No niin - eilisen tuplahömelönukutuksen jälkeen ei sitten tullut eilen otettua edes päikkäreitä ja yökin meni kehnosti, pirle. Osansa lienee ollut silläkin, että käytiin Belgarionin kanssa retkellä. Ja piti kävellä, josta lähtien koipia sitten onkin puikoteltu ihan olan takaa. Eilen iltapäivällä jouduin taas ontumaan pitäen erinäisiä huonekaluja pystyssä ja ottamaan tuplalääkityksen. Mutta kaikki asialliset asiat tuli hoidettua kuin Ellun kanat! Haa, kävin välillä vilkaisemassa meiliä - TT lupasi kyytiä minut ainakin huomenna, huh helpotusta!
Jee - kirjasto tarjosi 9 varausta ja 4 muuta opusta, lisäksi tuossa oli jo parin kirjan jömma, joten pärjännen niillä tämän viikon. Pari helmeäkin on joukossa. Että muuten harmittaa joidenkin kirjojen ohuus, siis nyt ihan kirjaimellisesti vähäinen sivumäärä, toki myös ohuus aivan arvostelumielessäkin. Pahinta on, jos molempi ohuus sattuu saman opuksen kohdalle, siinä on Welhottarellakin jo vitsit vähissä. Lisäksi Belgarion avitti melkoisen ruokamäärän kantamisessa, taas oli yksi kirjakassi ja kaksi ruokakassia. Joudun elämään niillä ainakin viikon, ehkä kaksikin. Belgarioilla on matikan prelit ensi lauantaina. Mihin se aika menee, vastahan kiikutin tuota "lasta" tarhaan ja takaisin ,D
Ja sitten nautittiin kunnon myöhäislounas: tein kalaseljankaa kaikilla lisäemmeillä (itse vaatimattomasti mainittuna - aivan mainiota!), jälkkäriksi rahkapiirakkaa ja mansikka-valkosuklaata sekä kaffetta. Että muuten maistui - myös Belgarionille. Lisäksi tuli todistettua, että meillä asuva kissa pitää rahkapiirakasta. Tuli myös hoidettua jättipyykki (kiitos kisuliinit, kyllä lähti läikät petivaatteistakin...), nyt pitää vaan muistaa hakea peitot ja lakanat kuivaushuoneesta. Belgarion laski ja mittasi myös mahdollisten uusien kirjahyllyjen tarpeen, eli määrän ja kustannusarvion. Asia jää vielä pariksi viikoksi harkinnan alle. Riippuu niin monesta asiasta, sijoitanko niihin hyllyihin vaiko muualle. Hyllyt olisivat ehdottomasti tarpeen, mutta... se maksaa. Nuo hyllyt, joita katsastelin, ovat tietysti Ikeasta, joten sitten olisi tarve myös kyytimiseen ja kuljetukseen. Belgarion lupasi kyllä koota ne. Ei kai näissäkään mikään ongelma ole, mutta on myös toinen asia, johon rahat saisin uppoamaan - täsmälleen saman määrän. Ja tässä nyt sitten pohdiskelen, sijoitanko itseeni vaiko itseeni. Ompa muuten vaikeaa! No, tämä siis saa ratkaisunsa kahden viikon sisällä, piste.
Tänään päivä jatkuu jälleen pakollisilla toimilla, kuten sunnuntait aina. Kosmeettinen siivous, kukat, parin päivän ruoka, ruisku, työvaatteiden etsintä. Ja ehkä ainakin yhdet päikkäritkin olisivat paikallaan. Mitenkäs nukkumisesta tulikin mieleen, Kummisetä soitti eilen ja kertoi, että mamma on jälleen oikein pirteässä kunnossa ja voi hyvin. Hienoa. Hrrr... ulos asti en taida uskaltautua. Eilen oli KYLMÄ, ei pakkasta kovinkaan paljon, mutta täällä ainakin tuuli meni tiikeriturkkini läpi. Olisi pitänyt ottaa karhuturkki. (HUOM! Turkeissa kun on valinnanvaraa ;D)
-------------------------------------------
Purrrrve, kavrut! Mä enää miteskää kipee oo, eileki sain jääfisuu ja kaikkee. Ja mami anto semmost uunis tehtyy jälkkärii, se oli muuten hyvää. Se sano sitä rahkapiirakaks. Aikastas njamskista. Vai luulette te, ettei kanervot tee hyvää. Mä oon sitä miältä kyll, ett ne on mulle hyväks. Siis ku jos mä en syä ruahoo, nii ni miks mä en muka voi haukkaa vähä kanervoja? Ja miks mamiki sitt anto mulle nii paljo donarii, ett meni masu sekasi? No juu, kyllähä mä siis söisin sitä vaiks kuin, mutt oma vika ku antaa nii paljo, nih! Ei kai sitä piäni kissi voi olla ihan varma, mitä masu kestää. Ett sillee. Nyt ei oo mikään vika! Sain just kalkonii ja maitonapikoita, mami putsas laatiko ja laitto kissinmuanaa, raksui ja vodaa. Ett kaikki on ihan jesh. Mä lotkotan tässä koneen viäress ja sanelen orjall, ett se skrivaa kaikki oikee ja sitt kohta mä valkkaan mun kuvan tohon. Ai juu, nii, Poika kävi eilen....mmmmmmm....mä sain taas maata sen Repun viakuss ja nuuskuttaa sitä. Ja Poika meinas hyppää kattoo, ku se luki ja söi sen piirakkaa ja ku toi soffapöytä on nii matala, ni mä pistin pääni se lautase viäree. Oisitte nähny, ku se sohas isoll lusikall ja mä olinki siinä *kikattelee*. Se säikky ja hyppäs melkee ilmaa ja kiljas, sitt se nauro ja mamilt mä sitt sain sitä jälkkärii. Meill oli tosi kliffa päivä ja sitt ku me oltii yällä hereillä vähä aikaa mamin kaa, ni en mä alkanu jorisee enkä mitää, käytii tsöges vaa ja tultii sitt takasi goisii. Kyll mä välillä hei osaan käytäytyykki ihan. Ja osaan olla hiljaaki. Mutt aamujolinat ja kynnenterotukset pitää päästä heittään, ne mä oonki jo kyll tehny!
Tsiigatkaa, mä oon välill ihan hereilkii! Täss mä oon tuloss kattoo, mitä mami duunaa. Se yllätti kaameralla mutt, kun mä en heti hiffannu, miss se on ja mitä se väsää. No ni, nyt mä kääriydyn kerälle ja rupeen ottaa kunnon aamutirsoi, ku orjaki on herätetty päivän hommii. Se on söndaagia vaa sitt kaikill mun kavruill ja muilleki, ku sattuu tänne eksyy - tassutellaa lisää taas huamenna!
----------------------------------------------------------
Siis todellakin, meillä asuu rahkapiirakasta pitävä kissa - joka kyllä syö lähes kaikkea muutakin. Jostain kumman syystä lihapullat eivät maistu... Tämä tässä lähtee kohta riipimään toisen saavin kaffetta ja lueskelemaan sänkyyn. Siis lueskelemaan, ei, ei mitään aamupäikkäreitä, eihän?!
Päivän slogan: Kaupunkini on epätoivo, umpikuja on katuni nimi! (Ja tämä on taas estottomasti varkastettu Kottolasta, ziitos vaan!)
Päivän biisi: Da, da, harasoo
Luettua eilen ja aamulla: Tuuli Rannikko - Veriura, eipä kummempaa, tavallista Rannikkoa, eli kyllähän sen nippanappa luki. Essi Kummu - Mania, suosittelen estottomasti, monikerroksista tavallisen naisen erilaista elämää! En kerro enempää, kirja on lyhyt, mutta tämä kannatti poimia uutuuksista. Viikon paras kirja! Ja nyt on sitten puolivälissä Diana Gabaldon - Syysrummut. Vaatii vähän taustoittamista, eli pitäisi lukea ensimmäiset kirjat, jotta pääsisi kunnolla sisään asiaan eli kyse on mm. aikamatkailusta, Skotlannista, nyt ollaan sitten Amerikoissa 1700-luvulla jne. Eli suosittelen kyllä, mutta lukeminen kannattaisi aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta. Tämän voi toki lukea tällaisenaan puoliromanttisena hömppänäkin, mutta Gabaldon on varsin perehtynyt historiaan ja ensimmäisten osien perusteella on helpompi seurata päähenkilöiden pelkojen syvyyttä ja "yliluonnollisia" tapahtumia ,D Sopii luettavaksi muiden puuhien ohella.
EDELLEEN SUPIMUKAVAA SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti