Sataa lunta ja on satanut kai koko aamuyön, ainakin 5 cm. Bobcatit ja aurat toimivat ympäriinsä - pirle, että joidenkin jälki on sitten liukasta, joten olkaapas jälleen varovaisia. Muuten on kuni postikortissa! TT töidensä välissä (!) kävi hakea-tuomassa minut töihin. Isot ziitokset taas kaikesta!
Rita kun välillä laittelee kuvia ns. vanhasta Malmista, laitettakoon siis tällä kertaa täältäkin yksi. Missä tämä rakennus sijaitsi - erittäin kuuluisa ja tunnettu? Tien nimi riittää.... lisätietoina, purettiin kesällä 2004.
Prleen fyssa - ei ole siis tullut vieläkään postia! Herra tohtori ei näemmä tiedä postin kulusta yhtään mitään. Jos hän viikko sitten sanoi kirjoittaneensa reseptit ja muut tarvittavat dokumäntit sekä postittaneensa ne tuolloin, käytännössä tapahtuu seuraavaa: Jos hän on tehnyt paperit klo 11 jälkeen, lähetti on jo käynyt eikä posti enää liiku sinä päivänä mihinkään. Seuraava kierros on seuraavana aamuna, jolloin Minun Kirjeeni on lähtenyt matkaan. Ensin se on matkannut keskusjakeluun. Jos sitä ei ole varustettu erikseen merkinnällä 1. oletusarvona on aina 2. posti. Eli - parhaimmillaan n. 600 m:n matka taittuu Postin kautta 2. kirjeenä n. 5 arkipäivässä. Kun otetaan huomioon viikonloppu, minulla on pienehkö mahdollisuus siis saada postia tänään. Tod.näk. vasta huomenna. Voi kilinvillunsaaperhelvitte. Lääkkeet on nyt loppu - täysin finaalissa. Eikä arvoisa herra tri voinut sopia niin, että olisin hakenut paperinipun tiskiltä. Ei vattu vieköön, menee hermot. Kaveri todellakin on jääräpää tai ei tajua elämän realiteetteja, ei millaista tavallisen ihmisen elämä on. Grrr. Vihainen Welhotar ei ole mukava ihminen. Taidan kirjoittaa kirjeen, siis herra tohtorille... Ja joudun miettimään jonkin kivan iltacocktailin A-varastossa olevista mömelöistä.
Ei siis ihme, että eilenkin tätä mietittyäni ja lääkkeet tarkistettuani jouduin turvautumaan loppuun mansikkavalkosuklaaseen. Kyllä sekin hieman lievitti ankeaa todellisuutta. Onneksi loppui kuitenkin jo alkuunsa. Muuten ilta menikin Huutiksen parissa askarrellen eli vahtien kauppoja ja tehden paria ilmoa. Niin, ja Lokistaniassa. Tuota, 9 h työkoneella, jonka perään huomasin istuneeni yli 3 h kotikoneella... eihän se vielä ole liikaa, eihän? Onneksi siinä ei kai ole, vielä ainakaan, mitään rangaistavaa.
Kankesin itseni vaakatasoon jo hyvin aikaisin kirjan kanssa. Vincent on ominut sänkyni - kuvittelee pomottavansa myös sänkyä. Siinä kissi kyllä erehtyy. Kun vippailin peittoja pois kömpien niiden alle ja vedellen niitä päälleni, Vincent loikkasi tiikerinä ja puri-raapi kättä - ja sitten mouruten pakoon! Minä pyysin kissin toki takaisin, mutta pidin pienen puhuttelun sängyssä olemisesta sekä siitä, ketä sopii purra ja ketä ei. Oli vähän nolon näköinen kissa. Oikeassa kädessä on tuhdit hampaanjäljet sekä pari raapustamaa. Hmph. Minä aion olla ainakin oman sänkyni sankari. Nih!
--------------------------------------------
Moi vaa kavrut! Tuskin mä uskallan tänää paljo täss puhuukaa, kun mä eilen tosissaa vähä tössin näit jutskii. Niinku mami sano, mä puretin sitä. Mitäs vei peittoo mun alta... toisaalta, niin mami aina nukku ja mulle jää toinen iso peitto ihan kokonaan. Minä en tiedä, mikä minuun meni! (toim. huom. Kulunut sanonta, ei aiheuta toimenpiteitä!) Yhtäkkii vaa mä purasin ja sitte pakoo. Koht mä tulin tosi nolona takasi ja menin hurisee mamill. Kyll se varmaa tajuu, ett en mä tahaltee. Siis, mutt, jotenki ku käsi kävi ja peitot meni, mä vaa sain hepulin. Aamulkii mull oli hepuli, mä joikasin partsill ja sisäll ja sillee. Ai niin, mä sain nyt vast yhtä herkkukissinruakaa, minks mä olin saanu jouluks. Kiltti T-täti, se oli hurrrrrrrrrrjan nannaa. Mami oli unohtanu sen ylähyllyll ja nyt vasta huamas. Mä luulin, ett sitä olis viälä aamulki, mutt ei. Eihä se yks pussi mulle riitä ku vähäks aikaa. Mami laitto sitt jotai kanajustkaa mulle, nii ja maitonapikoita. En mä uskaltanu oikee muuta pyytääkää. Parast olla vissii ihan hiljaa tänään. Vaiks ei se eilenkää vihane ollu. Se vaan näytti niit reikii sen kädes. Huh - aika isot reijät mä sainki mun hampuleill aikaseks!
Mähä lupasin toisenki foton! Kyll se oli ja on fretti, niinku tosi fiksut ja filmaattiset kissinkat onki tiänneet. Ne on TT:n lapsenlapsii, siis sen lapsen lemmikkei... Täss ne on sillä hoidossa. Aika vinkei, mutt en mä kyll välittäis nois hampaist vaiks mun hännäss. Mä luulen, ett mä annan niitten olla ihan keskenää ja pysyn mamin ja kissinkojen kaa kavruna ,D No, mä meen nyt sänkyy, ku mamiki lähti. Okei, okei, tää on mamin sänky - mutt kai mä voin nukkuu täss keskell sillo, ku mami on duunis tianaas naksurahoi?! Se on tassuttelemisii taas huamisee! ZZZ-zzzz-zzzzz-zzzzzzzzz
---------------------------------------------
Vincent voisi alkaa ansaita itsekin jotakin. Pitää vaikka asiantuntijaluentoja aiheesta "Löydä sisäinen kissasi". Minä tahdon löytää ulkoisen kaffekupin just kohta!
Päivän slogan: Jos et ole ongelma, olet ratkaisu!
Päivän biisi: Delirium tremens
Tuli eilen luettua tuo Tulen tuhkaa loppuun. Aika darmaattista, mutta ei ehkä kovin kaukana totuudesta. Syrjäytyneet, pankkien alistamat ja ulosottoviraston vainoamat miehet ottavat ns. oikeuden omiin käsiinsä... Ei suurta kirjallisuutta, mutta voi lukea. Ihan siinä mielessä, että tarpeeksi päähän potkittu ei enää välitä siitä, mitä itsellekään tapahtuu... Lisäksi sain aamulla luettua lähes loppuun Get rich or die tryin' / 50 Cent ; (kirjoitettu yhdessä Kriss Exin kanssa] - ei paha. Musiikista en tiedä yhtään mitään, mutta elämänkerta alkaa crackin diilaamisesta ja loppuu erinäisten vaiheiden jälkeen rap-tähdeksi. Katu-uskottavuutta kerrassaan...
Tänään 24.1.1927 ovat syntyneet mm. Leo Jokela - rauha hänen muistolleen, upeaa näyttelijäntyötä, sekä Lasse Pöysti, jota Welhotar myös arvostaa ja onnittelee 80-vuotispäivän johdosta! Kovin on juhlallinen päivä siis - vielä lisäksi tänä päivänä 24.1.1961 on syntynyt mm. Nasstasja Kinski ,D
JUHLAVAA KESKIVIIKKOA SIIS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti