hävettää. Eli tosi paljon, taukoamatta. Kiitosta ei tietenkään herunut, eihän nyt toki. Eikä se kissakaan kiitoksella elä, fisua ja raksujakin tarvitaan. Kuten myös Welhotar. Päätin siis näyttää, että Minä Itte kyllä selätän tämän kirotun Varaston tavat. Näköjään ei tule onnistumaan. Hetkeksi sain pöydän niin puhtaaksi, että ehdin putsata printterin ja sitten se alkoi taas. Massoittain papereita ja kaikilla tietysti kiire -> kuun loppu, minä lomalle, Upo lomalle jne.
No koivet alkoivat huutaa hoosiannaa jo aamulla. Mutta kun asentaa jalkansa aivan täysin suoraan, ei kipu nyt suoraan tapa (mutta melkein). Asento on kyllä outo ja omituinen, kävelen kuin Quasimodo ja harhailen seinustalta toiselle... Taatusti vekkuli näky – ja me tietyt varastolaiset nauroimme niiiiiiiiiiiin.
Kehityskeskustelu Upon kanssa sujui odotetusti eli yhtä pitkää kuin leveääkin. Lisäksi lupasin ottaa pari uutta ”pikku hommaa” kontolleni *korahdus*. Sain kuitenkin tehtyä myös pari esitystä, joiden hän lupasi jopa menevän eteenpäinkin eli konttorirottien lomitusjärjestelmän varmistus esim. palkkaamalla kiertävä lomittaja tai ainakin ns. takavarmistaja. Sekä yksi työ-työasioihin liittyvä asia. Ja hyvän pomon tapaan hän kertoi olevansa toki aina käytettävissä ja jututettavissa. Hmph, nähköön ken haluaa. Ihan hieno ja asiantunteva nainen virkaansa, toki. Mutta ei kovin... jämerä ja kova tietyissä asioissa, arvelisin. Että se siitä. Sen hän antoi ymmärtää, että The Virka ei tule minulle (tietenkään), mutta jatkossa olisi ehkä tarjolla (kymmeniä vuosia?). No, eipä tuo jättänyt kuin tauon paikan oikeiden töiden keskelle.
Kun sitten palasin jatkamaan hommia, tämä tietty esihenkilötaso istui kaffella (kuten pari kertaa päivässä pari tuntia kerrallaan) puhumassa ”työasioita” ja heittämässä henk.koht. kommenteja. Suuna ja päänä se eräs härra, joka ei edes tervehdi. Nyt hänellä oli aikaa juoruta ympäriinsä ja kehuskella itseään. Ai että ketutti, se ihminen on hjumanoidi – uskokaa pois. Minut koko tilanne sai melkein itkemään; sattui niin prleesti, pakko oli vain jaksaa ja nämä – teettäjät – pitävät kaffekutsujansa. Argh! Sain itkupotkuraivarin, nappasin rauhoikkeen ja häivyin Serkkuihin tekemään ostokseni ennen takson tuloa. Sepäs sattuikin olemaan minuutilleen ajassa, ulkomaalaisvahvistuksemme, joka ei välitä turvavöistä ja ajelee kuin pps. No, minä viis tahi kuus välitin, kunhan pääsin kotoon.
Ja kotona sitten vain lepuutusta, vihannespadan luontia, pyykkäystä ja lukemista. Tiedättehän, normitoimet. Ketuttaa kuni pientä oravaa. En ole vain keksinyt sopivaa kostoa, koska työnpaskahan ei tekemällä tuolla lopu. Liian hyvälle olen ehtinyt heidät yli parissa vuodessa opettaa. Että sellaista tänään!
Lisäksi voisin kertoa mm. Valion tuotteiden välttämisestä (suositan!) ja ns. vanhoista "ystävistä" – mutta pitäähän tässä olla väninä- ja vitutus- sekä morkkausemmettä huomiseksikin.
Niin että tämä menee nyt keittelemään päivän ekat aamukaffet!
Purrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Eh, tota, mami ku tuli, mä luulin son olevan sekasin. Se oli vähän sen näköne, melkee vollas ja käveli iha oudost. Sitt se känätti mulle, ett oonks mä kakkinu jonnekki =o No enkä, ku ihan laatikoll. Sitt se vissii vähä rauhottu ja alko duunailee safkaa. Mäki sain donarii puukist oikee iso biitin, ite se teki taas semmose donarileivän. Ne onkii hyvei, ku mull jää nii paljo aina, mmm. Juu, ei tääll mitää tapahdu. Poika vissii tulee käymää päiväll hakees jotai! Voi ku sill ois aikaa seurustell vähä munkii kans. Ois kauheeeeeeeeeeeeeen kiva >o< Jep, outoi kuvei toi on löytäny jostai....
Kliffaa keskintait porukoill!
Vincent, vanhin tosiystävä...
Päivän slogan: Kun tietää, että itsellä on riittävästi, on saavuttanut tarpeeksi!
Päivän biisi: Platypus (I Hate You)
Luettua: Tumppi Varonen – Sottopassaggio, ihan luettavaa tarinaa henkilöistä eri töiden parissa, ihmissuhteista, ja ihan oikeista töistä ,D Töistä irtautumisesta, romahduksesta, masennuksestakin jne. Kyllä tämän luki, mutta ei tässä nyt ihan mitään ihmeitä kuitenkaan ollut. Lisäksi normiannos Saarikoskea *pus*. Ja uuden opuksen aloitus, josta lisää huomenna.
PERKELE – VARASTOLLE LÄPI TULEN JA TULIKIVEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti