On ollut pitkä viikko, tod. pitkä ja työläs joka tavalla. Maanantaista asti olen odottanut viikonloppua ja nyt, nyt on perjantai! Ja asioita hoidettavana – voi miten jännittävää. Eipä ole ollutkaan pitkään aikaan. Olen niin jämähtänyt aikatauluihin ja kotoon, että jopa hammaslääkäri on The Tapahtuma. Saati sitten ihan aito The Ostosretki Vii Voaniin, halliin sekä vielä perään normiroudaus. Käks. Ja kaikki tämä vielä samana päivänä peräjälkeen, hui. Mutta matkoja kuluu *huokaus*!
Tosin tiedän, että ihan ensiksi hammaslääkärillä sattuu. Sitä ennen sattuu koko aamun koipiin, on särkenyt ja juilinut jo eilisen päivän ajan sekä yön. Sen jälkeen sattuu odottaminen ja seisoskelu taksoja odotellessa. Ja illalla olen supiväsypoikki *huoh*. Toivottavasti kaikki on edes sen arvoista. Että saisi edes jotakin aikaiseksi nimittäin. Ei, pakkohan se on. Tod.näk. tämän jälkeen tarvitaan vielä yksi hampilekurikeikka, ehkä kaksi – ei varmaa, mutta se nähdään sitten. Jätin eilen uusittavaksi mömelöreseptit omisarvikselle, lievästi veemäinen kirje saatteena, mutta hyvin lievästi. Niin lievästi, että vain erittäin fiksu lääkäri sen ymmärtää *kiero wirn*. Toivottavasti hän ei... Sekin jää siis nähtäväksi, mitä sieltä tulee vai joudunko vaihtamaan jonnekin muualle.
Eilinenkin toi vain töitä ja lisää töitä. Päivähän sinänsä kuluu aina joutuisasti, mutta kun pitää lähteä liikkeelle, jumiudun ja sattuu. Olen jäykkä kuin hiilihanko, ketterä kuni virtainenhepo ja ystävällinen kuin raivostunut sarvikuono. Että siinä kuvausta työelämästä. Taas joku ihmetteli eväitäni, lähinnä tuoksuja. Kerroin sen olevan itämaisvaikutteista italialaista sekavaa vihannespataa! Mitäs rupesi kyselemään *höh*. Muuten saimme sitten tiedon, että Varasto muuttaa – joskus 1.5 vuoden päästä öpaut. Eikä hirveän kaus. Kuitenkin sen verran pidemmälle, että ei minulle kävelymatkan päähän. Muille kyllä, voihan vee. Täytyy tehdä jonkinlainen erillissopimus Serkkujen kanssa, että varaavat vaikka valmiiksi minua varten täytetyn kassin ja käyn sitten vain työmatkalla lunastamassa sen – tai jotakin. Suuri harmi tuo, että Serkut jäävät kauemmas. Samoin omisarvis, mutta sillä ei niin väliä. Samoin kirjasto, tietysti. Kesällä sekin on ikävämpi juttu. Kesäisin olen nimittäin tottunut käymään siellä kerran viikossa täydentämässä varastoja normikäyntien lisäksi. No – ehkä tähänkin joku ratkaisu vielä viritetään! Mutta päätös on kuitenkin tehty. Myöhemmin sitten lisää, kun asia on aktuellimpi.
Kissille ei maistu lohipalat geleessä, just. Liian fiiniä, sano. Täytyy ostaa sitä samaa kuin aina ennenkin. Jospa hallista sitten herkkuja eli pari mjunuaista ja pilpottuna pakkaseen. On tuo kronkeli, sano. Jos olen välillä minäkin, mutta kissa varsinkin. Toisaalta, aivan omituiset jutut joskus taas maistuvat. No juu, niin minullekin. Annetaanpas tämänkin taas olla, ettei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Josta tulikin mieleeni, että olen yrittänyt yhdyttää sopivaa ikkunanpesijää. Ei ole onnistunut. Kele, se on sitten Belgarion, joka kiipeää ja tarvittaessa putoaa ja kuuntelee minun määräyksiäni ja ohjeitani. Itse en pysty kiipeämään. Kädet eivät kestä edes normaalien ikkunoiden pesua, pirulauta. Ja minä olen sentään joskus tehnyt sitä työkseni! Ai että ketuttaa, siis se, ettei pysty siihen, mitä haluaisi ja mikä olisi ns. normaalia....
Ei, tänään minulla ei ole muuta märistävää - vaihteeksi. Eikä kai tämäkään nyt märinää ole – varsinaisesti. Tavispäivitys vain. Normisemmoinen.
Tämä menisi nyt ulos haistelemaan sulavia lumia ja pilaamaan ilmaa vapaaehtoisesti, nikotiinia tietäen ja tahallisesti rikosvälineenä tarkoituksellisesti käyttäen!
Purrrrrrrrrvis, kaiffat! Hei, mä sainkii elittäi donarii – juuh, sain. Toi anto, vaiks ei sen pitäny. Mutt ku mä en suastu syämää sitä punast fisuu, ku se on tommosis kökkänöis. Jäks, en syä! Ett takas vanha safka, se käy. Ehkä. En oo varma. En kyll sitt tiädä, mitä syädään. Ei toi varmaa anna donarii tai fisuu pakasatimettimest joka päivä. Ett jos rupeis sitt olee syämättä, tehoiskoha se? Mä vähä luulen, ett möhköll on sen verran kova luanto, ettei se kyll anna periks. Toisaalt se säälii kans munt, mä tiän. Ain se sanoo, ett ku on ollu pual vuatta mettäkissan ja sitt pual vuatta lusimass – ett ei kaikkee tarvii sitt kestää! Mutt hei, silti se välill haukkuu ja kurmuuttaa mua. Oiskoha se vähä niinku pipo, siis semmone häirikkö meinate? *säntää pakoon* Tartteeki mennä, toss fotoss mä lojun venaas mamiskaa, kiltii mamiskaa >o<
Kliffaa viikendi alkuu hei kaikill gimmoill!
Vincent, epäilysi sekä ruokien että minun suhteeni saattavat olla täysin perusteltuja...
Päivän slogan: Et sinä ole väärinymmärretty – olet itse ymmärtänyt kaiken väärin!
Päivän biisi: Rock’n’ Roll’n’ Blues’n’ Jazz
Luettua: Turvauduttu jälleen omien hyllyjen antiin ja tarkistettu kirjaston tarjonta – varauksia on tullut kiitettävästi eli yli kymmenen ainakin ;DD Hienoa – tämä odottaa raivokkaan ilokkaana iskeäkseen uunituoreiden kirjojen selkämyksiin kiinni (en kirjoittanut kimppuun, koska kukaan ei ole vieläkään kertonut, missä kimppu sijaitsee!). Lisää siis vaikka huomenna tai myöhemmin.
PUOLESSA PÄIVÄSSÄ ON TEHTÄVÄ KOKO PÄIVÄN TYÖT ^--^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti