Tämä myöntää olevansa hullu! Mutta niin ovat muutkin Varastolla. Koko lomani aikana ei paperikaan ollut liikahtanut eli pari puolimetristä pinoa vietti rantaelämää pöydälläni ja lisää tuotiin. Ja minä hullu tein. Kipeänä, en minä mihinkään lekurille ehtinyt edes soittaa. Silkkaa svinduilua vielä, että naapuriosaston leidi toi pinon ja kertoi lähtevänsä lomalle just nyt eikä ehtivänsä tehdä mitään, arrrrrrrrrrgh. Nyt siis tämä täällä on sekä kipeä että vihainen. Se on tiedättekö melkoisen vaarallinen yhdistelmä. Tiedä, vaikka alkaisin riehua ympäriinsä...
Juu, siis kyllä, pari työkaveria kävi kyllä ihmettelemässä, miten aion pärjätä. Mutta pakkohan se on. Ja eikö yksi pärskeleen tärkeä masiina mene elottomaksi juuri silloin. Että ketutti, ketutti oikein oikein pahasti. Yritin jossakin vaiheessa taas käydä sanomassa, että ei, en minä pysty koko talon asioita hoitamaan ja työnjohto ON työnantajan asia. Ärähdin jopa Isolle Päällikölle *nolo wirn*. Mutta taidan laittaa sen lievän kuumeen piikkiiin. Ans sitten kattoo tänään. Rapoa taatusti seuraa erinäisistä asioista.
Ai niin ja jos joku ihmettelee flunssan lähdettä -> se on Varastolta, useat sairastavat sitä. Vinkkinä, että alkuun on vain huonohko olo, sitten alkaa kurkkuun sattua todella kovaa ja yskä alkaa. Sen jälkeen seuraavat nenäpurot ja muut keväiset ilmiöt. Eli sieltähän se, ihan piäkallon paikalta on saatu jo ennen lomaani ja ehti mukavaiset parisen päivää muhia. Ja siten iski. Nimittäin olen vieläkin tukossa, nenä verillä, silmät muistuttavat tomaatteja (-> ne Närpiön rubiinit, juu nou). Ja tästä sitten vain päiväksi helkkarin koviin hommiin. Jollei joku sitten passita kotiin tai lääkäriin. Pari jo vähän eilen katsasti siihen malliin, kun niiskuttelin käytävillä.
Kun sitten hädin tuskin pystyin kävelemään taksoon, tuohon jaloon kuljetusvälineeseen, sisuunnuin tosissani. Kotona siivosin (myös kylppärin), pesin koneellisen pyykkiä sekä laadin apetta täksi päiväksi. Sain ilmeisesti jonkinlaisen adrenaliinipiikin. Lopulta olin puhkipoikki ja tärisin kylmästä. Ja alkuun uni maistuikin, kunnes muuttui painijaisten pätkiksi (mm. minulta julkaistiin laaja kauhukirjasarja ja muuta mukavaa). Edes yöleipä ei avittanut, joten päätin ryhtyä koneelle ja kirjailla vähän hajatelmia esiin.
Tajusin nimittäin, että nyt taitaa olla se Kummisedän ns. arvioitu kuolinpäivä – tekisiköhän alitajunta tässä jotakin tepposiaan? Onko siellä muuten täysikuu? Ei näy ainakaan nyt... Osa selvittäisi tällaisen omituisen yön. Ehkä menen vielä tirsoille kohtapuoliin. Särky on vaan niin mittavaa, että lienee pakko tempaista Mother’s Little Helperit ja kestää vaan. Asiasta kukkaruukkuun; se uusomisarvis oli vieläpä kehdannut iteroida reseptini =O Nyt tämä on täysin hoomoilasena ja ihmettelee, miten muuttuukin fibrootikosta ja akillesjännevammoista huimeidenkäyttäjäksi. Kertokaas te, tällainen ihmeparantuminen olisi toki erittäin mielenkiintoista, mutta täysin epätodennäköistä.
Niin, eilistä harvinaisen kelmeää mielentilaani kuvaa se, että oli vaikea löytää pinosta sopivaa luettavaa! Tätä sattuu ääriharvoin ja asiansa lieni kyllä silkalla hirmuisella väsytyksellä.
Mutta – kas vain – tänään töiden jälkeen vuorossa posti (kirjoja, ziitos) ja ruokakaupat. Sen jälkeen saatan olla vähän väsynyt...
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffanderit! Toi ookkaa ehtiny skrivaa mitää, ko sill on ollut sairaskiire. Jep, oikeest – ei kiva eikä palvelukaan meinaa pelaa. En tykkää yhtään. Tänään pitäis sitt saada koko setti taas, vaihteeks. Ois paree sitt tuadaki meinaa. Yks hyvä puali tosa oli, ku se ei saanu kurkustaa alas parii otteesee fisuliinii, mä sain kunnon annokset *tsihih*. Nyt tiätteks, tirppalinnut huutaa joka aamu ihan hirmust ja mä saan olla partsin kingi ja vähän joikasta kans *krhm*. Nyt on siis niinku aikastas kliffaa muute. Poikakii tulee vissii huamenn safkaa ja kaikkee. Ei mull mitää asiaa, goisin taas. Mä oon vähä väsyny ton mamin pualest kans. Foto ei siis oo must!
Kliffaa viikendii kaikill frendeill ympäri Lokistanian vapaavaltiota!
----------------------------------------
Vincent, hmph, kiero ja kateellinen ruokaimuri.
Päivän slogan: Jos Welhotar on sairas, hän on todella sairas. Jos hän on normaalisti sairas, hän on silti sairaampi kuin muut!
Päivän biisi: Särkynytsydämiset
Luettua: Aika paljon, mutta laitetaanpas pari vähän vastakkaista herkkupalaa. Elina Loisa – Julkeat. Tästä minä pidin kovasti ;D Nuori nainen haluaa vain rahaa ilman työtä, rakkautta ilman vaivaa ja hauskanpitoa ilman jälkipuheita. Tosi hyvä esikoinen, kannattaa lukea (jos kestää tiettyjä kliseitä...). Merete Mazzarella – Matkalla puoleen hintaan. Mazzarellastakin olen ihan aina pitänyt ja tämä ei ole poikkeus. Eli kirjoituksia eläkkeellä olemisen taidosta, mietteitä asioista, vanhuudesta, kuolemasta ja kaikesta kuitenkin mielenkiintoisella ja positiivisella otteella. Suositan myös.
ITSELLENI SUOSITAN NYT AAMUKAFFETTA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti