Tämä ei tänään taas jaksa! Eilinen vei mehut kuin hikisukasta ainakin. Haisukin oli aika lähellä samaa mallia. Röitä ja lisää röitä. Pakkomiitti ja vielä vaan röitä.
Lisäksi sellaisia röitä, jotka vaativat fyysisiä aktiviteetteja. Eli Welhottaren niskat ovat lähinnä kaput ja nilkat finito. Ei jaksu mitään, mutta pakko se vaan on, prle! Minähän en luovuta, sitten vasta kun se lopullinen heinänkorsi (-> lue A4) isketään kantamukseen... Sitten poistun kotiin ja jätän kaiken. Siihen ei muutoin olisi eilen paljoa tarvittu.
Olen niin kurkkuani myöten täynnä sitä, että edes Upo ei näytä tajuavan, kuka loppupeleissä käy läpi joka ainoan meiltä lähtevän virallisen läystäkkeen – Welhotar, pirulauta! Siis hei, ja sitten puhutaan tulosvastuusta ym. Kenenkähän niskaan tämä kaikki aina lopulta kaatuu? Minä taas vain tyhmänä tiedustan.
Juu, juu – kyllä tämä tästä joskus taas helpottaa. Nyt on vaan sellainen aamu ja sellainen päivä edessä, että ei paljoa naurata, melkein itkettää jo lähtiessä.
KYLLÄ – KYLLÄ MINÄ MENEN, OLKAA TE HELPOTTUNEITA MINIPOSTAUKSESTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti