Toivon, Uskon ja Motivaation lisäksi olen kadottanut jonnekin suurimman osa Sosiaalista Elämää sekä osan Elämää. Jos joku sattuu näkemään niitäkin lomailemassa etelässä, otan ilolla vastaan myös palautukset. Ziitos!
Tämä ns. elämä on yhtä jankkausta ja kipua. Mömmöjen voimalla töihin ja töistä kotiin. Sen jälkeen on niin repoväsynyt, että ei jaksa yhtään mitään. Ei pysty kykenemään lähteä edes kavereille kylään saati sitten iltakävelylle tai muihin hupaisiin rientoihin. Olisi niin kiva joskus poiketa tosiaan vaikka parilla kaljalla (oikeasti parilla, ymmärrätte varmaan tarkoituksen) ihan noin spontaanisti. Tai käydä ilman erikoisjärjestelyjä kaupoilla tai kirjastossa. Ei, ei se onnistu. Eilen en jaksanut edes viedä roskapusseja. Pirulauta. Kummisetä soitti ja yritti pakottaa minut lääkärille tänään. Mutta kun en jaksa edes sinne. Siis tapella akuuttiaikaa ensin ja vielä roudata raihnaisen itseni vastaanotolle kuulemaan vidhuilua. Ja jos hakisinkin sairaslomaa, työhön palatessa olisi sama taas edessä. Ruuhkaa, joka pitäisi purkaa...
Taitaa olla parempi vaan pysytellä hiljaa täällä pömpelissä ja yrittää pitää välillä pientä taukoa. Kipu on siirtynyt nyt myös polviin ja kyynärvarsiin. Eilen en saanut enää harjattua hiuksiani toisella kädellä. Hmph. Lisäksi eilisiltana jämähdin ensin syömään Wanhaa Kostajaa, koska oli niin älytön nälkä. Sen jälkeen jämähdin taas koneelle pariksi tunniksi, kunnes huomasin olevani uppojäykkis. Oli pakko kaatua vähäksi aikaa sängylle, joka on onneksi aivan vieressä ja yrittää oikoa pahimpia kramppeja. Sitten iskikin jo hillitön väsy. Ei nukkumaväsy, vaan toivoton loikoväsy. Sellainen, jossa uni ei tule, vaikka yrittäisi. On vaan väsy.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaikki mun kollikavrut ja upeet leidit! Mä en ollu eilen väsy, tai siis myähemmin joo. Mamiska duunas donarii, hei. Arvatkaas sainks mä vähä hepulin, ku mä tunnistin donaripurkit. Mä aloin purista hurrrrrrjan kovasti, koska mä tiädän, että mä saan niist aina osani. Mamii nauratti, sen miälest mä pidin kai hirveet mekkalaa. Kai sitä täytyyki vähä mekkaloida, ett saa ruakaa. Nih! No, se anto heti mulle kunnon biitit sitä fisuu. Njamskista, njam. Ihan melkee parasta ruakaa! Mutt sitt ku mä olin syäny, mä tiätty pesin itteni kunnolla ja pistin maate tohon pikkusoffalle. Ihan sikiuneen. Ja mitä teki orja? Kun siält kuvalaatikost tuli jotai, mitä se halus kattoo (toim.huom. päivittäin edes uutiset), se tuli melkee mun päälle makaa. Ensin se herätteli mua, mutt kun mä en heti suastunu siirtyy, nii melkee kaadutaa toisen päälle! Olisko susta kivaa, häh? Mähä meni ihan sekasin tommosest. No, sitt mä kapusin orjan päälle, hirvee homma kyll piänelle kissalle ja kävin siihe loikoo. No sitte se taas nousi. Ei yhtää osannu olla paikallaa. Epistä tollane jatkuva meuhkaamine. No, mä jäin sitt pummii iltanapikoita ja sainki montaska. Ja orja kaatu sänkyy piankohta. Mutt yälä mua alko taas nälättää ja jolisin mamiskan hereille. Hei vähäks se oli pahall päällä. Ei laittanut ees valoja. Heitti mulle vaa yhen kalkonin ja sano, ett nyt on yä ja jos mä en ala olee hiljaa, tapahtuu kummia. Miten niin kummia? Tarkottikohan se Kummisetää? Mä en nyt taas tajuu. Se oli sitt viäläski vihaskana, ku se aamull heräs mun herätysjolinaa. Jotai se sano, ett se lukittee mut yäks basee tai johonki, jos se ei ikuna saa rauhas nukkuu. Siis mut. Ehei, ei onnistu. Mä soitan itte kissa-asiamiähelle ja teen valituksen tai Hesyyn tai jonnekki. Mitäs nukkuu väärinä aikoina. Oma syy, ihan oma!
Jesh - viälä löyty yks basekuva. Tän jälkee ei sitt taida enää olla mun kuvei, ennenku poika taas tekee niitä. Tarttee oottaa taas. Pöh! Mutt mä löydän kyll varpisti sitt muit kivoi fotoi... ei ne kuitenkaa oo MUN ja tää on MUN paikka meijän lokissa, nih. Ett mä lähen nyt kuiteski goisii vaihteeks ja miättii, mill tuulell mami mahtaa illall olla. Tarttee vissii olla kiltisti välillä ,D Se on moi taas huamisee!!!
-------------------------------------------
Harkitsin yöllä tosiaankin Vincentin sulkemista kylppäriin (se on iso, sisältää saunan jne.), koska rakas karvainen lapseni piti hillitöntä älämölöjolinaa puoli yötä. Ja minua kun olisi todella nukuttanut... Nytkin nukuttaa. En mene vapaaehtoisesti keittämään kahvia. Eilen oli pakko. Tuo Herjaamon kaffekeitin on pärsheestä, me vihaamme toisiamme.
Päivän slogan: Robin Hood - missä olet nyt, kun tarvitsen sinua?!
Päivän biisi: Nainen mustissa
Kesken olevaa luettavaa: Arne Dahl - Eurooppa blues, jälleen jatkuu tämä pohjoismainen dekkarilinja - hirmu paljon hyviä dekkareita muuten suomennettu viime aikoina...,D
KÄRSITÄÄN TÄMÄKIN KESKIVIIKKO, VAI?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti