Eipä uskoisi, miten lyhyeltä tuntuu matka Residenssistä Herjaamolle, kun saapi istua auton kyydissä ,D Eli ystävä (EI siis työkaveri!) soitti aamulla ja lupasi tuoda minut töihin itsekin töihin mennessään. Olin tietysti jättänyt jo illalla epäileväisen sähköpostin tämän aamun odotettavissa olevista kelistä. Ja oikeassahan olin, tapani mukaan, ihan pirleen pluikasta sekä jaloille että myös autoille - ainakin täällä Herjaamon päässä! Eli ziitosta vaan, TT, lupasi muuten noutaakin minut töistä, jos on siihen aikaan itse lähdössä. Vielä kerran siis - kiitos kaunis - Welhotar niia, kumartaa ja on kompastua liehuviin helmoihinsa ;D
Kipumömelöitä pitää siis nostaa vaihteeksi, taidan tehdäkin sen taas viikonlopun huviksi. Ai niin - nyt alkaa sitten vuoden ensimmäinen lunssa iskeä, oli eilen jo vähän onea olo, sama jatkui yöllä (yskimistä, kipuilua) ja aamulla. Kurkku on kuiva kuin beduiinin sandaali ja yhtä arka kuin paavin käyttämättömät p...lit! Kunnollisena ja hyveellisenä Tsadin työntekijänä tietysti sairastan viikonlopun. Tottakai, pirle! Niin että voin jättää vieläkin vaan siivoamiset sikseen sairastamisen varjolla. Vai yrittäisiköhän valjastaa Belgarionin toimeen, josko hän voisi esitellä pölkkärille keskilattiaa. Karvapalluroita on kerääntynyt 1.5 vkon aikana kamalasti. Sen huomaa, jos käyttää mustia sukkia. Ne muistuttavat lähinnä angorasukkia, kun on yhden illan sellaisia pitänyt.
Eilen oli taas sellainen ilta, jolloin sekä Kummisetä kävi jorinoimassa että Hörhö hörisemässä. Äärimmäisen taannuttavaa kuunneltavaa. Kummisetä oli hakenut pakettini postista ja hänellä oli myös meiliasiaa, joten hän ei sentään turhaan ollut liikkeellä. Hörhö sen sijaan oli etukumarakännissä ja soperteli lähtevänsä keskustaan. Toivottelin pikaista tervemenoa ja availin ovea valmiiksi. Sain sentään luettua siinä, kun Kummisetä torkahti hetken ennen kotiinlähtöä. Katsokaas kun lähes 15 metrin matkalla onnistuu kaatumaan monta kertaa ja lasit päässä ei uskalla lähteä, joten matkatorkut oli otettava. Hän siis otti torkut, minä katselin uutiset ja luin eilisen kirjan loppuun.
Sen verran tuli illan aikana järjestettyä kissakivaa, että Vincent tuli suoraan viereeni, kun kömmin sänkyyn kirjan kanssa. Nukuttiin sitten koko yö selät vastakkain - kumpikin omanlaisessaan kiemurassa. Vincent kuorsaa! Mutta tuntuipa mukavalta silti =D
------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaikki kameraadit! Höh - mami huijailee mua jatkuvasti, mutt ei se haittaa. Eilenki mä sain keitettyy kanaa, ennenku se laitto sekaa purveleit ja semmost kaikkee hässäkkää. Ja maitonappei - ne on muute TAAS melkee loppu! Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiih - paa sun huamiselle kauppalistalle, ett mulle maitonappei ja muit heekkui, jookosta joo?! Ihan pikkisen mä goisin vaan eilen iltasella tyynyllä, mutt sitt Kummisetä meni ohi ja mä halusin senkin rapsuvan mua, nii ett olihan mun pakko herätä. Ja sitt me katottii mamin kaa kuvalaatikkoo. Ja nyt kun on kylmä on tossisaa ihan mukava mennä mamin viakkuu. Sen takana, selän ja takamuksen viäress on lämpöstä ja pehmosta goisii. Ja sitt välill ku se lukee, sen toinen käsi käy rapsumassa, jos mä oon sopivasti hollilla. Ja sitt ku se nukkuu, se hornottaa. Turha sitte jotain valittaa, ett mä muka kuorsaisin! Höh! Ite toi pitää kans ääntä. Ja sitt se yski ja inisi jotain. Mutt ku me noustii, nii oli taas ihan kiva ja mä sain kaikki heekut ja pääsin ulos ja kun mami lähtiki sitt myähemmin töihi, mä painuin suaraa sen sänkyn keskelle koisii. Vähäks sitä nauratti. Mitä nauramist siin on, jos toine haluu kerta olla varpisti keskellä. Se on tärkeetä, siis niinku tällaset installaatiot, ainaki mulle!
Taas mami yllätti mut bastusta, täs mä vaan yritän kääntyy, mutt joteski se jäi vissii vähä keske ja orja yllätti. Mutt nyt on sitte taas piänten aamutirsojen paikka. Tassutellaa lisää huamenna taas!
-----------------------------------------------
TT, jonka digikamera minulla on myös lainassa, kehui kuvien parantuneen. En ota kunniaa itselleni vaan Vincentille ja paremmalle kameralle ;D Joskus onnistuu, useimmiten ei. Vincent kuitenkin haluaa, että Oma Kuva on aina päivityksessä. Vaikea sitä on vastustaakin!
Päivän slogan: Mikään ongelma ei ole niin suuri ja monimutkainen, ettei sitä voisi juosta pakoon!
Päivän biisi: Eleanor Rigby
Eilen illalla aloitettu kirja: Liza Marklund - Nobelin testamentti , suosittelen Marklundista pitäville, Annika Bengtzon jälleen puuhastelee omiaan, mukana naisasiaa, työelämää ja muuta ajankohtaista asiaa.
Tänään 12.1.1976 on muuten Agatha Cristien kuolinpäivä - Welhotar kunnioittaa muistellen suurta Kaikkien Dekkaristien Äitiä!
PINKEÄÄ PERJANTAIRYPISTELYÄ KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti