Minä olen nukkunut ja nukkunut koko lauantain. No ainakin melkein. Illalla pieni piristyksen poikanen käväisi, mutta älysi häipyä hyvin nopeasti. On se nukkuminen kyllä kivaa – ihan rauhassa siis. Ei häirinneet puhelinsoitot, eivät naapurit, ei edes Belgarion eikä kissa. No, nyt alkaa taas tavallinen sunnuntai-ahi, että se siitä kivasta sitten taas.
Eli eilen ei mitään, lueskelin kolme opusta unten välissä. Laittelin nopeaa ruokaa eli saladoa ja vähän kalaa näytteeksi. Illalla seesamnäkkäriä, njam. Samalla torjuin lunssaista olo rätkäisemällä joka paikkaan valkosipulia, inkivääriä ja mausteita. Ja riipomalla vitamiineja. Olo on parempi, mutta ei normaali (toim.huom. koskas se muka on ollut edes normaali?). Uskon vakaasti, että tuo nukkumisen vähyys, kivut ja ressi aivan suoraan vaikuttavat myös tähän mini-lunsaan. Ei olisi ensimmäinen kerta. Katsotaan nyt kuitenkin, en minä halua enää mitään lisää sairastaa. No tänään koivet ovat jo melkein kävelykunnossa. Tietysti, kun huomenna pitää Varastolle, kele. Ähhh!
Onneksi muuten oli Belgarion roudausreissulla mukana. Ei silti, en minä ihmeitä ostanut. Mutta tilaa vieviä tavaroita – talouspaperia, kaurahiutaleita, jömmalomperoa, kissanpuruja. Kaikki vie tilaa, vaikkei välttämättä paina paljon. Ruuasta en oikein osaa sanoa, ei mitään omaperäistä tai erikoista. Samaa vanhaa eli vihanneksia ja niitäkin valikoiden. Hyllyissä oli aika kehnoa tavaraa jostain syystä. Porganaa paljon ja sipulia, eli molempia kilonen ,D Jostain kumman syystä Liiterissä ei ollut minkäänlaista tomaattimurskaa tai –pyreetä, hmph. Sitten ollaan ilman. Yksi vihannespatani vaan kaipaisi aina sitä mukaansa, nyt korvataan se jollakin muulla, ehkä yliannostuksella garam masalaa tai valikoimalla erilaisia chilejä.
Saan hänestä seuraa myös ensi perjantaina, pojalla onkin vapaa viikko. Tungin siis mukaan erilaisia siemeniä sekä vaihteeksi taas juustoa – aikoi kuuleman mukaan leipoa vähän enemmän. Toivottavasti saisi taas maistiaisia, Belga tekee äärihyvää leipää nimittäin... Perjantai-iltana vetäisimme pienen pitsan puoliksi saladon kanssa, päälle mustikkakakkua ja kaffetta. Hyvää oli, oli nimittäin hillitön nälkä ainakin meikäläisellä.
Ja ei, minulla ei todellakaan ole edelleenkään mitään jännittävää kerrottavaa. Kipu- ym. lääkitys alkaa olla lopuillansa ja reseptit pitäisi kiikuttaa uusvanhalle omisarvikselle. Se sai taas varsinaisen ahin aikaan. Minä lähestulkoon inhoan jo sitä ihmistä. Miksi puuttua siihen ainoaan lääkitykseen, joka edes vähän toimii? Miksi yrittää jälleen kerran edes ehdotella mömelöitä, joita on kaikkia kokeiltu kahteen kertaan eivätkä ne ole toimineet lainkaan? Prle?! Nih kerta – raivoni nousee, tunnen sen...
Kävin tässä välillä nukkumassa kunnolla – pashat omisarviksesta. Vaihdetaan lekuria, jos siltä tuntuu! Kele, nih.
Eli sunnuntai eikä mitään tekemistä. Painukaa te muut ulos, minä jatkan koipien lepuuttelua. Ostin nimittäin IiBeistä vaihteeksi uudet kenkät, hah, postikuluineenkin tuli maksamaan n. 1/3 siitä, mitä kotomaassa. En suosi kotomaista, kun muualta saa kerta halvemmalla. Ja sen pienen maitotippanikin ostan sieltä, mistä halvimmalla saa (oli se mistä maasta tahansa!).
Nyt täytyy keittää lisää kaffetta!
MENKÄÄ ULOS – TE, JOILLA ON JALAT KÄVELLÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti