perjantai 5. tammikuuta 2007

PERJANTAI, PERJANTAI, PERJANTAI...


*lauleskelee*. Harvoin sitä on niin odottanut perstaita kuin tällä viikolla. On ollut harvinaisen pitkä viikko, muka vain 4 päivää. Ja joka päivä olen aamulla herätessäni ollut väärässä päivässä. Eilen olin varma, että on jo perjantai. Eipä tietenkään, ei. Onneksi tänään on, lopultakin. Ja onneksi sataa. Ei siis pelkoa liukkaudesta. Kun vaan jaksaisi tämänkin päivän vielä lusia. Ja huomenna nukun pitkään. Siis sen jälkeen kun olen jo kerran ollut hereillä, tehnyt päivityksen ja ruokkinut kissan. Ja sama kertauksena vielä sunnuntaina. Lisäksi aion nukkua niin paljon päikkäreitä kuin mahdollista. Univelkaa on aika rutosti!


Belgarion siis täytti eilen vuosia. Oli jossakin, ei halunnut kertoa missä, enkä kehdannut sen enempää udella. Hmph. Tänään hän lupasi käydä puolestani kaupoilla, kirjastossa ja asioilla. Voin siis painua suoraan kotiin Herjaamolta. Ei tarvitse jonotella kaupoissa - siellä on kuitenkin taas ihmisiä ostamassa kärrylasteittain tavaroita, alekin vielä... Jäks! Pääsen luistamaan kaikista velvollisuuksista ketterästi. Koska en ostanut Belgarionille mitään "käytännöllistä lahjaa", hän saa silkkaa rahaa. Sen vähän, mikä nyt irtoaa. Mutta ainakin sille on käyttöä, toisin kuin kaikilla turhakkeilla. Lisäksi lupasin tarjota jotain herkkuva, jos hän on vielä paikalla, kun raahustan kotiin.


Kuulutan jälleen perään sitä työhaluttomuuseläkettä! Näillä diagnooseilla kun näyttää olevan hankalaa jo päästä sairaslomallekin, saati sitten eläkkeelle, voisin todellakin jäädä työhaluttomuuseläkkeelle. Tässä olisi siitä todistuskin. Jostakin kumman syystä se ei ole kelvannut toistaiseksi KELAn tätsyille (kiitosta vaan laatijalle!).


ASIANOSAISILLE/TO WHOM IT MAY CONCERN


 


Täten todistan että Polgara Welhotar on täysin haluton tekemään työtä. Tämä johtuu useammista seikoista, joista tässä osa:


 


- huono, suorastaan mitätön palkka


- ääliömäisiä työtehtäviä


- tyhmät työkaverit


- tyhmät pomot


- kuivat työpaikan bileet


- ei miehiä työpaikan bileissä


- harvoja mukavia naisia työpaikan bileissä


- kissa joutuu olemaan yksin päivät


- ei kuljetusta työpaikalle


 


Työ rajoittaa


- alkoholin nauttimista


- vapaa-aikaa


- nukkumista


- liikkumista


- nettisurffaamista


- tupakointia


 


Muita ongelmia


- Sen nyt vaan on tyhmää tehdä töitä.


- Kirjojen lukeminen kotona on huomattavasti mukavampaa.


- Huimausaineet ja työ eivät lainsäädännön mukaan sovi yhteen.


- Töissä ei saa nukkua eikä kotona nukuta öisin.


- Kela maksaa paremmin.


- On kivempaa olla kännissä kuin selvinpäin.


- On mukavampaa olla kotona kuin töissä.


- Kissa tarvitsee päiväkotipaikan tai omahoitajan, jos pitää käydä töissä.


 


Tämän kaiken oikeaksi todistaa.


 


 


Polgaran Kaveri


Työn orjat r.y.


Eikö vaan ole pätevä paperi? Ja minulle ei todellakaan tulisi vapaa-ajan ongelmia, tekemistä olisi vaikka kuinka. Miksi minun halutaan olevan kipeänä töissä, jos joku terve työtön olisi halukas näihin hommiin ja taatusti mieluummin tarpeen täällä, kuin vihdumainen minä? Nih!


------------------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Joo, kyll se on nyt taas pakko tunnustaa, ett tuli käytyy taas merkkaa se sama tyyny *nolo virn*. Ja mamiska tosissaa poltti päreesä. Se nääs ei ollu laittanu sitä kaiennee, mitä se meinas. Se oli unohtanu koko jutun ja luottanu, että mä en enää sitä tee. No juu - hirvee kurmutus, vähän niskanujuutusta ja />"#T&"!= sanoja tuli sitte eile. Vaiks sitä oli vaa tippa. Mutt kylhä se sitt taas lauhtu ja mä sain lisää viälä sitä lohta ja maitonapikoita, vaiks se uhkas, ett ei enää tuu ikuna muuta ku kissinruakaa. Karmeen puhuttelun se kyll piti. Eikä ollu kauheen paijatustuulella sitt iltasellakaa viälä, vaiks mä vähä yritin. Olin mä kyll noloki, ett ei silti! Eikä toss nyt ollu viälä kaikki. Ku mull on viälä toss lohta ja kissinruakii, nii mami ei aamulla laittanu sitt uusii ruakii. Mä sain kalkonii ja maitonapikoita taas. Ja mä olin kyll ihan nätisti, vähä kävin purasee kanervoja vaa. Mutt ku se ei hiffannu laittaa muuta... Mä ootin siihen asti, ett orja oli lähdössä. Sitt se laitto sen kumiseepratakin päälle. Ja eiku hyökkii sen jalkoihi ja pakoo. Vähäks se pelästy, ku se oli jo menossa ja mä otin spurrihyökit, puretus-raapasut ja äkkii pakoo. Ei se voinu enää saada mua kiinnikää. Nyt kyll ihan vähä pelottaa, ett muistaaks se viälä tän jutun illall ku se tulee....



Nimittäin, jos mä en ala olee vähä kildempi, nii sitt mä voin joutuu tämmösee tilanteesee! Hrrrrrrrrrrrrrrr. Nyt täytyy alkaa miättii, mist mamiska vois ilahtuu illall - iha oikeesti siis... Se on kliffaa viikendii kaikille Lokistanian komeille kolleille ja fiksuille leideille!


------------------------------------------


Senkin karvainen otus - räyh! On Vincent oikeassa, enhän minä voi olla pitkään toiselle vihainen, en millään. Ainoa ystävä ja juttukaveri huushollissa, miten sitä nyt sitten voisi olla ärtsynä!


Jään jälleen odottamaan henkilöä, joka tulee toimeen kaffettimen kanssa!


Päivän slogan: Jos ovi suljetaan nenäsi edestä, voit odottaa, että ne loputkin sulkeutuvat!


Päivän biisi: This Land Is Your Land


Luettavana parhaillaan: James Patterson - Pahan kidassa


                                 


                PERJANTAI - NYT PÄÄSEE NUKKUMAAN!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti