Voihan ärtsy – se on taas maanantai ja tie käy Varastolle! Ja tiedän jo, mitä siellä on odottamassa; ääretön pino hommia. Jos edes ehdin tehdä näinä kahtena päivänä, jotka siis aion olla töissä. Loppuviikko on lomaa ja sitähän en peru, en! Tosin myös työkaveri on merkinnyt tuon lomaksi, mutta minua myöhemmin. En ymmärrä, miksi Upo sen yleensä hyväksyi...
Ketuttaa melkoisesti se, että tiedän jo, mitä on taas viikon päästä edessä. Hemmetinmoinen kaaos, kukaan tuskin lomittaa ja minä olen liemessä. Olen tästä jo puhunut johdolle – ei auta. Josko sitten vaan h-i-t-a-a-s-t-i ja rauhallisesti sekä tarkasti ottaisi asiat? Eihän siitä voi kukaan olla vihainen, eihän?
Eli minusta ei tänään lähde oikein mitään irti. Olen supiväsynyt nyt juuri työhön ja sen ajattelimiseenkin. Samoin lähes kaikkiin omituisiin ihmisiin. Ja tietysti tänään varsinkin lonkkien juilimiseen ja siihen, että sain nukuttua tuskin kolmisen tuntia, kele.
Belgan muutto bussilla on sujunut suht hyvin. Toivotaan vaan, että Exä ei saa päähänsä tuhota hänen jättämiään tavaroita, kuten tuhosi ison osan minun tavaroistani! Mainitsinkin Belgalle, että yrittäisi nyt pelastaa kaiken mahdollisen. Myöhemmin se ei ehkä enää onnistu.
Sorry folks, myöhemmin ja toiste lisää...
LÄPI SATEEN, TUULEN JA PIENTEN KIVIEN HÄN JÄLLEEN LÄHTEE...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti