olen jälleen syöksynyt (!) Herjaamolle. Ihana kuminahkakääntöseepratakki on saanut töitä, samoin maiharit. Ovat jo tienanneet hintansa, takki on Huutiksesta, maiharit aikoinaan kirpparilta 5 egellä ,D Jostain syytä Vincent ei pidä tästäkään takista, kuten ei kahinatakistakaan.
Huidellesani jo pysäkille, kännikkäni soi. Ystävä sieltä soitti ja tarjosi kyytiä töihin! Kiitos taas kovasti, olin jo ehtinyt melkein pysäkille, joten ei tällä kertaa. Eikä siis ollut liukasta. Mutta kiitos - tulen käyttämään tarjousta taatusti hyväksi, jos kelit pahenevat jäätikköolosuhteiksi!!!
Heh, pakko kertoa... Tulin eilen kotiin normaaliaikoihin ja Vincent tassutteli vastaan makkarista päin. Yleensä ei ole viihtynyt siellä. Jossakin vaiheessa siirryin itse sitten makkarin puolelle (käynnistämään kai konetta) ja katsoin suu auki sänkyä: joku oli maannut sängyssäni. Minun puolisessa tyynyssä oli painauma, samoin peitto oli sievästi taitettu vähän ylhäältä sivuun, kuten myös päiväpeitto. Ihan kuin kotihaltija olisi käväissyt unilla =O Kunnes tarkistelin vähän asiaa - karrrvoja. Haa, Vincent oli siis löytänyt uuden päiväunipaikan. Mutta oli poika nukkunut siististi ,D
Ja fyssarapoa. Tri oli taas kuin ylintä ystävää tyyliin oma-paras-ystävä-jo-monta-vuotta. Kuulemma saan uusituttaa lääkkeet (kaikki siis) suoraan hänellä, ettei tarvitse asioida muualla. Aina voi soittaa, jos on hätä (heeheeeh, kaveri ei tiedä, mitä menikään lupaamaan) ja reseptit yms. tulevat suoraan kotio postissa, ei tarvitse noutaa. Niin juu, ja Triptylin annosnosto taas öpaut viikon päästä. Että näin. Valittelu, uhoaminen, vidhuilu ja suoranainen ikävänä ihmisenä olo ovat siis kerrankin tuottaneet tulosta. En kehoita muita tekemään samoin. Ei ole kivaa olla inhokki, mutta joskus on pakko, kun mikään muu ei tehoa. Lääkkeet eivät siis tehoa. Vasenta koipea alettiin eilen taas viillellä tylsällä ruostuneella leipäveitsellä, argh. Oikeaa taas puikotettiin koko kästyölokimiitin voimalla. Ei kiva, ei mukava!
Totesimme eilen työkaverin kanssa, että ihminen, joka ei ole kärsinyt pitkäaikaisesta kivusta, ei voi ymmärtää, millainen lahja voi olla kivuton päivä! Ja tunnistaa se hetki, että juuri nyt, tällä kertaa, ei koske todellakaan mihinkään.
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaikki kissinkat taas! Mami huijii mua, ihan varmasti. Eile se laitto broiskupataa. No tiätty mun piti olla sitte seuraamassa, ett kaikki aineet tulee sinne mukaa ja ett jos mä vaiks saisin kaa sitä broiskuu raakana jo. No, se laitto aika myöhää sitä ruakaa, keitti se riisiiki, mutt ei se kiinnosta. Mutt joo, eikäs se mitää mulle antanu. Ja sitt se oli ottanut ruokakupinki taas pesuu. Eikä tuanu sitä heti takasi. Vinde, mä jouduin oleen ainaki kaks tuntii ilman mun ruakakuppii. Ja sitt se ite söi piäne kupillise sitä hössöä. Eikä antanu mulle sitt yhtää. No joo, siin oli kyll niit haisupurvelei hirveesti, mua alko aivastuttaa. Mutt silti. Mä sain mun kanakastikkeet vasta sitt tiskaamise jälkee. Höh! Ja sitt kun mun piti mennä basee, nii mamiska houkutteli mut leikkii ja partsille. Ja kun mun taas piti mennä goisii, se houkutteli mut rouskuttelee maitonapiskoi. Ja mä en ees huamannu, ku se jo alko kattoo uutisii kuvalaatikost. No sitt se taas houkutteli mutt sen viakkuu. Enkä mä voinu vastustaa, mä kiivin sen päälle sitt loikottaa ja saamaa rapsuu ja paijatusta. No, tiätte kai mitä sitte: se alko puuhaa goisimaan menoo itte. Siis se tahaltee järkki mulle puuhaa, ett mä en päässy toteuttaa itseeni eli goisii hyvin. Mä kyll menin sitt yällä sen viakkuu. Mä taidan tykätä siitt isost sängyst. Siin oli ihan kiva nukkuu eilen päikkäreitäki. Kurja vaa, ett mami huamas. Mä se saanu ite niit peittoi takas. Mä nukui peittoje alla ja mamin tyynyll, mull oli tosi lämpöne ja mukava ja mamin haisutki oli siin!
Uaaaaaaaaauh - haukotuttaa, ku mami taas häiriköitti kaameran kanssa kesken hianoje unien! Kattokaa, onks hampulit hei kunnossa?! Nyt ku mami on häipyny sen karmee takkisa kaa, mä painun nukkuu siihen sänkyy - se on aikastas hiano paikka. Kumma kun mä en oo ennen tajunnu....zzzzzzzzzz.........tassuttelut taas huamenna!
------------------------------------------
*Kikatusta* Tahallani järjestin Vincentille puuhaa koko eilisillan ajaksi, että herra ei herättäisi keskellä yötä. No, kolmen maissa tulivat ensimmäiset jolinat, mutta olin jo muutenkin nousemassa kipujen takia, joten nou hätä. Täytyy järjestää täksikin illaksi taas kissakivaa ;D
Nyt siirryn jälleen odottamaan kaffekivan järjestäjää!
Päivän lekurimoka: (äidinkielenään ruotsia puhuva lääkäri) Potilaalta on katsottu myös aivomagneetti ok. (ilmeisestikin aivojen magneettikuva, koska aivomagneetista minulla ei ole tietoja.)
Päivän biisi: Blue Sky Mine
Juuri aloitettua luettavaa: Lee Child - Tappaja
TOUHUKASTA TORSTAITA JOKAISELLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti