Myönnetään, nukuin sikasikeästi, kuin pieni possu (mistä ihmeestä muuten kaikki ovat saaneet päähänsä, että pieni possu nukkuu jotenkin ihmeen sikeästi?). Heräsin vasta klo 5, jee, keskeytymätöntä unta ainakin 6.5 h... Nappasin radion päälle ja siellä puhuttiin torstaista! Mietin, mihin olen taas hukannut yhden päivän. Tarkemmin kuunneltuani tajusin, että siellä infotaan, että jossain tapahtuu jotakin torstaina, mutta tänään on keskiviikko. Vähän helpotti, huh! Kuvittelin taas hukanneeni yhden päivän johonkin. Näinkin on tapahtunut ,D Juu, ihan selvinpäin, mutta lomalla.
Nyt kun on ollut tipaton tammikuu, voi jatkaa sitten huikattomalla helmikuulla, jota seuraakin sitten maltaaton maaliskuu. Tämän jälkeen onkin vuorossa huppeliton huhtikuu ja tenuton toukokuu. Kilisyttämätön kesäkuu, huimeeton heinäkuu, etyylitön elokuu. Ja syksy alkaa siiderittömällä syyskuulla, ja vuorossa on loppaamaton lokakuu, maistamaton marraskuu ja juhlimaton joulukuu. Näin pysyy koko vuoden selvistäpäin. Helppoa, kun sen vain osaa ,D Eipä ole tullut juurikaan siideröityä itseään. Syy on tavanomainen, lääkitys. Ennakoimatta ei voi lähteä parille siiderille ja jos aikoo rätväistä kunnon pärsheet olalle -kännin, se pitää suunnitella hyvissä ajoin eli ainakin muutama päivä ennen ottoa, jotta voi ajaa lääkityksen alas. Että hankkikaa vaan itsellenne sellaisia kivoja diagnooseja, ettei voi ottaa... pysyy selvänä pidempään ;D Suoraan sanoen, ei naurata pätkääkään vaihteeksi! Siis tämä fibro... nilkkoja juilii kuin jänteitä hangattaisiin tylsällä veitsen terällä. Eikä se lopu edes levossa. Jos sattuu kääntelemään eli pyörittelemään nilkkojaan, kipu tuntuu ainakin pari päivää. Venyttele ja jumppaa siinä sitten, stna, etten paremmin sano. Ketuttaa!
Mutta Sir Vincent on itse sulous. Ei ihme, että nukun niin hyvin. Siis toki mielipidemömelötkin vaikuttavat, mutta Vincent on siirtynyt kokonaan nukkumaan viereeni. Eilenkin menin aikaisin sänkyyn kirjan kanssa... mutta kun aivan korvan viereen tulee kaunis punainen kissa ja alkaa hurista, tulee hurja unitarvis ja siihen minä nukahdin. En edes herännyt yöllä kuin kertaalleen. Ja sitten vasta klo 5. Alkaa olla ennätys näin työviikolla. Jippii!
Herjaamon pikauutiset: Puhe joidenkin eläkkeelle lähdöstä olikin suuri floppi. Ei täältä kuulemma kukaan ole lähdössä mihinkään. Pärshe. Mutta Rouva L:lle toivotan Hyyssiin hyvää viimoista työpäivää tässä ja rauhaisaa odotusaikaa! Jos satut vilkaisemaan ,D
---------------------------------------
Purrrrve taas, kavrut! Kyll mä nyt oon ihan varpisti sitä miältä, ett orjan sänky on tarkotettu kissinkojen käyttöön. Nih! Mutt sillee, ett pitää olla sitt tarpeeks iso sänky, ett orjaki mahtuu siihe. Ai miks vai? No, kattokaas, orja tuattaa lämpöö, sill on peitot ja kaikki ja sitt ku se kaivautuu niihi, ni ne lämpee. Ja sitte piäni viluine kissi voi sujuttautuu sinne orjan viakkuu goisii. Hah! Eilen mä kävin ensin nukuttaa orjan. Sitt ku se goisi ihan kunnolla, mä menin taas sen selän taakse peiton alle goisii. Mmmmm - oli lämpöstä ja mukavaa. Eikä orja paljo kääntyile. Onneks! Muute mä voisin jäädä plittanaks. Mutt ruakapolitiikka oli eile vähä heikoill - tuli vaan kissinmuanaa ja onneks sentää maitonapikoita. Tänää mamiska lupas laittaa jotai, mikä käy mullekki. Eile se söi jotai makaroonihässäkkää ja taas vihannesmössöö (toim. huom. herkkusienipastaa ja rakuunaporkkanoita!), ei tommone kissalle käy! Lupas se tänää sitt jotai lihaperäist tai semmost, fisuki kävis. Mamiiiiiiiiiiih - meill on hirveesti donarii jääkkäris. Kiltti mami, jos sä tekisit jotai donariruakaa??? Hei, jookosta, jooko!? Mä voisin sitt taas illall nukuttaa sut ihan kunnolla ja nätisti *virn*.
Höh, mami otti kuvan, ku mä etin maitonapiskaa. Mä joteski hukkasin sen ja sitt piti nuuskuttaa, miss se oikee on. Mä en aina hiffaa, mihin ne pyärii. Kun mä tykkään saada ne nii, ett mami nakkaa yhen kerrallaa mulle ja mä sitt hyäkin niitten kimppuu. No, toss kävi sillee, ett se löyty sitt tost ihan viärest, pöydän alta. Ett kyll mä sen löysin. Aika turha kyll ottaa foto siit, ett mä en muka löydä sitä ja nuuskuttelen tyhjää vaan *möks*. Mutt nyt mä goisin jo taas keskell sänkyy ja mami paiskii töitä. Mä en kyll tajuu, miks sen pitää niit duuneja heittää johki? Onks se joku tavaroitte heittelijä, vai? No, se on moi ja huamisee taas!
-------------------------------------------------------------
Onneksi ei tarvitse heitellä tavaroita työkseen. En pystyisi. Mutta kohta ovi aukeaa ja sisään tulee joku, joka tekee kahvia. Ihan kohta....
Päivän slogania ei ole, sen sijaan löydät taatusti allergiavapaan kissan, jota voit silitellä päästä ja rapsuttaa massusta, hän pitää siitä. Kokeile myös oman kissasi kanssa, reaktiot voivat olla mielenkiintoisia ;D
Päivän biisi: Älä soita tänne enää koskaan
Aloitin eilen illalla: Jean Rabe - Kuoleman järvi (Dragonlance - Dhamon-saaga osa 4)... ja taru jatkuu...
KAUNISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti