Auts - pahin työkevät ikinä, siis sinä aikana, kun minä olen Varastolla ollut. Vähän samaa valitteli myös eilen lähin työkaveri, jolla on takana jo enemmän vuosia. Lisäksi meitä uhkaa kammoittava asia; uusi työnjako eli asiaryhmittelyt uusiksi osastoille ja tämä pahimmassa tapauksessa tarkoittaisi jopa sitä, että toimistorotat päivystäisivät tikkana klo 16.reikä-reikä asti... Uuts ja auts! Ei minusta (eikä tuosta kaveristakaan kuuleman mukaan) ole enää tekemään mitään tärkeää ja erittäin kiireellistä virheettömästi siihen aikaan ja kiikuttamaan niitä hätäpostiin, faxaamaan tai jopa toimittamaan lähetin välityksellä johonkin. Hui, nyt oikeasti pelottaa! Se tietäisi loppua tälle hyvälle aikaisin työhön - aikaisin kotiin -rytmille, joka sopii meikäläiselle ja töiden teettäjillekin näköjään erittäin hyvin. Lisäksi tuo taatusti lisäisi myös virheiden mahdollisuutta, joka tarkoittaisi taas niiden oikaisemista virkateitse ja vaikka mitä lisäpuuhaa. Toivottavasti johto ei sentään tee moista päätöstä *peukuttakaa tekin*!
Muuten siis melkoista matalalentoa Varastolla, ei ehdi juuri muuta kuin kaffitellessa lukea nettilehdet ja pari lokia, jossain välissä ehkä heittää jonkin kommentin. Ei kiva eikä mukava! En ole ehtinyt / viitsinyt / jaksanut edes viedä niitä prleen reseptejä uusittavaksi. Annetaan vaan muhia rauhassa. Kohta on lääkkeet loppu, pakko sinne on raahautua viimeistään tänään tai huomisaamuna. Hei - siis huomennahan on kivahammaslääkäri ja sen jälkeen loppuiltapäivä vapaata. Siis ihan klo 13.00 lähtien minut tapaa menossa Töölöstä Hakikseen! Laitan tähän muistiin, että pitäisi Hakiksen hallista muistaa hakea sitä savupaprikaa, siis maustetta tai vielä mieluummin savuchiliä jossain muodossa. Siihen en ole törmännyt Vii Voanissa tai sitten en vain ole osannut lukea oikein. Tahtoo! Eli siihen se iltapäivä sitten meneekin. Kun vielä saan Hakiksesta itseni Malmille, on Belgarion vastassa ja iso pino kirjoja odottaa kirjastossa, mmmmmmmm. Ja sitten taas viikon ruokavalinnat sekä kissinmuonat. Phuuuh. Tänään on pakko rakentaa jonkunlainen ostoslista sekä Vii Voaniin että halliin. Myös normikauppoihin tarvitsen listan - en atsalean takia, vaan ihan siksi, että jos jotakin jää ostamatta, olen viikon ilman. Nih kerta! Toisaalta, kävin eilen Serkuissa pikkuisen jo täydentämässä varantoja...*nolo wirn* Juu, siis, tuota, Belgarionia ajatellen tietysti vaan.
Olen näköjään kerrankin ohjelmoinut päiväni minuutin tarkkuudella, kuten myös Matkapalvelukeskus näyttää! Toivottavasti kaikki myös kulkee sen mukaisesti. Prle, unohdin. Kukkiin pitäisi kohtapuoliin vaihtaa mullat. Iso homma, Belga saa luvan auttaa, pakko! Onhan se kiva, että on vihreää. Nyt sitä on vaan jo vähän liikaa sekä liian isoja. Hmph. Ehkä se täytyy jättää ensi viikolle, lomapäiville. *hirnu-virnu* Tai ans kattoo, on ne ennenkin vaihdettu vasta joskus paaaljon myöhemmin! Eikä nyt viitsittäisi sitten puhua parvekelaseista tai ikkunoista mitään, jooko? Paitsi että, oletteko huomanneet miten veikeästi kissinkarvatkin tarttuvat vähän kosteisiin laseihin äärettömän hanakasti? Arrrrrgggggh.
No, kaikki ajallansa ja ehkä se tästä vielä suttaantuu jollakin tavalla. Apua on tarvis, se on selvä. Yksin en pysty enkä selviä mistään näistä puuhista. Mutta anti olla nyt vielä vähän aikaa.
Sitten, juu, sain eilen kilarit lukiessani Hösäriä. Eli tämä suomalaisten masennus, voihan äimälän pässit sentään! Jos joku on oikeasti, oikeasti masentunut, hän tarvitsee tukea, hoitoa jne. Ei mitään proffan jaanauksia, perkele. Osa meistä on vain vettuuntunut, työtön, asunnoton, huonotuloinen, sinnittelee muuten elämässään jostakin syystä, surullinen, yksinäinen tms. Ei se vielä tee ihmisestä automaattisesti masentunutta. Masennus on sairaus, oikea sellainen. Ei tunne: mulla on masis. Tätä saapi kommentoida, mutta tuo kirjoitus vetuttaa. Niin ja osa kommenteista myös. Ja ne perkeleen aina tupatut mielipidelääkkeet – onkohan tuokin kaveri saanut lahjuksia joltain lääkefirmalta. Siltä nimittäin tuntuu, kun kuuntelee ja katselee kevättä... Ai että riipii, broidi, riipii!
Riipii niin pahasti, että menen riipimään ei-mielipidemömelöni välittömästi!
Purrrrrrrve, kavrut! Äääh, mami anto uutta kissimuanaa, sano, ett son sitä punast fisuu. Enkä ala, ei oo hyvää. Sen keleen syän, enkä sitt muuta. Miks yleesä niis pussukois on niit pipanoit, miks ei vois olla pelkästää keleet. Mä voisin vaiks syädä vaa sitä, ku sitt mä kummiskii riivon noit naksui. Enkä saanu eile mitää pöytäheekkui. Möhkö veteli vaa jotai ihme kaali-porganajudekaa kitusiisa leivän pääll. Ja röyhtäili viälä, paljastetaa nyt kaikk sitte samall. Emmä voi tajuu, se haisuki ihan kauheell (toim.huom. virolaista kaali-porkkanasalaattisekoitusta). Nii muute löyhkää koko akka sill safkal viäläkii. Mä en voi olla täälä. Eilen muute makasin salaa sen sänkys peiton alla, hitsi, hiffas kummiskii. Joku peitto oli vissii liikkunu, ku mun piti lähtee hanee. Koht se varmaa taas pistää tänne makkariinki jotai ihme haisuu, ett mä en menis tonne sen muka-uutee sänkyy. Höh, varpist meen. Ja täss on must fotokii, kerranki se otti jotai. Huiji kyll, lupas kissikaakkei... no sain mä niit, joo. Mutt silti, epist toi tommone! Onneks koht on taas viikonloppu, Poikaki tulee ja kaikkee. Ja me goisitaa kimpass ja vaiks mitä, mmmm.
Touhukast torjantait kaikill vikkelill kattiskoill, mä meen oikeest goisii taas..
Vincent – me olemme molemmat vanhoja ja väsyneitä!
Päivän slogan: Olen oman elämäni Welhotar - uskokaa pois!
Päivän biisi: Dark Sorceress
Luettua: Omasta hyllystä erinomaisella maulla valittuja kirjoja ,D Arvioitu täällä aikaisemmin, joten eipä mainittavampaa. Olen onnekas, että on kirjoja kotona, vaikka sitten jo luettujakin. Yleensä säilyttämäni kirjat ovat nimittäin sellaisia, jotka kestävät lukemattomia lukukertoja =D
TYÖTÄ, TYÖTÄ, TYÖTÄ TEHDÄÄN... KUNNES NYYKÄHDETÄÄN KÄYTÄVÄLLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti