Ulkona on edelleen kylmää. Kylmää mutta kaunista, jos postikorttikeleistä pitää. Herjaamolla on vilpoista, sanoisin noin nätisti. Ja jonkinlainen flunssan esiaste on tehnyt tuloaan jo pitkään, mutta ei ilmeisesti rohkene byrokraattipelosta iskeä. Hyvä, jos ei! Välillä on vähän hömelö olo, mutta ei sitä tiedä aina, mistä se johtuu. Mömmöistä, eri sairauksista, kivuista vai tulevasta taudista. Vai kaikista yhteensä. No, Herjaamolla ollaan kuitenkin. Kiitos jälleen TT:n, joka jaksaa kyytiä. Tuonne minä olisin raukka jäätynyt bussia odotellessa kadunkulmaan jälleen kertaalleen, jollei hän olisi noutanut. On se sitten kiva kun on mukavaa! Ziitos taas...
Eiliseen postaukseeni määräaikaisuuksista yms. liittyen, Hesarin paperiversiossa mielipidepalstalla (netistä en löytänyt) oli eilen hyvä juttu liittyen autististen lasten avustajien palkkaamiseen ja Tsadin toimintatapaan tässäkin asiassa. Tutustukaa ihmeessä, jos löydätte lehden jostakin! Asiaa!
Muutoin eilinen olikin taas ns. vieraiden tulvaa. Kummisetä tuli rapoamaan eilisestä päivästään joka oli sisältänyt pitkän palaverin työvoimatoimiston, sosiaalitädin ja psykopaatin kanssa. Tuloksena hakemus ainakin yhdelle kurssille ja käytännön vinkkejä sosiaaliasioihin. Kummisetäkin kun on kohta putoamassa peruspäivärahalle. Mutta kurssiaikaa kun ei vähennetä niistä 500 päivästä, jos kurssi on työvoimapoliittista koulutusta, joten sinnehän kannattaa toki mennä. Lisäksi hölötettiin yhteisistä ystävistä ja viikon tapahtumista. Kummisetä lupasi taas käydä puolestani postiasioilla, joten säästyn siltäkin. Jee ja ziitos sinnekin. Lisäksi Virallinen Hörhö vapautettiin eilen. 2 vkoa ehti lusia sakkojaan Sörkassa, saunareissu, reppu heilui vielä seinällä, kun keräsi lähtökamppeitaan. Eli Malmin Valinta toimii jälleen. Hörhö kävi, tapansa mukaan, ottamassa kiireellisen pikavipin perjantaihin asti. Kunto oli jo melkoinen etukeno, mutta pitäähän sitä nyt, vapauteen päästyä ,D
Eli siinähän tuo koko ilta melkein menikin. En ehtinyt taaskaan tehdä mitään ns. järkevää ja tuotteliasta saati sitten mitään kansantaloudellisesti tahi poliittisesti merkittävää. Laiska minä. Nukutti jo hyvin aikaisin. Mielipidelääkkeellä on puolensa. Tosin heräsin 3.30 siihen, että Vincentin paino oli taas lisääntynyt (kai muistatte aikaisemman postauksen ja kaavan siitä, miten nukkuvan kissan paino lisääntyy) ja hän makasi suoraan kipukoipieni päällä. Yritin varovasti siirtää koipia parempaan asentoon, jolloin kissi ryösti toisen yösukan. Yritin vielä unta, mutta alkoi varpaita palella, joten nousin ylös. Kerrankin Vincent ei heti jaksanut lähteä pummimaan, vaan viihtyi lämpöisessä pedissä siihen asti, että jääkaapin ovi naksahti...
Muuten olen saanut erään asian käsittääkseni järjestettyä ihan kuntoon, josta olen erinomaisen tyytyväinen. Asiasta rapoa virallisen tiedon saavuttua - jännitys Malmilla tihenee yhä!
-------------------------------------------
Terrrrrrrrrrrrrrve kaikki leidit ja komeet kollit! Aikastas hyvä ilta mullaki oli eilen. Meinaa ku Kummisetä oli kylässä ja se jorisi mamin kaa. Mami siinä duunas sitt safkaa kaa, nii antoha se tiätty mulle sitä broiskuu, ainaski pual kourallist. Mutt, nii, vähä noloo tunnustaa, mull oli niin hinku syädä sitä, ett mä vetäsin se tosi noppaa ja oisin syäny viäl enemmänki, mutt ei annettu. Sitt mä menin lojuun punkalle. Ne mamin keitokset vaan kiahu ja mulle alko tulla vähä paha olo, mami kyll hiffas heti, mikä on jutskan nimi. Se riiputti mutt kylppärii ja sano, ett ihan rauhas voi oksuu, jos on oksu olo. Ja nii siinä sitt kävi, ett mä oksusin kaikki mun heekut. *nolo virn* Mutt ei mamiska suuttunu, se vaan sano, ett tarttee vissii piänentää viälä niit paloja ja antaa vähemmä, ettei mulle tuu huano olo. Mutt kyll mä kuiteski menin basee sitt vähäks aikaa lojuu ihan rauhassa. Kun mä tulin siältä, ei ollu paha olleskaa. Mä pummin jo lisää. Ei mami sitt enää sitä broiskuu antanu, ku se oli jo tehty siit purveleitten kaa itellee ruakaa. Nii mä sain sitt kissinmuanaa ja maitonapikoita. Kyll neki sitt kuiteski maistu! Ja ihan koko yän mä nukuin mamin viäress. Aamuyästä sen koipien päällä. Se on joteski hyvä mesta. Oikeestaa koko mami on hyvä mesta. Sen päälläki voi ottaa unkot, jollei se kauhee tiuhaa kääntele kirjan sivui, semmone häirii kyll mua. Ett sitt mä meen pois ja me goisitaan selkä vasten selkää tai sitt mä kiipeen sen pään viakkuu tyynylle, tai sitt sinne koipii. Kliffaa hei, en mä tiännykkää, mitä kaikkee mamin kans voi leikkii ,D
No juu, keskell sänkyy tässäki - mutt huamatkaa mun taiteelline asento! No ei täss sitt oikee mitää muuta. Mitäkähä muanaa mami tekee tänää vai jäiköhä sille sitä eilist, ett niinku mitä mä saisin, prrrrrrrrraughhhhhhhh. Juu, toi oli siis haukotus. Mä painun aamu-unkoille. Tassutellaa lisää sitt taas huamenna!
--------------------------------------------
Niin, tämä täällä odottaa aivan kohta jonkun tulevan ulko-ovesta ja suuntaavaan kaffettimen äärelle, minä odotan, odotan, odotan.....
Päivän slogan: Mitä hyvää voi tuoda tullessaan sellainen päivä, joka alkaa ylösnousemisella lämpöisestä sängystä?
Päivän biisi: Tahdon kaljalle
Kirjoista: Munchin elämänkerta on vielä vähän kesken... kun oli noita ns. vieraita eilen, en ehtinyt lukea!
PAKKASPÄIVÄÄ TÄNÄÄNKIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti